Onko cosplaykisa mitään ilman musisointia?

Miksi suomalainen cosplaypukuskene muuttuu vuosi vuodelta entistä laadukkaammaksi, peruukit paranevat, ryhmäkisoista poistuu nolostuttava fanipalvelu ja yksittäisten pukuilijoiden kohdalla tilanne muuttuu aina vain upeammaksi ja paremmaksi, mutta sitten järjestelypuolella perseily jatkuu? Kelataan taaksepäin.

Konamin on kuuden harrastusvuoden aikana kokenut cosplaykisan, jossa 40 (40!) pukuilijaa tungetaan kerrostaloyksiön kokoiseen huoneeseen noin puoleksi tunniksi, mitään ei ohjeisteta ja vesitarjoilua ei ole. Kisa on päivän lopussa, ennen viittä ja yleisöäänestys hoidetaan niin, että kaikki halukkaat saavat kirjoittaa numeron lapulle infossa ja yhteisäänet lasketaan (238 ääntä yhteensä).  Tämä oli vuonna 2005. Myöhemmin samana vuonna odotustilana on elokuvateatterin aula ja voittaja päätetään desibelimittarilla.
Seuraavana vuonna Kuopiossa asiat tuntuvat toimivan, mutta Animeconissa kisaajat seisovat kaksi tuntia bäkkärillä, jossain vaiheessa tajutaan tuoda paikalla vesikannu ja vesimukeja, ei edelleenkään tuoleja ja skifistit matkustavat luonnollisesti bussin etuosassa (eli pääsevät lavalle ensin). Cosplayereiden annetaan seistä 40 minuuttia lavan takana olevissa verhoissa ennen lavalle menoa. Ryhmäkisaa varten on sentään olemassa tuoleilla varustettu huone. Tuomarityöstä valitetaan, drama ensues. Vuoden päättävässä conissa on jo tuolit kaikille kisaajille ja vettäkin tarjolla. Yleisöäänestys.
Vuosi 2007, kauden aloittavassa kilpailussa kisaajille on tarjolla jopa pukuhuone ja vessoja sekä rajattu määrä tuoleja, kesän huippuconissa kisaajia juoksutetaan edestakaisin. Syntyy draamaa, kun samat naamat voittavat, lisäksi ostopukuja kisassa. Vaaditaan, että ei enää palkita kolmea parasta vaan jaetaan kivoja kunniamainintoja. Toteutuu syksyllä, kaikki ovat onnellisia – onneksi vain hetken.
Enter vuosi 2008, vuoden ekassa kisassa kisaajille ja myös muille pukuhuoneet, tuolit ja juotavaa on tarjolla, tuomareina toimii eräässä kilpailussa kaksi fanaattista fanityttöä, joille suositun pelihahmon rintalihakset ovat tärkeämpi yksityiskohta kuin puku. Kuvauspalvelu kehittyy. Tamperetalon lavalla lauletaan. Kirjamessuilla kilpaillaan Summit-osallistumisesta ja viimein tuomaristoon on sponsoreiden lisäksi päässyt ompelun ammattilainen. Bäkkärillä tarjolla runsaasti tuoleja, ei eriteltyä pukuhuonetta miespuolisille ja naispuolisille.
Juna kulkee, vuosi 2009. Tuomariston koostumukseen panostetaan, kisaajille tarjoillaan tuoleja. Desuconissa pukuilijapula ja show on kuulemma tylsä. Animeconissa floppaa, kisaajat tungetaan taas bäkkärille, joka on kerrostaloyksiön kokoinen ja josta näkyy yleisöön. Juoksukisa, tuomaristolla ei ole aikaa miettiä ratkaisuitaan, väliaikaohjelmana yleisö kiipeää lavalle tanssimaan karamellitanssia, kun tuomaristo yrittää vartissa päättää kuutta palkinnoille pääsevää . Syntyy Cosplay Gaala, jossa kokeillaan ensimmäisen kerran esituomarointia, joka oikeasti TOIMII, tuomaristossa ei yhtään ainutta pikkutyttöjen perässä juoksevaa sponsorisetää, kaikki ovat cosplayereitä. Mangapäivässä tuomarointilinjaus jatkuu – toimivana lisänä, vaikka tilaa ei olekaan. Kirjamessuilla sama taso laskee, kisaajilta kysytään alusvaatteista.
Tämä vuosi, vuosi 2010. CosplayGaala palaa taas kuvioihin, tuomarointi toimii entistä paremmin, kisaajat ovat parempia, esityksiin panostetaan. Samaa mallia sovelletaan tuomariston kanssa myös Tampere Kupliissa, jossa kymmenen kisaajan kärki päätetään kymmenessä minuutissa ja samaan aikaan pystytään myös kirjoittamaan perusteet valinnoille. Tähän ei olisi Animeconissa 2009 pystytty. Bakaconissa tuomarointikokeilu jatkuu ja toimii kestostaan huolimatta hyvin. Kemissä kisan voittaa ihminen, jolla on päällään toisen harrastuksen puku, joka ei edes muistuta hahmon pukua. Tuomarit ovat selvästi kujalla. Desuconissa kisataan EuroCosplayta varten tiukimmilla tuomarikriteereillä ikinä, tuomareina pelkästään pukuilijoita. Tuomaristo päätti voittajasta kymmenessä minuutissa ja show on yhtenäinen, kunhan pääsee alkuodottelun jälkeen alkuun. Viikko sitten oli Tracon. Siellä kehitys unohdettiin, tuomariston koostumus oli kyseenalainen, tuomarointiin oli hyvin vähän aikaa ja ohjelmia venytettiin turhaan lisäämällä väleihin musisointia ja laulua.

