Onko cosplaykisa mitään ilman musisointia?

Miksi suomalainen cosplaypukuskene muuttuu vuosi vuodelta entistä laadukkaammaksi, peruukit paranevat, ryhmäkisoista poistuu nolostuttava fanipalvelu ja yksittäisten pukuilijoiden kohdalla tilanne muuttuu aina vain upeammaksi ja paremmaksi, mutta sitten järjestelypuolella perseily jatkuu? Kelataan taaksepäin.

Konamin on kuuden harrastusvuoden aikana kokenut cosplaykisan, jossa 40 (40!) pukuilijaa tungetaan kerrostaloyksiön kokoiseen huoneeseen noin puoleksi tunniksi, mitään ei ohjeisteta ja vesitarjoilua ei ole. Kisa on päivän lopussa, ennen viittä ja yleisöäänestys hoidetaan niin, että kaikki halukkaat saavat kirjoittaa numeron lapulle infossa ja yhteisäänet lasketaan (238 ääntä yhteensä).  Tämä oli vuonna 2005. Myöhemmin samana vuonna odotustilana on elokuvateatterin aula ja voittaja päätetään desibelimittarilla.
Seuraavana vuonna Kuopiossa asiat tuntuvat toimivan, mutta Animeconissa kisaajat seisovat kaksi tuntia bäkkärillä, jossain vaiheessa tajutaan tuoda paikalla vesikannu ja vesimukeja, ei edelleenkään tuoleja ja skifistit matkustavat luonnollisesti bussin etuosassa (eli pääsevät lavalle ensin). Cosplayereiden annetaan seistä 40 minuuttia lavan takana olevissa verhoissa ennen lavalle menoa. Ryhmäkisaa varten on sentään olemassa tuoleilla varustettu huone. Tuomarityöstä valitetaan, drama ensues. Vuoden päättävässä conissa on jo tuolit kaikille kisaajille ja vettäkin tarjolla. Yleisöäänestys.
Vuosi 2007, kauden aloittavassa kilpailussa kisaajille on tarjolla jopa pukuhuone ja vessoja sekä rajattu määrä tuoleja, kesän huippuconissa kisaajia juoksutetaan edestakaisin. Syntyy draamaa, kun samat naamat voittavat, lisäksi ostopukuja kisassa. Vaaditaan, että ei enää palkita kolmea parasta vaan jaetaan kivoja kunniamainintoja. Toteutuu syksyllä, kaikki ovat onnellisia – onneksi vain hetken.
Enter vuosi 2008, vuoden ekassa kisassa kisaajille ja myös muille pukuhuoneet, tuolit ja juotavaa on tarjolla, tuomareina toimii eräässä kilpailussa kaksi fanaattista fanityttöä, joille suositun pelihahmon rintalihakset ovat tärkeämpi yksityiskohta kuin puku. Kuvauspalvelu kehittyy. Tamperetalon lavalla lauletaan. Kirjamessuilla kilpaillaan Summit-osallistumisesta ja viimein tuomaristoon on sponsoreiden lisäksi päässyt ompelun ammattilainen. Bäkkärillä tarjolla runsaasti tuoleja, ei eriteltyä pukuhuonetta miespuolisille ja naispuolisille.
Juna kulkee, vuosi 2009. Tuomariston koostumukseen panostetaan, kisaajille tarjoillaan tuoleja. Desuconissa pukuilijapula ja show on kuulemma tylsä. Animeconissa floppaa, kisaajat tungetaan taas bäkkärille, joka on kerrostaloyksiön kokoinen ja josta näkyy yleisöön. Juoksukisa, tuomaristolla ei ole aikaa miettiä ratkaisuitaan, väliaikaohjelmana yleisö kiipeää lavalle tanssimaan karamellitanssia, kun tuomaristo yrittää vartissa päättää kuutta palkinnoille pääsevää . Syntyy Cosplay Gaala, jossa kokeillaan ensimmäisen kerran esituomarointia, joka oikeasti TOIMII, tuomaristossa ei yhtään ainutta pikkutyttöjen perässä juoksevaa sponsorisetää, kaikki ovat cosplayereitä. Mangapäivässä tuomarointilinjaus jatkuu – toimivana lisänä, vaikka tilaa ei olekaan. Kirjamessuilla sama taso laskee, kisaajilta kysytään alusvaatteista.
Tämä vuosi, vuosi 2010. CosplayGaala palaa taas kuvioihin, tuomarointi toimii entistä paremmin, kisaajat ovat parempia, esityksiin panostetaan. Samaa mallia sovelletaan tuomariston kanssa myös Tampere Kupliissa, jossa kymmenen kisaajan kärki päätetään kymmenessä minuutissa ja samaan aikaan pystytään myös kirjoittamaan perusteet valinnoille. Tähän ei olisi Animeconissa 2009 pystytty. Bakaconissa tuomarointikokeilu jatkuu ja toimii kestostaan huolimatta hyvin. Kemissä kisan voittaa ihminen, jolla on päällään toisen harrastuksen puku, joka ei edes muistuta hahmon pukua. Tuomarit ovat selvästi kujalla. Desuconissa kisataan EuroCosplayta varten tiukimmilla tuomarikriteereillä ikinä, tuomareina pelkästään pukuilijoita. Tuomaristo päätti voittajasta kymmenessä minuutissa ja show on yhtenäinen, kunhan pääsee alkuodottelun jälkeen alkuun. Viikko sitten oli Tracon. Siellä kehitys unohdettiin, tuomariston koostumus oli kyseenalainen, tuomarointiin oli hyvin vähän aikaa ja ohjelmia venytettiin turhaan lisäämällä väleihin musisointia ja laulua.