Inhimilliset ongelmat ovat toki ymmärrettäviä. Aikataulumokia sattuu, ihmiset sairastuvat, tekniikka ei aina toimi, mutta jos peruselementit pukuhuoneista tiedotukseen ja asiallisista tuomareista lähtien ovat kunnossa, ei kisaajilla pitäisi olla ongelmia. Heitä vartenhan näitä kisoja tehdään – heitä ja yleisöä, mutta ensisijaisesti kilpailijoita. Hankaluuksia kuitenkin näyttää riittävän, vaikka tietyt tahot ovat järjestäneet cosplaykisoja jo vuosia ja ammattitaitoa pitäisi olla. Siltä vain ei näytä.

Kuluneen parin vuoden aikana Konamin on oppinut inhoamaan skifistejä (koska cosplayerit ovat aina 15-vuotiaita teinityttöjä, eivät pienelläkään todennäköisyydellä aikuisia, joilla on työ ja yhtä hyvä koulutus kuin skifisteilläkin…) ja sanontaa harrastajilta harrastajille. Olisikin asia näin, mutta kun se henkilö, joka näyttää vastaavan suurimmasta osasta Suomen kisoja, ei laskeudu enää harrastajien joukkoon. Puhe on nyt E:stä, joka toki on tehnyt suuren työn cosplayn eteen ja tekee sitä varmaan jatkossakin, mutta jolta tuntuu täysin puuttuvan tietty perspektiivi asioihin. Jos kyseinen henkilö haluaisi oikeasti ymmärtää millaista kisaaminen on ja toteuttaa näitä havaintojaan myös järkkärinäkökulmasta, hänen pitäisi istua ainakin parissa cosplaykisassa yleisönä osallistumatta mitenkään järjestelyihin ja mahdollisesti osallistua jopa kisaan ja ommella se cosplaypuku ihan itse.

Toinen ongelma on juuri tuo oletettu ammattitaito, CFT:n luotsaus ja tietty arvostus cosplaypiireissä. Näiden asioiden johdosta kyseinen herrasmies jyrää helposti hieman heikomman cosplayvastaavan ja tekee enemmän asioita, kuin varmaan tarkoitus oli. Hyvä vastaavalle, joka tarvitsee apua. Jos Konamin toimisi jonkun kilpailun vastaavana, jutut tehtäisiin Konaminin tavalla, joka yhdistäisi kaikkien muiden kisojen hyvä puolet ja lisäisi soppaan vielä jotain, josta muut voisivat ottaa mallia. Ei suinkaan antaisi jonkun muun tehdä asioita. Suurin tekemisero on kuitenkin todennäköisesti asenteissa. E tekee cosplayta viihteenä – tämä näkyy juuri lavajuonnoissa ja improlaulantana – mukavanpörröisenä hupina, kun taas toisille, esim. CosplayGaalan järjestäjille, cosplay on kisaamista ja siksi asiat tehdään ehkä enemmän tosissaan. Kummassakaan tavassa ei ole mitään pahaa ja sivustaseuraajan ikä ja asennoituminen harrastukseen vaikuttavat elämykseen. Konamin valitsee silti mieluummin kunnollisen kisan kuin soolonumerot lavalla.

Totuuden nimessä ja ihan kaunistelematta voi kyllä sanoa, että hyvän kisan tekeminen on helppoa, jos vähän edes miettii järjestelyitä. Kokonaisuus on tärkein ja kisaajat ovat yleensä hyvinkin joustavia ihmisiä, mutta kun pienet epäonnistuneet jutut kasaantuvat, ei siinä joustavinkaan pukuilija voi muuta tehdä kuin hakata naamaansa seinään ja kärsiä. Varsinkin kun samat virheet toistuvat vuodesta toiseen. Ulkopuolisen on toki helppo listailla parannusehdotuksia, mutta joskus se ulkopuolinen taho todellakin voi auttaa parantamaan asioita, joten seuraavassa yleisiä ohjeita coneille ja cosplayvastaaville tai vaikka mammoille, jos cosplayvastaava tuntuu olevan hukassa:

1.) Cosplayaava cosplayvastaava on paras vaihtoehto, jos conin muilla järjestäjillä on mistä valita. Cosplayer tietää, miten muut cosplayerit reagoivat tiettyihin juttuihin, osaa eläytyä kisan tuomaan jännitykseen, koska on jännittänyt joskus itsekin, tietää millaisissa tiloissa on paras pistää puku päälle, miten on kivoin odottaa ja osaa varata bäkkärille jotain sokeripitoista, jos jollekin kisaajalle tulee huono olo odotusaikana. Cosplayerit myös tuntevat enemmän muita cosplayereitä kuin skenen ulkopuoliset ihmiset ja näitä kaveripukuilijoita voi pyytää tuomaristoon. Toisaalta jos cosplayerillä itsellään ei ole minkäänlaista organisointikykyä tai taitoa suhteuttaa asioita elämän realiteetteihin, jopa harrastuksen ulkopuolinen henkilö onnistuu oikealla ohjeistuksella ja hyvällä miehityksellä paremmin.

2) Tuomariston pitää koostua ihmisistä, joilla on ammattitaitoa. Sponsoreiden värvääminen tuomareiksi on varmaan kivaa, mutta jos sponsoreita ei cosplayn tekninen tai visuaalinen puoli kiinnosta yhtään, olisi turvallisempaa vetää vaikka yleisöstä parit pukuilijat lavan eteen tuomaroimaan. Kunniavierasta sopii käyttää tuomarina, mutta hyvässä tuomaristossa on aina vähintään kaksi cosplaysta perillä olevaa henkilöä tai vaikka pukuompelijoita. Ryhmäkisan ja esityspuolen tapauksissa olisi hyvä, jos tuomarihenkilöiden animetietous ei olisi perussarjoihin rajoittunutta vaan hieman laajempaa. Jos on määrä jakaa myös lehdistön kunniamainintoja, tuomaristo voi ihan hyvin koostua kolmesta/neljästä varsinaisesta tuomarista ja lisäksi extratuomarista, joka on vastuussa kunniamaininnasta.
Lisäksi, vaikka tämä absurdilta kuulostaakin, jokainen tuomariston jäsen pitää perehdyttää huolella yleisiin käytössääntöihin, jos he eivät näitä jo osaa. Tuomarointi on asiakaspalvelua ja jokaisen kisaajan pitää tuomaroinnista lähtiessään tuntea olonsa sellaiseksi, että mahdollisuus voittoon on olemassa. Aina kisassa ei ole hyviä pukuja, ihmiset tekevät virheitä, mutta hemmetti soikoon, jos tuomarit näyttävät siltä, että kiinnostus on nollassa eikä mikään puku ole hyvä. Niin vain ei tehdä. Yksikin itkua tuhertava cosplaykisaaja on iso miinus kisalle. Se ei ole KIVAA.