Inhimilliset ongelmat ovat toki ymmärrettäviä. Aikataulumokia sattuu, ihmiset sairastuvat, tekniikka ei aina toimi, mutta jos peruselementit pukuhuoneista tiedotukseen ja asiallisista tuomareista lähtien ovat kunnossa, ei kisaajilla pitäisi olla ongelmia. Heitä vartenhan näitä kisoja tehdään – heitä ja yleisöä, mutta ensisijaisesti kilpailijoita. Hankaluuksia kuitenkin näyttää riittävän, vaikka tietyt tahot ovat järjestäneet cosplaykisoja jo vuosia ja ammattitaitoa pitäisi olla. Siltä vain ei näytä.

Kuluneen parin vuoden aikana Konamin on oppinut inhoamaan skifistejä (koska cosplayerit ovat aina 15-vuotiaita teinityttöjä, eivät pienelläkään todennäköisyydellä aikuisia, joilla on työ ja yhtä hyvä koulutus kuin skifisteilläkin…) ja sanontaa harrastajilta harrastajille. Olisikin asia näin, mutta kun se henkilö, joka näyttää vastaavan suurimmasta osasta Suomen kisoja, ei laskeudu enää harrastajien joukkoon. Puhe on nyt E:stä, joka toki on tehnyt suuren työn cosplayn eteen ja tekee sitä varmaan jatkossakin, mutta jolta tuntuu täysin puuttuvan tietty perspektiivi asioihin. Jos kyseinen henkilö haluaisi oikeasti ymmärtää millaista kisaaminen on ja toteuttaa näitä havaintojaan myös järkkärinäkökulmasta, hänen pitäisi istua ainakin parissa cosplaykisassa yleisönä osallistumatta mitenkään järjestelyihin ja mahdollisesti osallistua jopa kisaan ja ommella se cosplaypuku ihan itse.

Toinen ongelma on juuri tuo oletettu ammattitaito, CFT:n luotsaus ja tietty arvostus cosplaypiireissä. Näiden asioiden johdosta kyseinen herrasmies jyrää helposti hieman heikomman cosplayvastaavan ja tekee enemmän asioita, kuin varmaan tarkoitus oli. Hyvä vastaavalle, joka tarvitsee apua. Jos Konamin toimisi jonkun kilpailun vastaavana, jutut tehtäisiin Konaminin tavalla, joka yhdistäisi kaikkien muiden kisojen hyvä puolet ja lisäisi soppaan vielä jotain, josta muut voisivat ottaa mallia. Ei suinkaan antaisi jonkun muun tehdä asioita. Suurin tekemisero on kuitenkin todennäköisesti asenteissa. E tekee cosplayta viihteenä – tämä näkyy juuri lavajuonnoissa ja improlaulantana – mukavanpörröisenä hupina, kun taas toisille, esim. CosplayGaalan järjestäjille, cosplay on kisaamista ja siksi asiat tehdään ehkä enemmän tosissaan. Kummassakaan tavassa ei ole mitään pahaa ja sivustaseuraajan ikä ja asennoituminen harrastukseen vaikuttavat elämykseen. Konamin valitsee silti mieluummin kunnollisen kisan kuin soolonumerot lavalla.