3) Cosplayvänkärit/cosplaymammat tekevät monen kisaajan conin. Hyviä mammoja muistellaan lämmöllä vielä tulevanakin vuonna, mutta huonosta mammasta tulee huono mieli. Hyvä mamma kertoo missä on vessa, auttaa irtolankojen leikkaamisessa, kehuu ehkä musiikkivalintaa ja vastaa kysymyksiin tai ainakin selvittää, mistä vastaukset voisi saada. Hyvä mamma on aktiivinen ja tekee juttuja eikä passiiviinen hissukka jossain nurkassa. Cosplaymammaksi ei saisi koskaan päästää perusvänkäriä eli sellaista, jonka työvoimavastaava toimittaa  ja joka tekee työtä pari tuntia cosplaykisassa ja vaihtaa sitten muualle. Sellainen ei yleensä tiedä mistään mitään ja seisoo tumput suorana keskellä käytävää, kun pitäisi auttaa jonkun pukuun kuuluvan viitan silittämisessä. Jos vastaava osaa asiansa, vänkäreiden kanssa pidetään ennen conia lyhyt keskustelutuokio vaikka internetissä ja mailataan kaikki senhetkiset tiedot ja tehtävänkuvaukset hyvissä ajoin heille.

4) Perustarpeet pitää hoitaa kuntoon, oli kyse sitten tuomareista tai kisaajista. Vesitarjoilu kaikille, mukeja, istumapaikkoja, mahdollisuus vessaan, tila, jossa saa happea, peilejä, pukuhuoneet molemmille sukupuolille. Tuomareille tarjolla pöytä, kunnon tuomarilappuset ja kyniä. Hakaneuloja ja teippiä löytyy, mahdollisesti myös neula ja lankaa ja liimaa. Mammat toivottavasti näkyvät joukosta selvästi ja ovat tunnistettavissa.

5) Ja ne palkinnot vielä. Rahapalkinto tai lahjakortti ja pieni muistopysti/ruusuke/taulukunniakirja toimii palkintona hyvin. Mieluummin jotain sellaista, jota voi käyttää harrastuksessaan hyödyksi kuin moe moe kyun kyun-pehmolelu, joka miellyttää todennäköisesti kyllä sitä kisan nuorinta pukuilijaa, mutta ei niitä vanhempia. Lahjakortti/rahapalkinto voi olla toki tylsä, mutta idioottihan sellainen on, joka ei suostu vastaanottamaan sponsorointia pukuunsa.

6) Lisäksi Konaminin oma suosikki eli tiedotus ja aikataulutus ja näiden suunnittelu. Tuomarointiin on varattava kisaajien määrästä (ja toki tuomaroinnin laadusta myös) riippuen ainakin tunti tai jopa kaksi, jos kisaajia on paljon ja tuomareiden tehtävä on olla tarkkana kaikkien yksityiskohtien suhteen. Tuomareiden on saatava hahmolistat paria viikkoa ennen conia, jotta perehtyminen on mahdollista. Samalla pystytään myös tarkistamaan tuomareiden pääseminen. Sama juontajalle – varsinkin jos tiedetään, että juontaja on sitä ei-niin-täydellisen-spontaania-sorttia-joka-tahtoo-vähän-valmistautuakin – kaikki tiedot on hyvä lähettää hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.
Lisäksi briiffataan luonnollisesti vänkärit ja suunnitellaan asiat niin, että kaiken ainakin teoriassa pitäisi toimia.

Työvoiman informoimisen lisäksi on pidettävä huolta myös kisaajien tiedotuksesta. Jo infoviestiin voi sisällyttää ohjeet lavan kulkureiteistä, tietenkin aikatauluista ja kaikesta siitä, mitä backstagella tapahtuu. Lisäksi tämä kaikki tehdään myös conissa eli kootaan jokainen kisaaja lavalle ennen kisan alkua ja kerrotaan asia kaikille vielä toistamiseen tai vaikka kolmanteen kertaan. Ei laiteta hommaa mamman vastuulle vaan vastaavan tulee hoitaa tämä itse ja käyttää mammaa korkeintaan tukemassa lausuntojaan tai toistamassa annettuja infoja hukassa olevalle pukuilijalle.

Mutta no, tuskin ketään kiinnostaa se, onko kisa hyvä vai huono. Kunhan puistossa pyörii pusupiiri, letkajenkka raikaa ja sää suosii. Konamin aikoo jatkossakin ottaa jokaisen cosplaykisoissa tapahtuneen mokan henkilökohtaisesti ja toivoo, että väki oppisi virheistään. Ja vastauksena otsikon kysymykseen: Cosplaykisa ei ole mitään ilman musiikkia, mutta sen toteuttaminen hyvällä maulla vaatii vielä kehittämistä!

Mainokset

9 Responses to “Onko cosplaykisa mitään ilman musisointia?”


  1. 1 Ilona heinäkuu 9, 2010 7:10 pm

    Huh huh, nyt oli nimittäin niin täyttä asiaa tämä teksti, että meinasin tippua tuolilta. Ja pelkästään positiivisessa mielessä, tämä kirjoitus pitäisi olla kyllä jokaisen cosplaykisan järjestäjän pakkolukea -listalla. Eipä tässä itsellä taida olla tarvetta kirjoittaa siitä, millaisia cosplaykisojen pitäisi olla, enää ikinä, kaikki tarpeellinen on nyt sanottu ;) Loistavaa <3

  2. 2 Biitti heinäkuu 9, 2010 7:44 pm

    A-a-a-a-assssiiiaaaa.

    Traconissa jokin todellisesti liritti. Tuomaristo ei minun kohdallani ainakaan kysynyt oikeastaan mitään, piti vain pyöriä hetki ympyrää ja se siinä. Tiedonkulku sitten backstagella taas oli äärimmäisen huonoa kun suurin osa kisaajista kompuroi ihan väärään suuntaan. Joo, lavaan sai tutustua mutta missään vaiheessa ei kunnolla selitetty mistä pitää mennä mihinkin. Olisi ihan superia jos kisoissa voitaisiin oikeasti kävelyttää kisaajat kerran lavan läpi ennen kuin itse kisa alkaisi, tälleen niinku vinkkinä tuleville cosplayvastaaville.

  3. 3 Iris heinäkuu 9, 2010 9:00 pm

    Muistelen edelleen lämmöllä (!) sitä kerrostaloyksiön kokoista backstagea. Siinä jää tän kesän helteet kakkoseksi.

    Erinomaisesti muisteltu, toivottavasti tämän tulee lukeneeksi ja muistaneeksi edes joku tuleva (ja nykyinen) cosplayvastaava. Itse kisasin ensimmäisen kerran vuonna 2003, jolloin ilmottautumisen yhteydessä vaan käskettiin ilmestyä saliin ajoissa ja mennä yleisön eteen kutsuttaessa. Siitä on edetty, mutta silloin kun kisan osallistujamäärä alkaa mennä viidenkympin suuremmalle puolelle niin se vaatii jo melkoista kuria, joka nyt jäi vähän uupumaan Traconissa. Siinä kaaoksessa oli hankala toimia mammanakaan.