Totuuden nimessä ja ihan kaunistelematta voi kyllä sanoa, että hyvän kisan tekeminen on helppoa, jos vähän edes miettii järjestelyitä. Kokonaisuus on tärkein ja kisaajat ovat yleensä hyvinkin joustavia ihmisiä, mutta kun pienet epäonnistuneet jutut kasaantuvat, ei siinä joustavinkaan pukuilija voi muuta tehdä kuin hakata naamaansa seinään ja kärsiä. Varsinkin kun samat virheet toistuvat vuodesta toiseen. Ulkopuolisen on toki helppo listailla parannusehdotuksia, mutta joskus se ulkopuolinen taho todellakin voi auttaa parantamaan asioita, joten seuraavassa yleisiä ohjeita coneille ja cosplayvastaaville tai vaikka mammoille, jos cosplayvastaava tuntuu olevan hukassa:

1.) Cosplayaava cosplayvastaava on paras vaihtoehto, jos conin muilla järjestäjillä on mistä valita. Cosplayer tietää, miten muut cosplayerit reagoivat tiettyihin juttuihin, osaa eläytyä kisan tuomaan jännitykseen, koska on jännittänyt joskus itsekin, tietää millaisissa tiloissa on paras pistää puku päälle, miten on kivoin odottaa ja osaa varata bäkkärille jotain sokeripitoista, jos jollekin kisaajalle tulee huono olo odotusaikana. Cosplayerit myös tuntevat enemmän muita cosplayereitä kuin skenen ulkopuoliset ihmiset ja näitä kaveripukuilijoita voi pyytää tuomaristoon. Toisaalta jos cosplayerillä itsellään ei ole minkäänlaista organisointikykyä tai taitoa suhteuttaa asioita elämän realiteetteihin, jopa harrastuksen ulkopuolinen henkilö onnistuu oikealla ohjeistuksella ja hyvällä miehityksellä paremmin.

2) Tuomariston pitää koostua ihmisistä, joilla on ammattitaitoa. Sponsoreiden värvääminen tuomareiksi on varmaan kivaa, mutta jos sponsoreita ei cosplayn tekninen tai visuaalinen puoli kiinnosta yhtään, olisi turvallisempaa vetää vaikka yleisöstä parit pukuilijat lavan eteen tuomaroimaan. Kunniavierasta sopii käyttää tuomarina, mutta hyvässä tuomaristossa on aina vähintään kaksi cosplaysta perillä olevaa henkilöä tai vaikka pukuompelijoita. Ryhmäkisan ja esityspuolen tapauksissa olisi hyvä, jos tuomarihenkilöiden animetietous ei olisi perussarjoihin rajoittunutta vaan hieman laajempaa. Jos on määrä jakaa myös lehdistön kunniamainintoja, tuomaristo voi ihan hyvin koostua kolmesta/neljästä varsinaisesta tuomarista ja lisäksi extratuomarista, joka on vastuussa kunniamaininnasta.
Lisäksi, vaikka tämä absurdilta kuulostaakin, jokainen tuomariston jäsen pitää perehdyttää huolella yleisiin käytössääntöihin, jos he eivät näitä jo osaa. Tuomarointi on asiakaspalvelua ja jokaisen kisaajan pitää tuomaroinnista lähtiessään tuntea olonsa sellaiseksi, että mahdollisuus voittoon on olemassa. Aina kisassa ei ole hyviä pukuja, ihmiset tekevät virheitä, mutta hemmetti soikoon, jos tuomarit näyttävät siltä, että kiinnostus on nollassa eikä mikään puku ole hyvä. Niin vain ei tehdä. Yksikin itkua tuhertava cosplaykisaaja on iso miinus kisalle. Se ei ole KIVAA.