  4. 4 niidel heinäkuu 10, 2010 10:25 am

    Well put.

    Jos kisoja ei lähde tekemään kunnolla, niin ei niistä kyllä kunnollisia kisoja ainakaan VAHINGOSSA tule.

    Jokaisen jossain conissa järjetelytehtävissä olevan pitäisi käydä coneissa ”normikävijänä” ainakin kerran vuodessa saadakseen tuntua siihen, miltä normikävijästä tuntuu. Sama pätee myös cosplayssa: jos ei osallistu kisaajana, ei voi tietää, mikä kisoissa toimii ja mikä ei.

    ”Harrastajilta harrastajille” on ihan kiva lausahdus, mutta valitettavasti se tuottaa keskinkertaisia tuloksia – ”koska harrastajiahan me ollaan, eikä mitään ammattilaisia”. Se, mitä animeskenestä puuttuu, onkin professionalismi. Vaikka tekijät eivät olisi ammattilaisia, pitää kuitenkin pyrkiä ammattimaiseen jälkeen. Tai muuten soitellaan ukulelea melko vaivaannuttavasti lavalla, kun ei muutakaan ole keksitty.

  5. 5 Kyuu Eturautti heinäkuu 11, 2010 11:03 am

    Voin koittaa vastata pieneltä osin mitä tiedän. Traconissahan oli pitkälti kahtiajako – Traconin cosplay-vastaava teki linjavedot, rekrysi tuomarit ja tekijät, allekirjoittanut hoiti painotyöt, tekniikan ja sen semmoiset.

    Tuomarien osalta olisi kieltämättä voinut pitää tuomariesittelyn myös sunnuntaina lauantain lisäksi. Tuomareille oli lauantaina oma huone bäkkärillä esituomarointia varten ja puolitoista tuntia aikaa. Tuomarien valinta oli pitkälti jako kolmeen, 1)mangan ja animen tuntemus, 2)cosplayn tuntemus 3)ompelun ja puvunteon tuntemus. Vaikkakaan en tuomariasioista vastannut, mielestäni tuo on ihan fiksu jako. Tuomarien pitää pystyä täydentämään toisiaan.

    Tauko-ohjelmaa ei kisoihin ollut mietitty muuta kuin tuomarien esittely ja WCS-haastattelu pukukisassa. Mammat ehdottelivat ryhmäkisaan improesiintymistä, eikä kellään järjestäjällä ollut mitään improa vastaan, sen sopiessa ryhmäkisan henkeen.

    Pukuhuoneita oli neljä, kaksi yleisiä ja kaksi kisaajille bäkkärillä. Bäkkärin pukuhuoneet olivat ihan ns. oikeita pukuhuoneita, seinät peiliä täynnä. Yleisön pukkarit olivat talon tilavimmat wc-tilat. Jokaisessa pukuhuoneessa oli kokoelma hätäaputarvikkeita, pieni ompelusarja, ratkoja, hakaneuloja ja jesseä. Bäkkärillä oli lisäksi oma pieni kokoelma aputarvikkeita, joita myös käytettiin.

    Bäkkärillä oli tuoleja halukkaille (ehkä olisi voinut mainostaa isommin), ilmaa, vettä ja valaistuja kokovartalopeilejä vielä lavan vierellä.

    Palkinnoista keskustelu toivottavasti ei lopu koskaan. Pokaalit olivat mielestäni ihan hienot pro-sarjassa. Ryhmäkisaan voisi jatkossa harkita vaikkapa jotain mitaleja, että saisi näkyvillekin.