3) Cosplayvänkärit/cosplaymammat tekevät monen kisaajan conin. Hyviä mammoja muistellaan lämmöllä vielä tulevanakin vuonna, mutta huonosta mammasta tulee huono mieli. Hyvä mamma kertoo missä on vessa, auttaa irtolankojen leikkaamisessa, kehuu ehkä musiikkivalintaa ja vastaa kysymyksiin tai ainakin selvittää, mistä vastaukset voisi saada. Hyvä mamma on aktiivinen ja tekee juttuja eikä passiiviinen hissukka jossain nurkassa. Cosplaymammaksi ei saisi koskaan päästää perusvänkäriä eli sellaista, jonka työvoimavastaava toimittaa  ja joka tekee työtä pari tuntia cosplaykisassa ja vaihtaa sitten muualle. Sellainen ei yleensä tiedä mistään mitään ja seisoo tumput suorana keskellä käytävää, kun pitäisi auttaa jonkun pukuun kuuluvan viitan silittämisessä. Jos vastaava osaa asiansa, vänkäreiden kanssa pidetään ennen conia lyhyt keskustelutuokio vaikka internetissä ja mailataan kaikki senhetkiset tiedot ja tehtävänkuvaukset hyvissä ajoin heille.

4) Perustarpeet pitää hoitaa kuntoon, oli kyse sitten tuomareista tai kisaajista. Vesitarjoilu kaikille, mukeja, istumapaikkoja, mahdollisuus vessaan, tila, jossa saa happea, peilejä, pukuhuoneet molemmille sukupuolille. Tuomareille tarjolla pöytä, kunnon tuomarilappuset ja kyniä. Hakaneuloja ja teippiä löytyy, mahdollisesti myös neula ja lankaa ja liimaa. Mammat toivottavasti näkyvät joukosta selvästi ja ovat tunnistettavissa.

5) Ja ne palkinnot vielä. Rahapalkinto tai lahjakortti ja pieni muistopysti/ruusuke/taulukunniakirja toimii palkintona hyvin. Mieluummin jotain sellaista, jota voi käyttää harrastuksessaan hyödyksi kuin moe moe kyun kyun-pehmolelu, joka miellyttää todennäköisesti kyllä sitä kisan nuorinta pukuilijaa, mutta ei niitä vanhempia. Lahjakortti/rahapalkinto voi olla toki tylsä, mutta idioottihan sellainen on, joka ei suostu vastaanottamaan sponsorointia pukuunsa.

6) Lisäksi Konaminin oma suosikki eli tiedotus ja aikataulutus ja näiden suunnittelu. Tuomarointiin on varattava kisaajien määrästä (ja toki tuomaroinnin laadusta myös) riippuen ainakin tunti tai jopa kaksi, jos kisaajia on paljon ja tuomareiden tehtävä on olla tarkkana kaikkien yksityiskohtien suhteen. Tuomareiden on saatava hahmolistat paria viikkoa ennen conia, jotta perehtyminen on mahdollista. Samalla pystytään myös tarkistamaan tuomareiden pääseminen. Sama juontajalle – varsinkin jos tiedetään, että juontaja on sitä ei-niin-täydellisen-spontaania-sorttia-joka-tahtoo-vähän-valmistautuakin – kaikki tiedot on hyvä lähettää hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.
Lisäksi briiffataan luonnollisesti vänkärit ja suunnitellaan asiat niin, että kaiken ainakin teoriassa pitäisi toimia.

Työvoiman informoimisen lisäksi on pidettävä huolta myös kisaajien tiedotuksesta. Jo infoviestiin voi sisällyttää ohjeet lavan kulkureiteistä, tietenkin aikatauluista ja kaikesta siitä, mitä backstagella tapahtuu. Lisäksi tämä kaikki tehdään myös conissa eli kootaan jokainen kisaaja lavalle ennen kisan alkua ja kerrotaan asia kaikille vielä toistamiseen tai vaikka kolmanteen kertaan. Ei laiteta hommaa mamman vastuulle vaan vastaavan tulee hoitaa tämä itse ja käyttää mammaa korkeintaan tukemassa lausuntojaan tai toistamassa annettuja infoja hukassa olevalle pukuilijalle.

Mutta no, tuskin ketään kiinnostaa se, onko kisa hyvä vai huono. Kunhan puistossa pyörii pusupiiri, letkajenkka raikaa ja sää suosii. Konamin aikoo jatkossakin ottaa jokaisen cosplaykisoissa tapahtuneen mokan henkilökohtaisesti ja toivoo, että väki oppisi virheistään. Ja vastauksena otsikon kysymykseen: Cosplaykisa ei ole mitään ilman musiikkia, mutta sen toteuttaminen hyvällä maulla vaatii vielä kehittämistä!