    Musiikista voisi mainita että pukukisassa tosiaan soitettiin AKM Musicilta lisensoitua trance-kiekkoa, josta oli kuvauspistemies Siikakala miksannut pienen paketin. Piraattipersoonana nautin suurenmoisesti sijoittamisesta teosto- ja gramex-vapaaseen musiikkiin. Tällöin ei myöskään tarvitse murehtia to-mafian riskeistä videojulkaisuissa.

    Olen sanonut tämän monesti ja sanon sen taas. Minulla suurin henkilökohtainen intressi coneissa on taustasäädöissä, paperitöissä, conitekniikassa, studiossa ja sen sellaisessa. Pidän pienestä rutiininäpräämisestä. Isoin työn alla oleva coniprojektini on saada coniläppäreistä pysyvä käytäntö. Traconin kaatajaisissa oli jo kaksi uutta cosplay-vastaavaa seuraavaan tapahtumaan ja se on hyvä juttu. Kisojen onnistuminen on kahden kauppa – toinen puoli on asiantuntemus, dokumentointi, aikataulutus ja vastaavat. Toinen puoli on originelliutta, vaihtuvuutta, uusia ideoita ja luovaa hulluutta. Jos olen astunut jonkun varpaille suunnittelussa, pahoittelen. Se ei ole missään nimessä tarkoitukseni.

  6. 6 Ewwi heinäkuu 12, 2010 3:41 pm

    Olen aivan samaa mieltä tuon suhteen, että tuomareina pitäisi olla osaavia ihmisiä. Yksi joka tuntee sarjoja, yksi joka osaa ompelujen salat ja yksi jolla on esiintymistaustaa, eli on esim. käynyt jonkinlaisen draamalinjan. Tällöin kaikilta osa-alueilta tulisi oikeaa ja asiantuntevaa kommenttia.

  7. 7 Jare heinäkuu 18, 2010 10:42 pm

    Niin penteleen asiaa ettei voi olla tottakaan. Suoraa linkkiä tästä anikiin ja vaikka galtsuun jos ei muuten kansan kaaliin mene.

    Traconin kisa oli tilanne joka tuntui aikamatkalta vuoteen 2005. Kun on nähnyt miten Desucon, Nekocon ja Bakacon voidaan kunnialla hoitaa, on täysin käsittämätöntä miten tapahtuma jota järjestetään jo viidettä kertaa voi silti feilata perustasolla noin pahasti.

    Itse tein puvun hullussa kiireessä ja pelkäsin tuomaroien melko tylysti ilmoittavan notta ”saumasi ovat ahterista”. Minkäänlaista palautetta ei siltä suunnalta sitten tullutkaan joten olin kyllä hieman pettynyt kun ilmeisesti moinen ei heitä kiinnostanut.(minkä btw saattoi naamasta nähdä) Jos tuomarointi järjestetään, tehdään se kunnolla cosplay-gaalan tyyliin. Tässäkin olisi taas mainio tilanne ottaa oppia muiden tapahtumien järjestämisestä.

  8. 8 Antti Valkama heinäkuu 21, 2010 10:08 am

    Hmm… Jokaiselta kysyttiin että onko itsellä jotain kerrottavaa puvusta. (Ellei joku tuomari äkännyt heti kysyä jostakin yksityiskohdasta.) Aikaa per pukuilija oli minuutin verran, noin suunnilleen. Jotkut äityivät puheliaammiksi kuin toiset joten esitsekkaukseen käytetty tovi oli vaihtelevan mittainen. Tuo aika meni varsin tehokkaasti tarkasteluun ja merkintöjen tekemiseen. Ihan vilpittömästi sanoen: en usko, että kovin moni olisi ilahtunut saadessaan esikatselmuksessa pikapalautetta tyyliin ”tämä ja tämä on hanurista”, eikä sitten muuta.

    Ei sen kummempaa, kunhan satuin tämänkin sivun havaitsemaan.


  1. 1 Bubukuuti » Blog Archive » Harrastajilta harrastajille ja muita häviäjien juttuja Paluuviite: heinäkuu 10, 2010 4:58 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: