World Cosplay Summit 2/3: Matkalla Japaniin?

Edellinen postaus jatkuu eli mikäli ette ole lukeneet sitä vielä, suunnatkaa ensin tänne.

Viime kerralla Konamin käsitteli World Cosplay Summitia ihan yleisesti ja nyt on aika pureutua nimenomaan karsintoihin, valintaperusteisiin ja siihen, mitä osallistujalta odotetaan ja millaista kritiikkiä osallistujan tulee kyetä vastaanottamaan.

Summit vaatii osallistujaltaan taitoa tehdä pukuja, stailata peruukkeja, näpertää proppeja ja luoda esityksiä, jotka joko itkettävät, naurattavat, pelästyttävät tai herättävä muita tunteita. Nämä ovat perusasioita, mutta monilta tuntuu unohtuvan se tärkein asia eli kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Kisaajilta vaaditaan sosiaalisia taitoja, koska koko juttu on loppujenlopuksi verkostoitumista muiden pallon pukuilijoiden kanssa. Sosiaalisiin taitoihin mielletään siten myös kielitaito eli englannin minimiosaaminen on hyödyksi sekä ennen finaalia, kun kommunikoidaan muiden osallistujien kanssa internetissä, että varsinaisessa IRL-tilanteessa, jolloin muita edustajia tavataan kasvokkain. Lisäksi osallistujilta edellytetään luonnollisesti käytöstapoja ja lisäksi olisi hyvä, että Japanin kulttuuri ja tavat ovat sen verran hallussa, että suuri mokia paikallisväestön kanssa ei tule. On myös tärkeää, että stressinsietokyky on joko hyvä tai vähintäänkin sellainen, että stressiä ei pureta tavalla, joka on haitallinen muille. Edustavuus on avainsanana, joten harmittavaa on, että karsintaan ilmoittauduttaessa osallistujilta ei kysytä mitään kielitaidosta tai testata kulttuurintuntemusta – tämä tosin muuttaisi kisan luonnetta ehkä turhan vakavaksi.

Edustavuutta ei ole millään tavalla määritetty, mutta monet muut aspektit kisasta on – joskin hieman heikosti. Vielä kun huonot määritelmät yhdistetään kehittymistä kaipaavaan tiedotusjärjestelmään, voi tulla tilanteita, jossa kisaajat tuntevat olonsa huiputetuiksi. Konamin on keskustellut asiasta muutamien yksityishenkilöiden kanssa ja tehnyt omia päätelmiään, joten seuraavat mietteet eivät välttämättä ole todenmukaisia vaan täysin hakuammuntaa.

Ongelmat säännöissä

World Cosplay Summitilla ei ole selkeitä tuomarointiperiaatteita. Joka maassa toimitaan yhden, varsin löyhän ohjeen, pohjalta, jossa pisteytetään parit puvun ulkonäön, esityksen ja yhdennäköisyyden pohjalta. Periaatteessa nämä kriteerit toimivat, jos jokaisessa maassa olisi samanlaiset painotukset (niistä pian lisää), mutta kun tuomarointi tapahtuu eri tuomareiden kautta ja eri ihmisillä on tietysti erilaiset mielipiteet siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa.

Toinen iso ongelma ovat sääntömuutokset ja se, että niistä ei kerta kaikkiaan tiedoteta. Tänä vuonna Suomen karsinnassa muutama Konaminin tuttu koki hämmästyksen hetkiä juuri proppisäännön takia. Karsintaa ennen kisaan osallistuville oli kerrottu, että kolmeen minuuttiin tulee sopia sekä esitys että proppien tuominen lavalle. Ilmeisesti sääntöä oli tarkennettu osalle kisaajista niin, että proppien laittamiseen laskettua aikaa ei sisällytetä itse esitykseen. Konamin miettii, että onko reilua peliä ilmoittaa noinkin merkittävästä asiasta vain osalle kisaajista eikä julkisesti niin että kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä ja mitä ei.

Esityksien laatuun vaikuttaa myös alituisesti muuttuvat toiveet lavalle halutuista asioista. Vuoden 2008 karsinnoissa liiallisista asioista lavalla vähennettiin pisteitä, joten tänä vuonna kisaajat tietenkin halusivat minimoida pistevähennykset ja noudattaa viime vuoden ohjeita. Japanin päästä oli kuitenkin kuulemma tullut toive, että erilaisia taustoja käytettäisiin enemmän. Yhtenäisten sääntöjen puuttuessa esitysten näyttävyydestä tietysti rokotetaan, koska paremmasta ei tiedetä.

Jännää on myös Shueishan hahmojen kieltäminen. Kiellosta ilmoitettiin heti kun karsinnoista ilmoitettiin, mutta missään vaiheessa ei ilmoitettu, onko sääntö vain Japania vai myös Suomea koskeva. Viime vuonna jonkun joukkueen jostain maasta oli pitänyt aloittaa paraatipukunsa uudestaan, koska tämä oli Shueishan sarjasta. Toisaalta tämän vuoden Team Saksa käytti Shueishan hahmoja oman maansa karsinnassa, eli ilmeisesti kielto koskee vain Japanin kamaralle astuvia pukuja. Koko Shueisha-kielto johtuu kuulemma siitä, että kyseinen kustantamo oli loukkaantunut huonosta Dragon Ball-cosplaysta ja kielsi siksi omien sarjojensa pukuilemisen. Jos tälle linjalle lähdetään, niin koko cosplay pitäisi kieltää kustantamojen puolesta, koska varmaan melkein kaikista sarjoista löytyy huonoa cosplayta.

Myös kysymys pelihahmojen sallimisesta on tuottanut jonkin verran närää esimerkiksi IRC-galleriassa. Pelihahmot on siis sallittu karsinnoissa, mutta eivät finaalissa. Joillekin tämä oli jäänyt epäselväksi ja siksi osallistuminen karsintoihin jäi unelmaksi. Pelihahmojen salliminen finaaleissa nostaisi tosin pukujen näyttävyystasoa huomattavasti (ja lisäisi kisaan erilaisia sarjoja), mutta animecosplayn vankkana tukijana Konamin on oikeastaan iloinen saadessaan nähdä eeppisiä animepukuja.

Tuomarityön suhteen iso ongelma on painotuksissa, oli kyseessä sitten esitykset, propit tai puvut. Painotuksilla Konamin haluaa tarkoittaa sitä, että eri maissa toimitaan eri tavalla ja joka vuosi halutaan mukaan erilaisia esityksiä. Tänä vuonna Suomessa kuulemma haluttiin lavankäyttöä, energisyyttä ja suuria eleitä eli juuri sitä, mikä näyttää lavalla hyvältä. Samaa on sanottu myös Tanskan esityksestä, joka sekään ei puvuilla varsinaisesti koreile (Kingdom Heartsilla Summitiin!).
Katsokaapa Team Saksan esitystä tänä vuonna. Konamin ei osaa saksaa ’guten tagia’ enempää, mutta esityksessä ei ole mitään energisyyttä ja lavankäyttö on vähintäänkin kyseenalaista. Jatkossa kannattanee kuitenkin vain tehdä mahdollisimman energisiä ja pirteitä esityksiä.

Helpointa olisi varmaan harjoitella kaksi variaatiota esityksestä, niin että toisessa esityksessä on enemmän proppeja kuin toisessa tai varmistella etukäteen annetut käytännöt useammin kuin kerran, jotta epämiellyttäviltä yllätyksiltä säästyttäisiin. Tai vaihtoehtoisesti kaikkien osallistuvien maiden pitäisi päättää selkeistä tuomarointikäytänteistä ja siten poistaa kisoista tiedonkulkuongelmat.

Kun mahdollinen kisaajapari on tietoinen siitä, että järjestäjien puolelta saattaa tulla väärää informaatiota tai että informaatio ei kulje, ja haluaa silti osallistua, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin.

Puvut, hahmot ja esitykset

On toki selvää, että Summitiin osallistuvien pukujen pitää olla vähintäänkin siististi tehtyjä. Suomessa tuomariston jäsenenä on useimmiten ammattiompelija, joka katsoo pukuja huomattavasti muita tuomareita tarkemmin. Nykyisen tuomarointijärjestelmän ansiosta tuomarit saattavat myös katsoa pukujen sisäsaumoja, joten jokaisen kisaajan on hyvä varautua siihen.

Pukujen suhteen kannattaa olla siinä tarkka, että isolla mekolla ei enää voita. Tuomarit tietävät, että vaikka iso mekko on yleensä näyttävä, siihen voi kuluttaa huomattavasti vähemmän aikaa kuin vaatimattomamman kokoiseen, mutta silti upeaan pukuun. Tuomarit kiinnittävät nykyisin entistä tarkempaa huomiota kenkiin ja proppeihin, koska ne ovat asioita, joiden suhteen cosplayereilla on vielä ongelmia. Erilaiset valot ja äänet elävöittävät nekin pukuja ja varsinkin esitystä – yllätyksellisyys puvuissa on hyvä juttu. Pukujen tuomaroinnille ei ole olemassa yhtenäistä linjaa, mutta kekseliäillä ratkaisuilla, siisteillä ja silitetyillä saumoilla ja hyvällä istuvuudella päästään jo pitkälle. Mikäli parilla on jaksamista, kannattaa noudattaa Suuren Maailman™ mallia ja tehdä mahdollisesti vaihtopuku, joka lisää taasen sitä yllätyksellisyyttä.

Proppien tekeminen niiden varsinaista kokoa suuremmiksi parantaa yleisvaikutelmaa lavalla. Pieni liioittelu kannattaa myös puvuissa ja hiuslaitteissa, koska siten ihmiset näkevät asut paremmin. Proppien lisäksi jatkossa kisaajien on ilmeisesti hyvä tehdä erilaisia kevyitä taustoja, jotka saa asetettua helposti lavalle ja vietyä nopeasti pois. Erilaiset viirit, kirjahyllyt ja ovet toimivat hyvin.

Mitä taas cosplayattaviin hahmoihin tulee, on varmasti kannattavinta valita hahmot, joilla on jonkinlainen viha- tai rakkaussuhde (faniparitukset eivät edelleenkään toimi), koska näiden asioiden ilmentäminen on helpompaa kuin tavallisen tuttavuuden. Myös keskenään kilpailevat hahmot toimivat, koska kilpailutilanteiden esittäminen onnistuu. Jos potentiaalinen kisaaja on kuitenkin varma omista ja parinsa esiintymiskyvyistä, saattaa kahden täysin toisilleen vieraan hahmon elävöittäminen onnistua, mutta tällainen vaatii jo suurta ammattitaitoa ja ainakin kolmea katsomiskertaa sarjalle ja luonnollisesti erinomaista hahmotuntemusta. Erikoiset sarjat saattavat olla toisaalta hyväksi, mutta niiden suurena ongelmana on tuntemattomuus. Tuomareiden on helpompi valita voittajat sarjasta, joka on tuttu, mutta toisaalta hyvä esitys saattaa innostaa tuomaria katsomaan sarjaa kisan jälkeen.

Itse esityksessä on tärkeänä muistisääntönä se, että erilaisuus on valttia.

Tanssilla ei välttämättä voita, jos se on samaa linjaa, kuin mitä moni esityksistä seuraa. Parapara ja muut vierekkäin tanssittavat tanssit on nähty. Erilainen tanssi (eli vaikkapa baletti tai hyvin harjoitellut lattarit) sen sijaan vetoaa tuomaristoon, joten jos parilta löytyy tanssillista taustaa, kannattaa hyödyntää sitä. Kun tanssii, tanssin kautta on ilmennettävä kaikkea ja vedettävä koko ajan aivan täysillä.

Humoristiset esitykset tulee toteuttaa hyvällä maulla ja valmiiksi tehty ääninauha on hyvä olla olemassa. Vitsit ja parituksiin viittaaminen eivät enää toimi, koska moni tuomari on jo nähnyt kaiken vaan yleisö odottaa jotain oikeasti hauskaa ja ehkä yllätyksellistäkin. Huumoriesityksissä tärkeintä on nimenomaan elekieli ja liioitellut ilmeet ja se, että hahmojen välinen kemia näytetään esimerkiksi tuttavallisin lyönnein  (tsukkomi ja boke, googlatkaa jos ette tiedä) tai humoristisen taustamusiikin avulla. Hyvä esimerkki huumoriesityksestä on tämänvuotinen Thaimaan esitys – eikä vain siksi, että Krauser soittaa siinä K-ONin tunnaria Cagayake Girlsiä.

Draama on mahdollisesti vaikein laji ja vasta tänä vuonna lavalle on tullut pari vakavampaakin esitystä. Draamaesityksissä on tärkeää liioitella kaikki tunteet, joita lavalla näytetään. Liiallinen tulkitseminen on sekin pahasta, mutta miekkataistelut hienosti toteutettuna ja hahmokemiaan yhdistettyinä toimivat aina.

Lyhyemmin voisi sanoa, että jos osallistut Summitiin voitto mielessäsi, tee esityksesi noudattaen seuraavia kohtia:
a) Esityksen ääninauhan tulee olla laadukas eikä mikrofoneihin puhuminen kannata, koska se vähentää käsien liikkuvuutta
b) Esityksen tulee olla helppo ymmärtää
c) Lavan tilaa on hyvä hyödyntää
d) Elehtiminen ja liioitellut ilmeet lisäävät uskottavuutta
e) Selkä ei saa koskaan kääntyä yleisöön päin
f) Yleisö ei saa missään vaiheessa kyllästyä esitykseen. Koko ajan tulee olla jotain toimintaa lavalla, jotain yllätyksellistä ja sellaista, jota yleisö ei osaa odottaa.
g) Hyvän esityksen vahvuutena on soljuva juonenkuljetus
h) Esityksen loppu on se, joka tekee vaikutuksen yleisöön. Jos loppu on räjäyttävän hyvä, se voi tuoda voiton.

Edelliset ohjeet pätevät tietysti muihin esityksiin, mutta nimenomaan kahden henkilön esityksissä niiden merkitys korostuu. Isoissa ryhmissä taustalla kuitenkin tapahtuu koko ajan, mutta kahden pukuilijan esityksissä tärkeintä on hahmojen välinen kemia ja sen ilmentäminen.

Tietenkin voittoon tarvitaan myös ripaus voitontahtoa, hahmon sisäistämistä, uskaltamista ja myös onnea, koska jokaisessa kisassa kisataan kuitenkin muita pukuilijoita vastaan.

Mitä Japanissa sitten tapahtuu, kun voitto on tullut? Siihen Konamin pyrkii perehtymään viimeistään parin viikon kuluttua.

World Cosplay Summit 1/3: Mikä WCS on?

Edellisen postauksen saamien kommenttien ja epäselviksi jääneiden asioiden vuoksi Konamin päätti omistaa seuraavat kolme postausta vain ja ainostaan sille, mikä World Cosplay Summit on ja millaisia asioita siihen kuuluu. Konamin on huolissaan siitä, kuinka pieniä Summit-karsintojen osallistujamäärät ovat ja myös siitä, millaisilla esityksillä sinne mennään. Toinen suuri huoli on se, että mahdollisille kisaajille ei anneta kaikkea mahdollista tietoa ja myös se, että eri maissa japanilainen tuomari on valinnut voittajaryhmät täysin erilaisin perusteisiin.

Tämä ensimmäinen osio tulee käsittelemään World Cosplay Summitia yleisellä tasolla, pohjustaen tapahtuman historiaa ja Suomen asenaa tapahtumassa. Seuraavassa postauksessa keskitytään siihen, millaisin eväin Summitiin kannattaa lähteä ja miten asioita tuomaroidaan. Kolmas ja viimeinen osio käsittelee Japanin päässä tapahtuvia asioita, koska näistäkään ei ole koskaan oikeastaan tiedotettu sen enempää – tästä osiosta kiitos tämän vuoden Summit-edustajille ja heidän LiveJournalilleen.
World Cosplay Summit – kuten hyvin moni hieman vakavammin cosplayta harrastava tietää – on omalla tavallaan cosplayn maailmanmestaruuskisa. Sen lisäksi, että se on kilpailu, se on myös cosplayaavien kansojen välistä yhteistyötä, visuaalista herkkua ja – valitettavasti – jonkin verran draamaa. Summitissa kilpaillaan kahden ihmisen voimin, musiikin tahtiin ja isolla lavalla, kun (kymmenet)tuhannet ihmiset katsovat juuri sinua. Iso haaste, kun mietitään Suomessa nähtyjä cosplay-yleisöjä, jotka on yleensä käsittävät maksimissaan se 2000 ihmistä.

Itse kisa ja sen tarkoitus

Summit on järjestetty nyt varsinaisesti viisi kertaa, ensimmäinen kerta oli vuonna 2005. Jo tätä ennen Japaniin kutsuttiin pukuilijoita tietyistä maista, esiintymään japanilaisten kanssaharrastajien kanssa. Ensin kutsuttiin ihmisiä Saksasta, Italiasta ja Ranskasta ja seuraavana vuonna lisättiin USA mukaan. Tässä suhteessa Summitia voi kutsua cosplayn Euroviisuiksi. On alkuperäiset kehittäjämaat ja joka vuosi uusia maita kutsutaan mukaan osallistumaan vanhojen osallistujamaiden kanssa.

Varsinaisella ensimmäisellä kerralla vuonna 2005 kisatavat eivät olleet kuten nykyisin, vaan oli mahdollista voittaa joukkueessa eikä tokaksi tulleita valittu – ilmeisesti juuri suuren joukkuekoon vuoksi. Brother-palkinnon voitti yksi japanilainen. Tuolloin säännöt ja kilpailutavat tuntuivat olleet vielä enemmän hakusessa. Profittia kuitenkin tuli: FranDanin maine cosplayerina, joka ottaa pukunsa pois kameran edessä, ei varmaankaan olisi niin suuri, jos kyseinen henkilö ei olisi kisannut Summitissa (toisaalta, fanipojuille kelpaa mikä vain).

Vuodesta 2005 kisaajamäärät ovat vain nousseet ja viime vuonna Suomikin – ehkä liian ajoissa, mutta tästä pian lisää – sai oman edustajansa Japaniin. Tämän vuoden täyttä osallistujalistaa ei ole vielä julistettu, mutta ilmeisesti USA on vetäytynyt kisasta järjestäjien erimielisyyksien takia ja NYAFissa (New York Anime Festival) valittiin Summit-edustajien sijasta Yume Prize, joka takaa voittajilleen ilmaisen matkan Japaniin ilman velvoitetta osallistua Summitiin. Usassa tämä on mahdollista, koska suurilla tapahtumilla on niin suuret sponsorimaksut ja kävijämäärät ihan eri luokkaa kuin parhaimmassakaan Animeconissa täällä kotoSuomessa.

Draama

Kisan ollessa kuitenkin kisa, ei draamaltakaan ole vältytty. Ensimmäisen kerran draamattiin julkisesti vuonna 2005, jolloin muut kisaajat kokivat, että Italiaa kohdeltiin puolueellisesti. Italialle annettiin tuolloin ilmeisesti eniten lava-aikaa. Samana vuonna (tai sitten seuraavana) USA diskattiin kisasta, koska Rose of Versailles-mangan tekijä Riyoko Ikeda ei suvaitse hahmojensa cosplayaamista, mutta silti jonkun vuoden Japanin joukkue on pärjännyt kisassa Ikedan hahmoilla. Vuoden 2007 draamat eivät ole selvillä, mutta vuonna 2008 kolmanneksi tullut pari teki puvut, jotka eivät liittyneet alkuperäisiin hahmoihin ja harrastivat varsin avointa yaoi_____show’ta lavalla. Tänä vuonna Summit on päässyt eroon draamoistaan ja toivoa sopii, että sama linja jatkuu.

Draaman arvoista materiaalia voi olla myös se, että japanilaisilla on aina kotikenttäetu. Konamin tarkoittaa tällä sitä, että viiden varsinaisen kisavuoden aikana Japani on ollut aina saamassa yhtä kolmesta jaetusta palkinnosta. Lisäksi tuomarit ovat pitkälti aina japanilaisia. Kansainvälisen tuomarin valitseminen voisi sähköistää vähän ilmaa – varsinkin jos tuomari tulisi maasta, joka ei osallistu Summitiin.

Kuten melkein kaikki tietävät, WCS on kauneuskilpailu ja painotus esiintymiseen on suurempi kuin painotus pukujen hienouteen ja käsityötaitoon. Resepti pärjäämiseen on siis nätti naama, hyvä kroppa ja pieni takamuksen hetkutus lavalla, niin johan tulee voittoa. Miten olisi, arvon suomalaiset, jos lähetetään pari mallia Japaniin? Olisihan täälläkin tätä miespuolista cosplay(malli)kauneutta.

Kisaan itseensä liitettävien draamojen lisäksi, myös yksittäiset kisaajat ovat männävuosina saaneet kokea kanssaharrastajien asettamat paineet. Vuoden 2008 USAn joukkueen toinen jäsen, ehkä myös oman huomionkipeytensä vuoksi, sai aika monen eräässä *chanissa käyvän vihat päälleen, kun voittoa kotimaahan ei tullut ja tyttö tuntui viettäneen enemmän aikaa tietokoneella kuin ompelukoneen edessä. Suomen osallistujiin ei luultavasti koskaan tule kohdistumaan draamoja (koska Suomessa ei edes asu ihmisiä) ja koska maamme cosplayväki on varsin yhtenäistä ja jos sisäistä draamaa tulee, ne pysyvät sisäisinä eivätkä leviä koko kansaan.

Suomalaisten asenteet

Konamin mainitsi tuolla aiemmin, että Suomi tuli kisaan mukaan ehkä hieman turhan aikaisin. Moni ei välttämättä myönnä tätä, mutta näinhän asia on, kun katsoo edellisiäkin karsintoja. Siinä missä Italiassa voittajat valitaan yli viidestäkymmenestä parista, Suomessa pareja on kuusi. Jopa Saksassa pareja oli 15 ja Australian karsinnoissa ainakin samanlainen määrä, mutta karsintasysteemi on erilainen kuin Suomessa, joten vertaaminen on mahdotonta. Nämä luvut tosiaan vain maista, joissa karsinnat on jo käyty, joten toisissa maissa luvut saattavat vaihdella enemmänkin.

Suomen suurin ongelma Summitin kohdalla on se, että koko cosplayharrastus on niin uusi eikä ammattitaitoa varsinaisesti ole. Vuodesta 2003 cosplayanneita on kourallinen ja juuri nyt tämä porukka olisi sitä, joka sopisi ikänsä  ja todennäköisesti myös taitojensa puolesta kisaamaan Japaniin. Vuosiluokka 2006 on paljon isompi ja ikänsä puolesta myös vallan sopiva ja hyviä puvuntekijöitäkin löytyy. Vuosiluokka 2008 toisaalta käsittää niin paljon 12-15 -vuotiaita tyttöjä, että tuntuu mahdottomalta ajatellakaan, että heistä olisi Summitiin vielä tässä vaiheessa. Moni nuori myös vaihtaa kiinnostuksenkohteitaan hyvin nopeasti. Konamin on nähnyt, kuinka nuori tyttö on ensin ollut cosplaysta ja mangasta hyvinkin kiinnostunut, mutta nyt cosplay on lähinnä ällöttävää. manga vielä ällöttävämpää, ja j-muodit eli galit ja muut sellaiset ovat kuuminta hottia. Vanhemmat harrastajat taas elävät omaa elämäänsä ja laittavat esimerkiksi työn ja opiskelun pukuilun edelle.

Cosplayta ei edelleenkään mielletä harrastukseksi kuten jääkiekkoa tai partiota vaan ”satunnaiseksi hauskanpidoksi” tai ”sellaiseksi jutuksi, josta tykkään”. Cosplay ei ole kuulemma tarpeeksi säännöllistä, vaikka Konamin tuntee ihmisiä, jotka joka lauantai ompelevat pukuaan väillä 12-17 ja muulloinkin. Eikö tuo ole tarpeeksi säännöllistä? Koska cosplay on vain juttu, josta tykätään, harva ottaa sitä niin vakavasti, että ompelee yhtä pukua kymmeniä tunteja ja saa kyhmyt sormiinsa, kun sakset ovat rasittaneet niiden ihoa niin paljon. Helpompaa on tykätä hahmosta, yrittää vähän jotain sinne päin-asua ja viettää kivaa aikaa kavereiden kanssa, eikö? Cosplayn ei tarvitse olla sosiaalisesti hyväksyttävää, koska kyseessä kuitenkin on nörttiharrastus, mutta harrastajien itsensä pitäisi tiedostaa harrastuksensa mahdollisuudet.

Suomessa on vain vähän väkeä, joka puhuu cosplaysta, ompelee cosplaypukuja, osallistuu cosplaykisoihin ja pitää cosplaypukuja tapahtumissa.Tämä porukka muodostuu ehkä sadasta tai paristasadasta ihmisestä, joita näkee coneissa useammin kuin kerran vuodessa. Tästä porukasta karsitaan ensi pois ne, jotka eivät halua kisata. Määrä kutistuu noin kuuteenkymmeneen. Loppuporukasta pitää muodostaa parit ja tämäkään ei ole ihan helppoa, koska pukuilijat ovat jakautuneet ympäri Suomen. Lopulta saadaan kasaan hyvällä lykyllä kolmesta viiteen paria ja sitten mukaan otetaan vielä pari vähän vähemmän näkyvästi harrastanutta paria, eli väkeä on maksimissaankin sen kymmenen paria.

Jotta karsintoihin saataisiin hyviä ja asiantuntevia pareja, joiden kiinnostus säilyisi pidempään kuin pari viikkoa – koska edelleenkin näyttää siltä, että moni pari tulee vain kokeilemaan onneaan eikä varsinaisesti tavoittele palkintosijoja – olisi varmaan hyvä ensi vuonna kokeilla esikarsintoja. Useammalla paikkakunnalla ja eri tapahtumissa pidettävillä karsinnoilla varmistetaan myös jatkuva hyvä suoritus, koska yksi esitys ja yhdet puvut harvemmin kertovat mitään parista, ellei aikaisempaa kisamenestystä löydy ja ihmiset ole jo valmiiksi tunnettuja cosplayskenessä. Luonnollisesti myös kolmen tai useamman karsinnan kautta saataisiin varsinaiseen loppufinaaliin enemmän varmoja kisaajia ja loppukarsinnassakin saattaisi olla enemmän jännitystä. Ja tietenkin mainosarvo kasvaisi, kun harrastajalehdessä julistettaisi ensimmäisen karsinnan kolme/viisi parasta ja sen myötä moni muukin saattaisi innostua.

Siinä missä harrastajapopulassa on vikaa, on myös WCS:n maineella tai oikeastaan maineen puutteella. Suomalaiset eivät yksinkertaisesti tiedä, mikä Summit on. Koko tapahtumaa ei ole mainostettu mitenkään mittavasti eikä selviä osallistumiskriteerejä ole koskaan annettu. Edelleen on myös hakusessa – kuten Konamin on jo maininnut – skittien tekeminen ja hyvän skitin vaatimukset. Suomalainen cosplaykisaperinne painottaa nopeaa käyntiä lavalla tai humorististia ryhmäesityksiä, joten vakaville ja kahden henkilön voimalla tehdyille esityksille ei ole oikein sijaa. Cosplay Gaalan lisäksi muita tapahtumia, jossa esiintyjille annetaan esityksen verran lavatilaa ja lava-aikaa, ei ole. Kisojen formaatti on niin nopea ja jos halutaan esityksiä ja menestystä myös Suomeen, on tapahtumien jäjestäjien pakko vähentää osallistujamääriä ja vaatia pukuilijoilta nimenomaan sitä eläytymistä. Lisää varsinaista esityspuolta käsitellään seuraavassa entryssä.

Summitin mainostusta pitäisi lisätä ja kertoa selväsanaisesti kaikesta, mikä koko juttuun liittyy. Konaminista on hienoa, että suomalaisia edustajia saadaan mukaan, mutta on myös tärkeää, että tulevaisuuden pukuilijoiden mahdollisuudet taataan mahdollisimman hyvin. Lisäksi suomalaisten pukuilijoiden pitäisi päästä yli vaatimattomuudestaan ja tehdä niitä hengityksen salpaavan hienoja pukuja ja olla ihan oikeasti ylpeitä siitä, että ovat hyviä jossain.

Tämä tällä erää. Konamin palaa asiaan mahdollisimman pian.

Conikauden päättäjäiset

Taas on saatu  yksi tapahtumavuosi päätökseen. Ennen kuin lähdetään tähystämään vuoteen 2010, on hyvä ensin muistella hieman menneitä, pohtia kuluneen vuoden huippukohtia, oivaltaa oivallukset ja sen jälkeen voidaankin tehdä ensi vuoden cosplayennustukset ja katsoa, toteutuivatko tälle vuodelle ennustetut asiat.

Konaminille itselleen kulunut vuosi on ollut vallan loistava. Moni on löytänyt tämän pienen blogin ja ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa kuunnella myös muiden mielipiteitä cosplaysta. Muutto Vuodatuksesta WordPressiin sujui sekin mallikkaasti, mutta Konamin ei laiskuudessaan ole vieläkään saanut blogrollia päivitettyä.  Odottakaa vain, kyllä sekin aikanaan tulee. Blogin aihepiirit ovat nekin muuttuneet ainaisesta valituksesta hieman asiallisempiin aihepiireihin – valitustakin tietysti näkyy, koska sille on kysyntää. Konamin kiittää kaikkia lukijoita~

Vuosi 2009 oli siinä suhteessa erilainen muihin vuosiin, että tapahtumia on ollut huimaavan paljon. Helmikuusta lokakuuhun on ollut yhteensä yksitoista tapahtumaa, joissa on kehdannut cosplayata. Vuonna 2005 vastaavia tapahtumia oli neljä ja vuonna 2007 Konaminin muistin mukaan vain viisi. Tapahtumien tiiviys ja varsinkin cosplaykisojen määrä ovat verottaneet toisaalta cosplayta hyvin rankasti. Cosplaykisojen osallistujamäärät Traconia ja Animeconia lukuunottamatta ovat pudonneet huomattavasti. Samalla on havaittavissa myös pientä lamaa pukujen näyttävyyden suhteen. Moni tekee edelleen uuden puvun jokaiseen coniin ja tapahtumien tiuha tahti syö jaksamista ja etenkin rahavaroja. Tämä ilmiö huolestuttaa Konaminia. Tietenkään ilmiö ei varsinaisesti vaikuta sellaisiin ihmisiin, jotka pukuilevat vain satunnaisesti (pari conia vuodessa) vaan niihin, jotka tekevät useita pukuja vuodessa. Tiuha ompelutahti toisaalta kehittää ompelutaitoa, mutta yksityiskohdat kärsivät.

Takaisin coneihin ja muuhun sellaiseen. Vuosi alkoi varsin näyttävästi Traconilla, jossa oli tuhansia ihmisiä. Tilojen jakautuminen kuitenkin johti siihen, että cosplayta tuli bongattua varsin vähän (tai sitten cosplayta oikeasti oli vähän).  Tampere Kuplii oli taas Tampere Kuplii eli yleisesti pukujen taso oli vaatimaton ja yleisöäänestyksellisen kisan kaavan mukaan maskottipuku voitti. Kupliin ongelmana on edelleenkin conialueen hajanaisuus, mutta onneksi tapahtuman jälkeen tapahtui muutakin. Surullisenkuuluisa pusupiiritaisto alkoi tällöin, mutta sen seurauksena käytävät peittävät nuoleskelupiirit ja erilaiset kylttiviritelmät ovat kadonneet.

Bakaconissa ja Kitaconissa Konamin ei käynyt, koska on pääkaupunkiseudulla asuva elitisti-Narutardi (liian hyvä termi jättää käyttämättä). Molemmat tapahtumat kuitenkin ilmeisesti onnistuivat ja niitä tullaan järjestämään jatkossakin.

Desucon aloitti conikesän varsin hiljaisesti, mutta kuitenkin onnistuneesti. Ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma kasasi yllättävän paljon hyvää cosplayta. Konamin arvioi että noin 70 % Desun puvuista oli keskitasoa tai hyviä. Pääsymaksuilla ja vähän tuntemattomalla sijainnilla pystyy näemmä vähentämään hengaajateinejä ja saamaan paikalle vain ne oikeasti aiheesta (eli animesta ja mangasta) kiinnostuneet.

Suurtapahtuma Animecon keräsi sitten verrattain paljon väkeä. Kävijämäärää ei taidettu koskaan julkaista (koska järjestäjät hiljenivät aika pian conin jälkeen), mutta Tampereen viimevuotinen Animecon/(Finncon) veti huomattavasti enemmän väkeä. Tämän voi päätellä Kaapelin puistoalueen pienuudesta ja sisätilatkaan varmaan eivät olleet yhtä isot kuin Tamperetalossa. Todennäköisesti tapahtuman kävijämäärä oli alle 10 000, ehkä noin 7000 luokkaa. Perinteisesti hyvät puvut olivat hyviä (Konamin muistelee lämmöllä erästä upeaa Five Stars Stories-cosplayeria, jonka puku ihastuttaa edelleen), mutta huonoja ja laiskasti tehtyjä pukuja oli niitäkin sitten enemmän. Helsingin conien tapaan paikalla oli paljon nuoria, joilla oli erilaisesti samanlaiset vaatteet. Tampereella ja Jyväskylässä tällaisia ihmisiä oli huomattavasti vähemmän kuin esim. uusimmassa Aconissa tai Paasitornin Aconissa vuonna 2006. Ilmeisesti coni Helsingissä houkuttelee paikalle paljon hengaavia yksilöitä, joita tapahtuman ohjelma ei kiinnosta. Lisäksi moni tuntui viettäneen aikaa myös Helsingin keskustassa, kun conialue ei tarjonnut mukavia istumapaikkoja.

Kesän cosplayllinen kohokohta oli – tai ainakin olisi voinut olla – Cosplay Gaala, joka valitettavasti kärsi suuresti Animeconin läheisyydestä. Hämyisässä Gloriassa kilpailtiin suurista palkinnoista,  mutta kilpailijoita oli vähän ja moni puku oli nähty jo Animeconissa. Toivottavasti tuleva toinen Cosplay Gaala innostaa lisää ihmisiä mukaan, ajankohta ainakin on parempi.

Mangapäivät järjestettiin kuukauden kuluttua Gaalasta ja sekin kärsi Animeconista. Ohjelma oli pitkälti Desuconissa nähtyä, cosplaykisassa oli varsin vähän osallistujia ja yleisesti pukuja oli vähän, onneksi edes muutama laadukas kostyymi löytyi. Tapahtumapaikka toisaalta sekin rajoitti villeimpiä luomuksia.

Viime lauantainen World Cosplay Summitin karsinta ja show-sarja kärsivät nekin osallistujapulasta. Summit-karsinnan olisi kai tarkoitus olla Suomen cosplayvuoden huipentuma, mutta ilmeisesti tapahtumaa oli katsomassa puoli salillista ihmisiä ja kisaajia oli molemmissa sarjoissa yhteensä 30. Joko Suomessa ei ole tarpeeksi kisaavia pareja tai sitten karsinnat pitäisi järjestää Animeconissa. Hyvä tietysti niille, jotka haluavat voittaa.

Summit-karsintojen videot eivät vielä ole tulleet internettiin (Konamin ei valitettavasti ollut paikalla katsomassa esityksiä), mutta yksityishenkilöiden (kiitos heille!) kuvauksista on käynyt selville, että lavalla miekkailtiin, tanssittiin koettiin tyttörakkautta, vietiin FF-kuulia, kuoltiin ja harrastettiin PG-18 -asioita. Viimeisestä toiminnasta on jopa videokuvaa, jota Konamin tuijotti pitkään tuntien syvää myötähäpeää ja varsinaista inhoa esityksen mauttomuutta kohtaan. Videoita muista esityksistä odotellaan, jotta loppupäätelmien tekeminen onnistuisi. Voittajille Konamin kuitenkin tahtoo toivottaa onnea ja menestystä ensi kesän Japanin matkalle. Lisäksi onnittelut myös kaikille osallistuneille.

Mikä Suomen conskenessä tänä vuonna sitten muuttui? No. Yhä useampi on oppinut bindaamaan rintavarustuksensa, peruukit tilataan useammin ulkomailta tai valitaan kotimaan valikoimasta ne parhaat yksilöt. Myös meikkaustaito ja photoshootit ovat yleistyneet. Halpissatiinia ei sitäkään enää näy (lakanakangasta kyllä). Toisaalta cosplayereiden määrä on vähentynyt, mutta laatu on korvannut määrän. Pienen Suomen  yhtenäinen cosplayskene vaikuttaa sisäisesti jäseniinsä ja se on parasta mitä harrastukselle voi tapahtua.

Conien osalta (paitsi tietysti lukumäärällisesti) myös kisojen takahuoneet, valokuvaus, tuomarointikäytännöt ja juonnot ovat parantuneet. Pieniä floppeja lukuunottamatta suomalainen cosplayvuosi on ollut hyvinkin nousujohteinen.

Loppuun se kaikkien odottama ennustusosio. Viime vuonna Konamin spekuloi Vocaloidejen nousua ja tämä piti paikkansa. Ensi vuonna Vocaloidit luultavasti monipuolistuvat, kun moni alkaa tekemään alternative-asuja hahmoille. Retrocosplayn nousua povattiin sitäkin, mutta heikoksi jäi. Pari Matsumoton hahmoa ja yksi FFS ja siihen ne jäivät. Sailor Mooneja sen sijaan oli enemmän kuin missään suomalaisessa tapahtumassa. Tämä oli hienoa.

Pelicosplay jatkuu edelleen vahvana, Final Fantasy tykittää, mutta KH:t ovat vähentymässä. Toisaalta Sydänten Valtakunnan jatko-osat ilmestyvät taasen ja cosplayn määräkin tulee ehkä lisääntymään. Ensi kesänä on ilmeisesti tiedossa myös KH_yaoi_häät, joita Konamin odottaa kauhulla. Gundam-cosplay ei sekään yleistynyt, Gurren Lagann ja Code Geass jatkoivat samaan malliin.  Animeconissa oli myös yksi ennustettu Clannad-hahmo, mutta valitettavasti Konamin ei muista mikä hahmo oli kyseessä. Jotain meritähdistä, mutta ei muuta.

Vuoden yllättäjiä olivat Axis Powers Hetalia, Kuroshitsuji ja Pandora Hearts, jotka tulevat jatkamaan myös ensi vuonna. Ensi vuoden mahdollisia suosikkeja ovat Tegami Batch/Letter Bee, joka jo nyt villitsee tiettyjä porukoita, Fairy Tail,  mahdollisesti Deadman Wonderland, 07-Ghost, Persona-pelit (joilla niilläkin on jo vankka kannattajaryhmänsä) ja mikä tahansa syys-/kevätkauden sarja, jossa on söpöjä poikia ja jänniä asuja. Hetalian ollessa näin vahvana uusien sarjojen ennustaminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Konamin haluaa toivottaa kaikille oikein mukavaa talvilomaa coneista. Toivottavasti kaikki lukijat työstävät uusia pukujaan ja ensi vuonna nähdää entistäkin upeampia luomuksia. Blogi palaa tauolta viimeistään helmikuussa Cosplay Gaalan jälkeen, mutta mahdollisesti aiemminkin, jos hyviä aiheita löytyy ja uutta draamaa syntyy.

Iki-ihana massacosplay

Kun Konamin kirjoittaa tätä tekstiä, ovat World Cosplay Summitin Suomen karsinnat menossa. Takahuoneessa paniikki on käsinkosketeltava, ihmiset hikoilevat, tuskittelevat ja yrittävät muistaa missä kohdassa mikin esityksen vaihe on. Helpommalla pääsevät show-sarjaan osallistuvat, joilla heilläkin kuitenkin on jonkinlaisia paineita. Yleisökin luultavasti viihtyy, aplodit annetaan asiallisesti ja yleisöjoukossa herää erilaisia tunteita – olivat ne sitten iloa kavereiden puolesta, tuskaa huonoista puvuista tai surua, kun jokin esitys saa väen kyyneliin. Vaikeimman tehtävän edessä ovat kuitenkin tuomarit, joilla on suuri ja tärkeä tehtävä päättää siitä, millainen pari lähtee ensi kesänä edustamaan Suomea ja millaiset tämän parin ansiot ovat. Kohta tulokset jo tulevat internettiin ja sitten onkin aika pitää vuoden viimeinen tapahtumakommentointi.

Samaan aikaan Kuopiossa ja Kirjamessuilla vietetään virallisten lähteiden mukaan Hetalia-päivää. Italiat, Venäjät, Saksat ja Suomet pomppivat puvuissaan ympäri Messukeskusta tai kaupungin keskustaa. Tämänkertainen Konaranttien aihe onkin uljaasti:

MIKSI HETALIA ON SYÖPÄ?

Turha sitä on kieltääkään. Axis Powers Hetalia on tämän vuoden suosikkicosplay, yllättäjä, jota edes Konaminin tarkka ”hottia ensi vuonna” -sensori ei havainnut. Hetalia tuli nurkan takaa, mutta katoaako ilmiö samalla tavalla kuluvan vuoden loppuun mennessä?

Niille, jotka eivät ole tietoisia sarjan ideasta, annetaan tässä ensin tietoisku. Axis Powers Hetalia kertoo nimensä mukaisesti toisen maailmansodan akselivalloista (Saksa, Japani ja Italia) jotka ”sotivat” ympärysvaltoja vastaan huumorin ja satiirin keinoin. Hahmot ovat ihmisiksi muutettuja maita, joilla on maiden stereotypiset ominaisuudet (Italia syö pastaa, Suomi leikkii joulupukkia, Saksa rakastaa makkaraa ja Japani on hiljainen työmyyrä). Sarja itsessään ei ole hyvin piirretty tai juoneltaan loistava, ellei ole historia-fag ja epäiltävissä on, että moni Hetaliasta pitävä ei edes tiedä mikä toinen maailmansota on. Tärkeintä sarjassa kuitenkin on se, että siinä on ihquja bishejä ja niiden välillä on paljon qaqsimielistä huumoria. Muutahan ei tarvita?

Ensimmäiset Hetaliat Konamin havaitsi kesällä 2008 internetissä ja Suomeen trendi rantautui Tsukiconissa, jossa bongailtiin ensimmäinen Suomi ja Italia. Tässä vaiheessa Hetalian luultiin jäävän  vain pienen porukan sarjaksi, mutta animen ja sen alkamiseen liittyvien ongelmien myötä sarja ilmeisesti muuttui suositummaksi. Vielä tämän vuoden Traconissa ilmiö ei ollut suuri, mutta Bakaconissa ja Kitaconissa Hetaliamassa oli kolmin- tai nelinkertaistanut itsensä kahdesta pukuilijasta jopa kymmeneen armeija-asuiseen henkilöön. Animecon kuitenkin räjäytti Hetalia-säästöpossun ja conissa oli ainakin 40 erilaista Hetaliaa, suosituimpina hahmoina selvästi Venäjä, Suomi ja Italia. Samalla linjalla on jatkettu myös syksyn tapahtumissa ja Hetalia-pukuilijat ovat saaneet kasaan jopa neljänkymmenen ihmisen miittejä. Yhden sarjan hahmoille tämä on aikamoinen saavutus.

Hetalia-cosplayssa on kuitenkin se vika, että sarjan hahmoista suurin osa on miehiä ja fanit taasen ovat tyttöjä. Tämä aiheuttaa erityisesti ongelmia hahmoilla, joilla pukua koristaa vyö. Tissien kuristaminen piiloon on nykyisin jo hallussa melkein kaikilla, mutta naisellisen vyötärön piilottaminen ei. Monilla Hetalioilla onkin isona ongelmana vyön vetäminen luonnolliselle vyötärölle, niin että vyötärön olemassaolo näkyy entistä selvemmin. Tiukka vyö myös aiheuttaa kivan pussittumisen vaatteisiin eli rinnanalueen ulokkeiden piilottaminen on ihan turhaa, kun paidan/takin ryppyisyys luo illuusion mahtavasta povesta, jos puku on vähänkin liian iso.

Hahmot myös pukeutuvat armeija-asuihin, joita käytännöllisyyden vuoksi ei tehdä lakanakankaasta tai räikeän värisistä materiaaleista. Kun soditaan, kankaan tulee olla mahdollisimman neutraalia ja maasto-olosuhteisiin sopivaa ja lisäksi lämmintä, kun on kylmät ilmat tai hengittävää, kun ilmasto on kuuma. Ja armeija-asujen ylä- ja alaosien tulee yleensä olla samaa väriä. Armeijan asut on yleisesti myös ommeltu hyvin. Hetalia-cosplayerit tuntuvat melkein aina (poikkeuksiahan toki on) ompelevan pukunsa puolihuolimattomasti ja vähän sinne päin. Moni unohtaa pukujen lukuisat taskut, tukikankaat kohdista, joiden ei pitäisi roikkua mihinkään suuntaan ja pukuihin sopivat kengätkin valitaan joko PVC-saappaiden (tai muiden vastaavien kenkien hyllystä) tai sitten käytetään viime vuonna muodissa olleita naisten talvisaappaita. Eli ei siis laiteta noin sinnepäin tehtyä takkia ja iskän pitkiä kalsareita ja väitetä, että ollaan nyt Saksa/Latvia/Puola/valitse maa tähän.

Hetalia-pukuilijoilla on myös paha tapa unohtaa peruukit. Hahmoilla on erilaisia hiustyylejä ja tyypillisesti varsin paksut ja ilmavat hiukset. Moni heittäytyy laiskoiksi/piheiksi ja värjää omat hiuksensa ja unohtaa ennen tapahtumaa käsitellä kuontalonsa shampoolla ja coniaamuna ehkä föönatakin vähän. Tuloksena on roikkuvia ja lässähtäineitä hiuksia. Hiusten lisäksi myös meikin käyttäminen edustavalla tavalla tuottaa ongelmia. Kun hahmot ovat miehiä ja kun pyöreäposkiset tytöt pukuilevat hoikkakasvoisia aikuisia miehiä, pitäisi kasvoja yrittää saada neliömäisimmiksi.

Isoin ongelma Hetalian kanssa on fanikannan laiskuus. Sama porukka fanitti vielä vuosi sitten Kingdom Heartsia ja silloin puvut tehtiin yhtä puolihuolimattomasti kuin nykyiset armeijapuvut. Kuten KH:iden tapauksessa, myös Hetaliasta on nykyisin runsaasti fanarttia ja monet pohjaavat nykyisin pukunsa fanart-kuviin. Hiukset = cosplay toistuu tässäkin fandomissa, joskin vielä pahemmalla tavalla. Hiukset eivät välttämättä tarkoita cosplayta vaan riittää, että käyttäytyy kuin hahmo. KH-puvuissa oli kuitenkin yritystä peruukkien suhteen, Hetaliassa ei. Tuskinpa menee pitkään, kun ensimmäinen keiju!Saksa tai punklolitakoulutyttö!Japani nähdään conissa.

Konaminia pännii pukujen lisäksi pari muutakin – pukuihin täysin liittymätöntä – seikkaa. Ensimmäinen on se, että Hetalia-cosplaysta 97 % on mieshahmoja esittävää. Sarjan naismäärä on toki pieni, mutta siinä missä mieshahmoja näkee coneissa 30, naishahmoja on hyvällä tuurilla yksi tai joissain tapauksissa kaksi. Olisi mukavaa joskus nähdä pelkistä naishahmoista koostuva Hetalia-ryhmä, mutta tuskinpa tällainen on todennäköistä, ennen kuin suurin hype ja yaoifanitus loppuvat. Toinen, isompi ongelma liittyy tuohon edelliseen kappaleeseen.

Hetalia-cosplayerreiltä puuttuu monesti historian yleistieto, kuten jo mainittua. Moni päättää laiskuuspuuskassaan tehdä vaikka kommunisti!Suomen, vaikka kommunismi ei saanut koskaan jalansijaa kapitalistisessa Suomessa. Myös natsi!Suomen tai vaikka natsi!Ruotsin on jostain kumman syystä hieman outo. Suomella toki oli yhteistyötä Saksan kanssa (kun uhkana on Venäjän kokoinen valtio, niin ymmärrettävää), mutta Suomessa ei koskaan ollut SS-miehiä tai Hitler-Jugendia, kuten moni Hetaliasta kiinnostunut tuntuu ajattelevan. Joidenkin hetaliatardien  historianopiskelusta on tullut surullisempaa, kun rakkaat piirroshahmot eivät pariudukaan toistensa kanssa tai saattavat tappaa toisensa. Kohta varmaan joku itkee, kun tajuaa, että Japani (maa) ei olekaan mustahiuksinen bishi?

Vielä pahempaa on kuitenkin Hetaliafanien käytös. Perinteisten yaoipusupiirien lisäksi mukaan on tullut marssiminen toreilla, erilaisten lippujen kanniskelu, ilmiselvien natsimerkkien esittely ja kaikista pahin: Armeijan puvussa olevien ihmisten häiritseminen tai fanittaminen. Konaminin korviin on kuulunut sellaista juorua, että jotkut hetalioiksi pukeutuneet tyttölapset ovat menneet heiluttelemaan lippujaan maastopukuisen ihmisen eteen ja ihkuttamaan Hetaliaansa. Tällainen käytös on ihan järkyttävää ja menee yli kaikkein pahimman KH-retardiuden. Parin vuoden päästä pahimmat hetaliatapaukset listautuvat armeijaan ja pettyvät, kun siellä ei kuolatakaan pastan perään tai juoda sakea kengästä.

Onneksi harva fandom on ikuinen. Siinä missä coniyleisö alkoi tämän vuoden keväällä halveksumaan Kingdom Heartsia sen liiallisen näkyvyyden vuoksi, on myös Hetalia kokenut saman kohtalon. Mikään cosplayaaminen ei ole paha asia, mutta asiaton käytös on, ja tämä aktiivisin ja näkyvin hetaliafanien osa saisi ehkä vähän rauhoittua. Trendit kuitenkin menevät ohi ja jo ensi vuonna Hetalia on saattanut vaihtua johonkin toiseen samanlaiseen sarjaan. Laiskoja ihmisiä on aina, oli fandomi sitten mikä tahansa, mutta vaikka puku ei olisi maailman paras, olisi ainakin suotavaa, että ei tuputa sitä fandomiaan ventovieraille tai vaihtoehtoisesti majoitu keskelle Kamppia marssimaan sarjan ED:n tahdissa ja harrasta tämän jälkeen julkista pusupiiriä.

Seuraava, koko vuoden conit kattava avautuminen ilmestynee nettiin jo parin päivän sisällä. Siihen asti~

Kun cosplaymasennus iskee

Joskus jokainen pukuilua harrastava tulee kokemaan tietynlaisen masennuksen tunteen, joka liittyy harrastukseen.  Moni selviää tästä hiljaisesta vaiheesta innostumalla uusista sarjoista, puvuista ja kokeilemalla cosplayhyn liittyviä asioita, joita ei ole ennen kokeillut (esimerkiksi proppien tekoa tai vaikkapa peruukin stailaamista). Toiset eivät kuitenkaan selviä ja harrastus loppuu siihen tai ainakin tulee pitkä tauko, jonka jälkeen pukuilua saatetaan kokeilla uudestaan tai sitten siirrytään kokonaan johonkin muuhun harrastukseen tai hankitaan jopa oikea elämä™.

Konamin on kuluneen kesän aikana kokenut kyseisen vaiheen harrastuksessaan ja on vieläkin huolissaan siitä, miten cosplayharrastus saataisiin jatkumaan. Mitä sitten, kun pukujen näprääminen ei kiinnosta eikä coniinkaan huvita enää mennä cosplayssa?

Syyt

Monet pukuilijat, varsinkin ne tosissaan harrastavat, ovat pukujensa suhteen perfektionisteja. Pukuilijat pyrkivät näyttämään mahdollisimman paljon esittämiltään hahmoilta ja luonnon antamat rajoitukset usein vaikuttavat näköisyyteen jopa niin paljon, että omasta ulkonäöstään tulee entistäkin itsekriittisemmäksi. Jossain vaiheessa moni tulee pettymään omiin taitoihinsa ja siihen, että ei pysty toteuttamaan asioita, joita haluaisi toteuttaa. Itselleen pitää antaa aikaa, koska harva meistä on aloittanut ammattilaisina. Jos hyvin vaikean puvun toteuttaminen ei vielä tässä vaiheessa onnistuu kannattaa joko vaihtaa pukua ja jättää vaikeampi puku tulevaisuudessa tehtäväksi. Tai sitten yrittää entistä enemmän ja sopeutua siihen, että puvussa saattaa olla jotain virheitä eikä kaikki ole hiustupsua myöten aivan täydellistä.

Aikana, jona varsinkin nuorien ja vähän vanhempienkin harrastajien tulee töiden puutteessa tukeutua vanhempiin pukujensa rahoittamisessa, moni tuntee painetta siitä, että ei voi toteuttaa pukujaan niin hyvin kuin haluaisi. Cosplayereillä on yleensä muitakin rahaa vieviä harrastuksia (esimerkiksi mangan ostaminen ja lukeminen) jolloin pukua varten ei välttämättä jää niin paljon rahaa, kuin ehkä olisi tarpeen. Rahanpuute johtaa pseudocosplayhyn, johon harva on tyytyväinen ja pseudocosplay puolestaan johtaa siihen, että tahtoo tehdä paremman puvun, johon ei kuitenkaan ole rahaa ja lopputulos on taas pseudocosplay. Noidankehä jatkuu ja jatkuu, mutta onneksi sen katkaiseminen ei ole vaikeaa, jos ymmärtää mitä on tekemässä.

Kun cosplayn tekeminen vie kaiken vapaa-ajan, saattaa kadota tietynlainen hohto. Vaikka cosplayn voi laskea harrastukseksi kuten jääkiekon ja partion, se on kuitenkin omalla tavallaan erikoinen ja kausittainen harrastus. Moni kuluttaa talven pukujen tekemiseen ja kesällä keskittyy niiden pitämiseen, mutta tällä hetkellä Suomessa järjestetään yli kymmenen tapahtumaa vuodessa. Jokaiselle kuulle (tammikuuta ja joulukuuta lukuun ottamatta) on jonkinlainen tapahtuma, johon voi tulla cosplaypuku päällä. Lisäksi cosplaymiittien ja cosplaylarppien suosio on kasvussa, joten nekin vievät osan ajasta.

Cosplay ei saa olla koko elämä vaan sen pitää pysyä osana elämää. Jos ajattelee vain cosplayta, hengittää cosplayn takia, puhuu vain cosplaysta, selaa ainoastaan cosplayaiheisia foorumeita ja juttelee ainoastaan cosplayereiden kanssa, harrastukseen turtuu nopeasti. Cosplay voi ja saa olla tärkeä osa elämää, mutta joskus on hyvä keskittyä vaikkapa ulkoiluun, kirjojen lukemiseen (ilman cosplaysuunnitelmia) tai vaikka ikkunaostoksiin (edelleenkin ilman cosplayllisia taka-ajatuksia).

Kuten äsken jo mainittiin, coniskene ja conien määrä vaikuttavat nekin pukuilijan suhtautumiseen harrastukseensa. Monilla on tapana tehdä jokaisen conin jokaiselle päivälle uusi puku ja rahaa ja aikaahan tähän menee. On tietysti ihana nähdä kuinka moni ihminen jaksaa nähdä vaivaa näyttääkseen jokaisessa conissa erilaiselta, mutta toisaalta saman, hyvin tehdyn puvun kierrättäminen on sekin vaihtoehto, johon moni vanhempi harrastaja on jo siirtynyt. Mitäs sitä turhaan uutta tekee, jos vanha on vielä kelpaava?

Cosplaymasennuksen seurauksena on yleensä se, että vaihtaa suunniteltua hahmoa joka päivä, ei saa iloa siitä, että sulkeutuu samaan tilaan ompelukoneen kanssa ja tuntee tietynlaista syyllisyyttä, että tekee puvun, joka ei ole sellainen kuin sen haluaisi olevan.

Onko cosplay kivaa siinä vaiheessa, kun rahaa menee liikaa, aina tuntuu olevan kiire pukujen tekemisen kanssa ja cosplayn takia jopa koulu/työ ei tunnu kiinnostavan? Pidemmän päälle ei.

Miten jatkaa harrastustaan?

Ensimmäinen tapa on kiinnostua erilaisista sarjoista ja tutustua mahdollisimman monenlaiseen animeen, mangaan tai peliin (niitä joita jrock-cosplay kiinnostaa, voivat ottaa senkin huomioon, mutta Konamin ei ole aiheen asiantuntija, joten jättää väliin). Monissa suosituissa sarjoissa on puolensa. Niissä on helppoja pukuja, conista löytää helposti samanhenkisiä cosplaykavereita ja internetistä on helpompi saada vinkkejä jo toteutettujen pukujen valmistamiseen. Toisaalta moni turhautuu siihen, että conissa tapaa viisikin versiota juuri siitä hahmosta, jota itsekin cosplayaa. Siksi onkin suositeltavaa valita uutta katsottavaa/luettavaa/pelattavaa. Uusissa sarjoissa on uusia haasteita ja uusien hahmojen myötä löytää mahdollisuuksia tehdä erilaisia pukuja.

Uusien sarjojen lisäksi on hyvä kokeilla erilaisia hahmoja. Jos on tottunut vuosien aikana crossplayaamaan, voi naishahmon pukuileminen sytyttää cosplayinnon uudestaan. Tai toisinpäin – vannoutunut naishahmojen pukuilija voi kokeilla vaihteeksi crossplayta ja löytää harrastuksensa uudestaan. Noinkaan radikaalia muutosta ei tarvitse tehdä. Voi edelleen pitäytyä naishahmoissa tai mieshahmoissa, muuttaa hahmotyyppiä, jota on tottunut cosplayaamaan. Jos on vuosien ajan pyrkinyt  tekemään näyttäviä sirkustelttoja, voi yksinkertaisen, mutta silti työlään puvun tekeminen olla hauskaa, koska yksinkertaiset puvut ovat tavallaan isoja ja näyttäviä pukuja vaativampia. Tietenkin on hyvä kokeilla erilaisia hameenmittoja, pitkiä ja lyhyitä housuja, isoja hihoja, pieniä hihoja, liehuvia takkeja ja tiukempia pukuja, mikäli oma pää antaa periksi ja oma itsetunto riittää erilaisten pukujen kokeilemiseen.
On myös mukava saada toteuttaa erilaisia hahmoja ja eläytyä valokuviin erilaisin tavoin. Murjottavan pikkupojan tai äyskivän lolin vaihtaminen sarjan koomisen sivuhenkilöön tai pahishahmoon voi olla virkistävää.

Monilla pukuilijoilla on myös tapana valita cosplayattavat hahmot jo vuotta ennen varsinaista tapahtumaa. Jos hahmoon ei liity mitään suurta tunnelatausta, puvun tekemiseen luultavasti kyllästyy ennen kuin tapahtuma on lähelläkään. Toisille yhden puvun tekeminen vuoden ajan sopii, mutta moni tahtoo enemmän haastetta ja vaihtelua. Olisikin hyvä ottaa yksi ikuisuusprojekti ja sen ohella kokeilla ehkä muutamaa helpompaa pukua.

Pukuiluun liittyviin paineisiin pitää niihinkin suhtautua oikealla tavalla. Aina ei ole pakko tehdä uutta pukua jokaiseen coniin ja rahankäyttöä voi vähentää oikealla suunnittelulla. Monelle aktiivisille pukuilijalle saattaa olla mukavakin vähentää pukujen määrää kymmenistä vaikka viiteen kuuteen pukuun vuodessa. Kun taustalla on se yksi ikuisuusprojekti, tekeminen ei heti lopu ja pukuja vaihtelemalla ompelustakin saattaa kiinnostua enemmän kuin yhden ainoan puvun kanssa.

Cosplayn pitää olla hauskaa. Jokainen toisaalta kokee hauskan eri tavoilla, mutta kun harrastuksesta menee ilo, siitä tulee pakkopullaa, jota harrastaa ehkä kavereiden tai ihan vain sen harrastamisen takia. Cosplayn pitää lähteä rakkaudesta hahmon johonkin elementtiin, oli se sitten puku, hahmo itse tai hahmon toteuttaminen. Pukuilun lisäksi tapahtumissa on viihdyttävä (tietenkin soveliaisuuden rajoissa, koska toisiaan nuoleva fanityttölauma ei välttämättä ole kivaa kaikkein mielestä). Hauskanpitokin voi olla erilaista. Konamin tuntee ihmisiä, jotka ovat löytäneet kutsumuksensa kilpailemisesta, paneelien ja luentojen pitämisestä tai tapahtumien järjestämisestä. Kun tapahtumapaikalla istuminen kyllästyttää, kannattaa kokeilla jotain, josta muutkin conivieraat saavat iloa oman ilosi lisäksi.

Jos kuitenkin käy niin, että uusien sarjojen katsominen, cosplaytyylin vaihtaminen, ajan lisääminen ja erilaisten asioiden kokeminen ei riitä, kannattaa ihan suosiolla vetäytyä vähäksi aikaa pois cosplayskenestä, cosplayfoorumeilta ja kaveripiiristä, joka saattaa puhua vain cosplaysta. Into pukujen tekemiseen palaa ,jos on palatakseen, mutta jos ei palaa, tapahtumiin voi edelleen tulla ilman sitä cosplaypukua ja nauttia vain viikonlopusta samanhenkisten ihmisten kanssa.

Mitä taas tulee taannoisiin tapahtumiin, Cosplay Gaalaan ja Mangapäivään, Konamin lupaa kirjoittaa vuoden lopussa kattavan raportin Suomen cosplaysta vuodelta 2009. Mangapäivä ja Gaala eivät tarjonneet varsinaisesti mitään, koska Animecon tuntui vieneen kaikkien cosplayereiden ajan ja energian. Ehkä olisikin hyvä vähentää tapahtumia siihen viiteen tapahtumaan vuodessa, jolloin cosplaytakin näkisi enemmän ja se olisi parempaa. Conijärjestäjillä taitaa kuitenkin olla erimielipide, koska viisi tapahtumaa vuodessa tarkoittaisi suuria massoja, joiden hallitseminen ja sijoittaminen olisi vähintäänkin hankalaa.

Mitä cosplay on?

Irc-gallerian cosplay-yhteisössä tapahtuneen monisivuisen kiistelyn jälkeen Konamin totesi, että on aika summata asiat yhteen ja kerrata vielä kerran sitä, mitä cosplay on. Kuten kaikki varmaan ymmärtävät, Konamin on aloittanut bloginsa sillä oletuksella, että sen kaikki lukijat ymmärtävät, mistä puhutaan. Koskaan Konamin ei ole kokenut tarvetta selittää cosplayta itseään, mutta ilmeisesti Suomen skene on päässyt nyt siihen pisteeseen, että erilaisten harrastajaryhmien välille kasvanut ero on muokannut myös harrastajia ja suhtautumista harrastukseen.

Näin alkuun on hyvä napata hieman sensuroituja mielipiteitä Galtsusta.

<Fanityttöpukuilija1>Minä olen myös menossa Cosplay Gaalaan. Partiolais-Xigbarina.

Jo tässä vaiheessa Konamin oli tukehtua Kingdom Hearts-mehujäähänsä. Kingdom Heartsin mustatakkinen ja silmälappupäinen mieshahmo sopii partioon miten? Miten partiopoika-/tyttöaate toimii sellaisen hahmon kanssa, joka on ensinnäkin pahis? Partioliikkeen tavoite on kasvattaa vastuuntuntoisia kansalaisia ja KH:n Xigbarin pitää viedä lapset pimeyteen? Yeaaaah… Riiiight… No, Konamin toivoo, että Xiggyä pukuileva henkilö kuuluu sekapartioon, koska tyttöpartion huivi mieshahmolla olisi kyseenalaista.

No, tästä kaikesta se sitten lähti ja hyvä että lähti. Moni vanhempi harrastaja pääsi esittämään näkemyksiään cosplaysta ja sai vastaukseksi erinomaisia perusteluja siitä, miksi cosplayn pitää olla vain hauskanpitoa.

<Elitistinipo1>No ei siinä mitään jos haluaa vetää jotenkin paskasti, mutta ei passaa sitten itkeä conikiusaamisesta sun muusta kun muut kattoo nenänvartta pitkin. Sitä hauskaa voi pitää hyvin tehdyssä asussa vielä paremmin kun tietää panostaneensa pukuun ja saa muiltakin ehkä arvostusta.

Elitistinipo1:n mielipide on jokseenkin identtinen myös Konaminin mielipiteen kanssa. Fanityttöpukuilija 1 lähtee toteuttamaan konseptia, joka on a) täysin järjetön b) ei mitenkään hahmoon liittyvä c) ja puhuu siitä cosplay-yhteisössä, joka YRITTÄÄ ilmeisesti olla vähän vakavampi keskustelualusta sellaisille gallerialaisille, jotka haluavat tehdä muutakin kuin ihkuttaa vaikka Hetalia-cosplayn parituksia. Mutta kuten voimme seuraavasta huomata, konsepticosplaylle on myös puolustajia.

<KaikillaOnOltavaKivaa1> Ja voi pitää hauskaa ilman täydellistä pukuakin, ihan kaikki tuskin pääasiallisesti panostaa siihen cossaamiseen coneissa. Useat varmaan haluaa päästä siihen conitunnelmaan pistämällä ees jotain asiaan liittyvää päälle, ittestä ainakin tuntuisi vähän ankealta mennä ihan normaaleissa vaatteissa paikan päälle.

Tämähän on ihan puhdas tosiasia. Jotkut edelleenkin kehtaavat olla niin hävyttömiä, että tulevat sinne tapahtumaan (joka voi olla con-päätteinen tai jokin muu – eli esim. Mangapäivä tai Cosplay Gaala) vaatteissa, jotka eivät mitenkään poikkea arkivaatteista. Tällaiset ihmiset saattavat pitää cosplaysta (joko harrastuksena tai sitten visuaalisena viihdykkeenä), mutta eivät jostain syystä ole pukeutuneet cosplayhyn. Totuuden nimessä on myönnettävä, että conissa on huomattavasti helpompi olla t-paidassa ja tavallisisissa housuissa/hameessa kuin kuumassa cosplayasussa ja takkuuntuvassa peruukissa.  Cosplay ei ole pakollista monille vanhemmille, mutta nuorille selvästi on, koska nuorilla on monesti tarve todistella sitä, että kuuluu jotenkin tähän erikoiseen, värikkääseen ja jokseenkin äänekkääseen harrastajaryhmään. Cosplaylla voi todistaa omaa faniuttaan ja harrastuneisuuttaan, vaikka sen puvun sitten tekisi ihan vain siitä syystä ”qosq jaajo!!!!111” eikä edes tietäisi pukuilemansa hahmon nimeä.

<Elitistinipo2>Se, että pistää jotain randomia alaosaksi, sitten joku ehkä hahmolle peruukki, niin se on cosplayn halventamista harrastuksena, minun mielestäni. Tulkaa vaikka saman tien alasti. Ei se minua nyt muuten häiritse, paitsi jos kaikki rupeavat ”siviili”cosseja harrastamaan.

<Elitistinipo3>Ei noissa siviilicosseissa muuten olisi ongelmaa, mutta kun ihmiset eivät oikeasti edes ajattele mitä päälelensä heittävät. Liian usein menään idealogialla ”lol täs on joku faijan yli-iso kauluspaita ja joku mutsin lakana niin laitan tän lannevaatteeks!!11” näin kärjistettynä. Harmillisen harvoin edes mietitään sitä, että pukisiko hahmo tälläisiä vaatteitaan OIKEASTI päälleen? esim. Roxas ja Axel lolimekoissa?

Mielipiteet lentelevät edestakaisin. Pari kokeeneempaa harrastajaa liittyy huuteluun ja tämäkös aiheuttaa eripuraa. Elitistinipojen 2 ja 3 mielipiteet ovat nekin identtisiä Konaminin kanssa. Tässä välissä ensimmäinen partiolaispojuKH käy kertomassa, että on tekemässä myös hullujenhuone-versiota samasta hahmosta. Konamin peräänkuuluttaa luonnonvalintaa.

<KaikillaOnOltavaKivaa2> Mieluummin kattelen Axelia ja Roxasia lolimekoissa, kun jotain kymmenien Axelien ja Roxasien joukkoa missä on kaikki organisaatiokaavuissa. Moninaisuus on ihan hyvästä.

HERRANJESTA! Eikö äiti opettanut, että cosplaylla tarkoitetaan nimenomaan sitä, että YRITETÄÄN NÄYTTÄÄ HAHMOLTA? Konaminin veri kuohuu ja raivotasot nousevat yli suotavien rajojen. Täytyy olla aika tyhmä, jos on tullut harrastukseen ilman tietoa siitä, että cosplayn tarkoituksena on esittää niitä sarjakuvahahmoja ja tehdä se mahdollisimman hyvin.

<KaikillaOnOltavaKivaa3>Kai te tiedätte ettei kukaan ole täydellinen?

Mikä on hauskinta tällaisissa keskusteluissa, on se, että nk. elitistiharrastajien mielipiteet yleensä ovat niin voimakkaita, että moni muu harrastaja luovuttaa hyvällä. Se on jokseenkin surullista, koska mielipiteistä ja näkemyksistä kiisteleminen on hyvinkin viihdyttävää touhua. Yleensä keskustelu menee jossain aviheessa siihen, että vedotaan ihmisten inhimillisiin virheisiin ja tässä tapauksessa myös animehahmojen epätäydellisyyteen. Lisäksi otetaan kuvioihin se kivuusaspekti, eli koska ollaan kilttiä tyttölöö, ei asioista saa kiistellä vaan pitää muovautua valtavirran tahtoon, eikä silti suostuta suostuta edes miettimään sitä vaihtoehtoa että pseudocosplay on syvältä? Pitäytykää mielipiteissänne, kun lähdette sellaisia laukomaan.

Tämän osion loppuun vielä parit kommentit ja sitten siirrymmekin pohtimaan sitä, mitä se cosplay on.

<Elitistinipo4>Itsehän haluan ottaa cosplayn yhtä vakavasti kuin minkä muun tahansa harrastuksen. En menisi jääkiekkotreeneihinkään rullaluistimilla ja yöpuvussa ”’koska harrastuksissa kuuluu olla kivaa ^o^v”. Mutta kukin tavallaan. :>

<KaikillaOnOltavaKivaa4>Niin mutta jos haluaa cossata? Ja mitäs sitten jos piirtäjät loukkaantuisivat? Joillakin ei välttämättä ole muita keinoja ilmaista tällaisia asioita kuin pukeutumalla.

<Elitistinipo5>XXX, kukaan ei ole _missään vaiheessa_ dissannut vähän huonommin tehtyjä cosseja, vaan nimenomaan näitä repäisenpäskaapistanytjotainjaperuukinooncosseja ja ihmetelty ääneen, miksei viitsitä harrastaa kunnolla jos ylipäänsä mitään tehdään.

Ja siinähän se sitten tulikin. Ristiriita erilaisten harrastajien ja harrastusmuotojen välillä tulee selvästi esille yhteisön kommentteja lukiessa. Konamin on jokseenkin varma, että tätä blogia lukevat laskevat itsensä kunnolla harrastaviin. Siksi monilla meistä tai teistä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen harrastus on itseämme nuoremmille (ja toisinaan vanhemmille) henkilöille.

Cosplay on, kuten tietolähde Wikipedia selittää:

”Cosplay, lyhennetty sanoista ”costume play” (japanilaisittain ”kosupure”), on harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat manga-, anime-, sarjakuva-, peli- tai elokuvahahmoiksi.”

Suomessa cosplay on edelleenkin pitkälti costume-painotteista, mutta hiljalleen play-elementit ovat rantautuneet skeneen ja esiintymistä ja poseeraamista kuvissa on alettu painottamaan. Suomen kisoissa toisaalta keskitytään edelleen turhan vähän siihen esiintymiseen, mutta kaikki aikanaan ja harrastajien kasvaessa, myös käsitykset muuttuvat ja pukuiluun halutaan yhdistää jotain muutakin kuin pelkkä nätti asu. Toisilla ihmisillä ei tosin ole esiintymiseen valmiuksia (ujous voi olla yksi syy), mutta silloinkin yritetään edes poseerata hahmolle ominaisella tavalla.

Sana play tosiaan kääntyy peliksi, leikki, huviksi tai näytelmäksi, jotka kaikki kuvaavat hyvin cosplayta. Pelillä voi tarkoittaa kisaamista, omien taitojen mittelöä toisten taitoja vastaan. Leikki kuvaa myös harrastusta hyvin. Konaminin aloittaessa omaa cosplayuraansa silloin joskus pukuilu ymmärrettiin nimenomaan leikkinä, tapana ilmaista omaa harrastuneisuutta ja rakkauttaan hahmoon. Coniin mentiin näyttämään sarjakuvahahmolta, koska sitä ei voinut tehdä koulussa tai kadulla, vaan cosplay oli nolo nörttiharrastus. Mainstreamiutuminen (ihana käännössanahirviö) on muuttanut harrastusta niin, että kadulle voi jo mennä kävelemään Akatsuki-takeissa tai KH-kaavuissa. Tai sitten nuorten itsetunto on nykyisin parempi kuin silloin kun Konamin oli nuori. Näytelmääkin cosplay voi tarkoittaa. Jotkut cosplayryhmät näyttelevät puvuissaan sarjojen kohtauksia ja kuvaavat niitä esimerkiksi Youtubeen, toiset osallistuvat ryhmäkisoihin ja jotkut porukat tekevät omalla vapaa-ajallaan cosplayvideoita nettiin. Cosplay on myös hupia. Mikä olisikaan hauskempaa kuin ompelukoneen neula sormessa tai kangas seinällä sen jälkeen kun jokin sauma on ommeltu ja purettu viisi kertaa eikä se vieläkään tunnu toimivan.

Nykypukuilijoille, varsinkin näille nuorille ja uusille harrastajille, cosplayn merkitys on erilainen kuin näille vanhemmille, jotka ovat harrastaneet ehkä pidempäänkin. Peli ja leikki-elementit on otettu nimenomaan leikkinä ja pelinä. Puvuissa leikitään eli saatetaan ryhtyä hippasille, pelata pullonpyöritystä tai leikkiä vaikka piilosta Puvuissa myös koetaan omia fantasioita (olisinpa hotti rikas aatelismies Japanista ja kaikkien seme, vaikka oikeasti olenkin tylsä teini-ikäinen tyttö läheltä Helsinkiä), hahmoina jotka eivät koskaan tekisi asioita, joita pukuilija niin tekee. Tällaista cosplayta voi verrata jo erittäin huonoon larppaamiseen, vielä huonompaan fanficciin tai hulluun fanarttiin, joka on lähtöisin – mistäs muualta kuin fanityttöjen iihihihiii niin kaksimielisistä aivoista.

Kun tähän leikkiytymiseen liitetään vielä nykyinen laiskuus (kertokaa, kun en jaksa googlata!), saadaan aikaan cosplayn irvikuvia eli niitä goottiteini!Italioita ja kigurumi!Roxaseita. Kaikkein pahinta on se, että monesti tällaiset puolipukuiljat ovat niin äänekkäitä ja huomiohuoraavat sen verran, että oikeasti hyvät puvut (joiden eteen on nähty enemmän vaivaa, kuin että on käyty penkomassa pikkuveljen boksereita) jäävät helposti huomiotta. Ja kyllä, omien pukuviritelmien tekeminen voi tuhota jonkun toisen ihmisen fandomin. Konamin tietää ihmisiä, jotka ovat luopuneet vaikkapa KH-fanituksestaan, kun fandom on täynnä retardeja. Samalla tavalla voi käydä cosplayssa ja käykin. Joku, joka haluaisi tehdä kunnollisen puvun sarjasta X, saattaa päättää puvun tekemistä vastaan, koska pelkää fanien ja muiden pukuilijoiden reaktioita (fanitusta tai sitten täydellistä ignooraamista).

Jos Konaminilta kysytään, pseudocosplay ei ole cosplayta, ellei pseudocosplayssa sitten oteta huomioon hahmon alkuperäistä pukua ja tehdä puvun osia muutenkin sarjalle uskollisella tavalla. Ihmiset, jotka keräävät sympatioita sillä ”että eivät osaa tehdä pukua, joten on pakko repiä jotain vaatekaapista” saavat Konaminilta ainoastaan  vinoja katseita. Ei Konaminkaan osannut cosplayuransa alussa ommella, mutta vuosien aikana taitoja voi kehittää. Heti ei tarvitse osata ja surkeinkin itse tehty tai vaikka sitten nettikaupasta tilattu luomus on parempi kuin se, että heittää päälleen jotain sinne päin-vaatetusta.

Eri ryhmille cosplay tarkoittaa erilaisia asioita. Kultaisen keskitien löytäminen lienee tässä vaiheessa täysin mahdotonta, cosplay Suomen cosplayskene on keskittynyt niin moniin paikkoihin (vrt. meillä ei ole cosplay.comin kaltaista sivustoa, joka voisi auttaa yhteisöllisyydessä ja erilaisten näkökulmien luomisessa) ja harrastajademografia on sen verran suuri. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki on pakko hyväksyä ja ottaa avosylin vastaan.Konaminista on erinomaisen hyvä juttu, että ihmiset nostavat esille pseudopukuiluun liittyvät asiat ja ongelmat, joita cosplayskenessä koetaan. Ongelmana on vain se vastapuolen reaktio, kun oma harrastajaporukka painottaa toista asiaa (yaoi?) kuin se vastakkainen harrastajaporukka (pukujen autenttisuus?). Vaikka elitistinipot yleensä tuntuvat ilkeiltä, heiltä voi kuitenkin oppia asioita ja heiltä saattaa saada hyviäkin vinkkejä aivan kaikkeen.

Summa summarum: Cosplay on harrastus siinä missä kaikki muutkin harrastukset. Se, että se on jokseenkin kausiluontoista ei tarkoita suinkaan sitä, että sitä pitäisi harrastaa puolella takamuksella. Jokainen meistä painottaa erilaisia asioita pukuilussa, mutta tiettyjen elementtien pitää säilyä, jotta harrastusta voi pitää cosplayna. Yksi tällainen asia on se puvun olemassaolo.  Puku voi olla yksinkertainen farkut ja t-paita, jos hahmolla on tällainen puku. Puku voi myös olla giganttinen sirkusteltta, joka on kuorrutettu helmillä ja paljeteilla. Puvun voi ostaa, puvun voi teettää ja puvun voi ommella yksin tai yhdessä vaikka mummon kanssa. Tärkeintä kuitenkin on se, että YRITTÄÄ näyttää siltä hahmolta, jota pukuilee ja tehdä se siksi, että haluaa harrastaa itselleen rakasta asiaa mahdollisimman hyvin. Punainen afro ja kukkabikinit tuskin sopivat Sephirothille? Järkeään sopii käyttää.

Cosplay saa myös olla kivaa, mutta sitä kivaa pitää pitää sopivaisuussäännösten rajoissa ja kivan pitää noudattaa conin ja Suomen valtion luomia sääntöjä. Jos käyttäydyt tyhmästi, odota saavasi siitä kritiikkiä. Jos käyttäydyt sosiaalisten normien edellyttämällä tavalla, ei kukaan tule sanomaan sinulle, että oletpas tyhmä.

Toisaalta, mikä Konamin on sanomaan mitään cosplaysta, koska puoltaa kuitenkin elitistejä? Asiahan vain on niin, että harvemmin uudemmat harrastajat jäävät paikalleen pohtimaan omaa harrastustaan . Jos jäävät, silloin tuotettu teksti on yleensä hyvin vihaista, koska johonkin asiaan on loukkaannuttu niin pahasti, että pelkkä hiljainen raivo ei enää riitä.

Näin loppuun Konamin tahtoo vielä toivottaa isommanpuoleiset onnittelut Suomen WCS-joukkueelle. Olitte hienoja ja vaikka voittoa ei tippunutkaan, teitte Summitin eteen paljon.  Toivottavasti ensi vuonna Suomen joukkue jaksaa yrittää vähintäänkin yhtä paljon!

02.08.2009 20:28

<Mercury>

Lirlys, mieluummin kattelen Axelia ja Roxasia lolimekoissa, kun jotain kymmenien Axelien ja Roxasien joukkoa missä on kaikki organisaatiokaavuissa. Moninaisuus on ihan hyvästä.

WANTED: Ryhmäcosplay!

Massiiviset cosplayryhmät ovat osoittautuneet tämän kesän isoimmaksi trendiksi. Jopa niin isoksi, että Animeconin mentyä, moni hakee ryhmää jo ensi vuoden (2010) heinäkuussa pidettävään Traconiin, jonka tarkka aika ei ole vielä yleisesti tiedossa. Ryhmäcosplayn suosio kasvaa vuosi vuodelta ja Animeconin ryhmäkisa on monille conivuoden kohokohta. Vaikka tämän cosplaymuodon suosio onkin suurta, sen taso Suomessa on edelleenkin varsin kehnoa ja miltei kaikki esitykset  toistavat samaa kaavaa. Konamin on pitkän tutkimustyön jälkeen saanut vainun siitä, miten ryhmä perustetaan ja myös siitä, millainen on ideaali ryhmäcosplay, kun mietitään kahden eri harrastajaryhmittymän mieltymyksiä. Valitettavasti Konaminilla ei ole kovinkaan paljon empiiristä kokemusta alalta, joten kaikki esitetyt tiedot ovat päättelyä. Ehkä Konaminkin joskus löytää ryhmän, johon voi tulla naamioon pukeutuneena.

Ryhmäcosplayta on kolmenlaista ja nämä kolme jaetaan vielä kolmeen osaan. Voikin siis sanoa, että coneissa tapaa yhdeksää erilaista ryhmätyyppiä. Kolmeen ensimmäiseen ryhmään jaoitellaan ryhmän koostumus. Ryhmät yleensä muodostuvat jo löydetystä kaveriporukasta, kaveriporukasta, johon otetaan uusia ihmisiä, koska tarvitaan enemmän hahmoja, kuin kavereita on tai sitten ryhmistä, jotka löydetään internetin kautta. Nämäkin ryhmät jaoitellaan usein hengaaviin, valokuvattaviin ja sitten kisaaviin ryhmiin. Konamin piirsi teille kaikille oikein kivan kaaviokuvankin.

Ryhmien muodostuminen

Kuva ei ole looginen, mutta antaa jotain ideaa.

Kuten kuvasta näkyy, usein netin kautta syntyneet kaveriporukat kuluttavat coninsa pääasiassa porukassa viihtymiseen. Pitkien välimatkojen takia on miltei mahdotonta lähteä tekemään isompaa esitystä (ei harjoitteluaikaa saati mahdollisuuksia) ja monesti tällaisten porukoiden keskuudessa pukujen laadunvalvontakin on vähän kyseenalaista eli sitä ei oikeastaan ole. Tärkeintä tällaisille porukoille on juuri se muihin samasta asiasta kiinnostuneisiin tutustuminen. Joskus myös nettiryhmät saavat aikaan jopa hyvän ryhmäcosplayesityksen, mutta tähän vaaditaan hyvin tiukkaa seulaa ryhmään osallistuvien keskuudessa ja vielä tiukempaa ryhmäkuria. Toki tällaisissa ryhmissä valokuvataan, mutta valokuvaus on tapa, jolla ikuistetaan hauskoja hetkiä uusien tuttavuuksien kanssa.

Toista ryhmätyyppiä edustavat ovat sitten näitä puolikaveriporukoita, jossa osa ryhmästä saattaa olla tuttu edellisten conien vuoksi ja porukkaan on syntynyt tietynlainen ryhmähenki ja ryhmään kutsutaan uusia ihmisiä, kun sarjassa on enemmän hahmoja kuin ryhmässä jäseniä. Puolikaveriryhmissä on syntynyt jonkinlainen hierarkia ja uusien ihmisten saattaa olla vaikea päästä mukaan tällaisiin ryhmiin, ellei ryhmähenki näin salli. Puolikaveriryhmätkin viihtyvät aika paljon conialueen ulkopuolella ja hengaavat porukassa napsien puvuistaan valokuvia. Toisinaan tällaiset ryhmät kisaavat myös ryhmäkisassa ja silloin esitys yleensä pohjataan valmiisiin ääniklippeihin, joiden tahtiin voi harjoitella kotona ja laittaa varsinaisen esityksen kokooon vasta ryhmäkisaa edeltävänä päivänä.

Varsinaisissa kaveriryhmissä kaikki tuntevat toisensa etunimillä ja kavereiden kanssa pidetään yhteyttä miltei päivittäin. Coneissa on turha hengata, koska kavereita näkee muutenkin. Kaveriryhmillä on muita kahta ryhmätyyppiä tiukemmat pukukriteerit ja kavereita yleensä jopa autetaan pukujen tekemisessä (joku ompelee, toinen tekee propit, kolmas tilailee porukalle peruukit…).  Myös esityksen harjoitteleminen aloitetaan aikaisemmin ja mahdollisuudet harjoitteluun ovat paremmat kuin vaikkapa nettitutuilla. Kaveriryhmät ovat yleensä resepti ryhmäkisan voittoon.

Kuten kuvastakin havaitaan, jotkut eivät kisaa tai hengaa. Monet internetin kautta haettavat ryhmät tähtäväät nimenomaan vain ja ainoastaan valokuvaukseen  Foorumeilla sovitaan aika ryhmäkuvalle ja conipäivänä ainut kontakti ryhmään on juuri se photoshoot. Tapahtuman jälkeen saadaan muisto ihmisistä, jotka pitävät samasta sarjasta, mutta muuten tällä tavalla syntyneisiin ryhmiin ei juuri pidetä yhteyttä, ellei kaikilla ryhmän jäsenillä ole samanlainen sarjamaku (joka on äärimmäisen epätodennäköistä, varsinkin pitkällä tähtäimellä).

Ryhmäluokittelun (joskin epätäydellisen sellaisen, poikkeuksiahan aina on) jälkeen on hyvä varmaan tutkia tapoja, joilla ryhmät yleensä kerätään internetissä sekä muodostaa jonkinlainen kokonaiskäsitys siitä, millaisia ryhmäesitysten tulisi olla, ja millaisia ne nyt ovat.

Kun lähtee etsimään ryhmää, on hyvä miettiä monia asioita. Monilla nämä asiat tuntuvat olevan sisällöltään faneja houkuttelevia eli moni ryhmä saatetaan kasata sen yaoiarvon ympärille.  Varsinkin monien 14-18 -vuotiaiden ryhmille  kehitetään ties minkälaista hassua pukeutumista (Tiimarin keijumekko olisi tosi kiva Kuroshitsujin Sebastianille tai Hetalian USAlle) ja muuta rekvisiittaa (tikkareita? nalleja?) ja muita houkuttimia. Hauskojen tekemisten lisäksi on hyvä miettiä sarjaa, josta haluaa kerätä ryhmän, hahmoja, jotka haluaa ryhmään ja ryhmän ihmismäärää ja sukupuolijakaumaa. Jotkut ryhmät haluavat vain naispuolisia mieshahmoja eivätkä hyväksy lainkaan miespuolisia naishahmoja – saati sitten naispuolisia naishahmoja tai miespuolisia mieshahmoja.

Monet lähtevät yleensä keräämään ryhmää aivan liian aikaisin. Hyvän ryhmäesityksen tekemiseen vaaditaan ehdottomasti ainakin pari kuukautta aikaa, mutta vuodessa ryhmien innostus laskee ja joissain tapauksissa sarjamaku saattaa muuttua niinkin radikaalisti, että ennen niin kiva shoujosarja vaihtuu tytöille suunnattuun fanipalvelushoneniin ja nätit mekot nahkatakkiin. Nettiryhmien ongelmana ei ole into vaan toteutus, joka epäonnistuu noin 75 %:ssa ryhmistä. Ryhmän jäseniä ei aina kannata valita iän perusteella. Hyvin nuorista ihmisistä kootut ryhmät yleensä toimivat huonommin, joten olisikin suositletavaa, että ryhmän johtaja (eli koossapitävä voima) olisi muita ryhmän jäseniä vanhempi tai ainakin kokenut cosplayer.

Helpoimmin ryhmän saa ennakoimalla tulevan vuoden tai conikauden hittisarjoja. Tällä hetkellä Kuroshitsuji ja Hetalia-ryhmät saavat aivan varmasti useita kymmeniä ihmisiä mukaan, mutta vaikkapa Code Geassin fanikanta on pienentynyt niin paljon, että ryhmään tuskin tulee viittä ihmistä useampaa jäsentä. Ryhmän erikoisemmista sarjoista ovat hyvin harvinaisia ja juuri niitä, jotka kerätään sarjan fandomista ja omasta kaveiporukasta.

Kun ryhmä muodostetaan, on tärkeä miettiä, mihin ryhmän tekemisiä halutaan painottaa. Jos ryhmä on kisaryhmä, on kaikkien jäsenten pakko sitoutua noudattamaan ryhmän sääntöjä. Heti alussa on varmistettava, että on pääsemässä tapahtumaan, jossa esitys esitetään ja lupauduttava samalla valmistamaan puvun, joka  sopii muiden ryhmän jäsenten pukuihin. Koulupuku-ryhmissä on suotavaa, että ryhmän jäsenet ostavat pukujensa kankaat yhdessä ja tekevät puvut samoilla kaavoilla ja samojen referenssikuvien pohjalta ja muutenkin ryhmän jäsenten pitäisi tarkkailla toistensa pukujen valmistumista. Pukujen teon jälkeen – tai ehkä jo ennen pukujen tekemistä – on äärimmäisen tärkeä suunnitella ja valmistaa esitys huolellisesti. Vaikka ryhmäkisoissa ryhmän ryhmädynamiikka ja esityksen viihdearvo ovat tärkeintä, ei niitä pukujakaan kannata unohtaa, kuten monilla on tapana. Nappiin onnistuneet puvut ja hyvä esitys ovat varma

Esitykset jaetaan nekin kahteen (ainakin Suomessa) tyyppiin; vakaviin ja humoristisiin.

Vakavilla tarkoitetaan tässä tapauksessa sellaisia esityksiä, jotka eivät perustu sarjan ympärille rakennettuihin fanivitseihin vaan toteuttavat sarjan ideaa juuri sellaisena, kuin se sarjassa annetaan. World Cosplay Summitissa tällainen uskollisuus sarjalle on hyvin tärkeää ja Animeconin Sailor Moon-ryhmä edusti vakavampaa sorttia. Vakavissa cosplayesityksissä on se vika, että ne eivät vetoa nuorempaan fanikantaan, joka on tullut nauramaan hauskoille sketseille, joten vaikka ryhmän toteutus olisikin hyvä ja sarjauskollinen, yleisöjuryyn se harvemmin vetoaa.

Humoristiset esitykset pohjautuvat yleensä hieman kaksimielisiin ääniklippeihin, inside-huumoriin ja fanipalveluun. Taannoisessa Animeconissa suurin osa esityksistä oli tällaisia ja yleisöjuryn suosikit olivat nekin Nortikkaa (Naruton suomalainen fandub ilmeisesti?) ja Kingdom Heartsia Disneyn ääniklipeillä höystettynä. Kaiken lisäksi ryhmien puvut olivat varsin kyseenalaisia.

Jos ryhmäkisoissa jotain kaivattaisiin, niin erilaisuutta. Esityksien tekijät katsovat Youtubesta usalaisten tekemiä videoita, mutta niistä viedään vain ne sketsi-ideat eikä kukaan taida haluta tehdä sellaisia vähän eri tavalla hauskoja esityksiä, jotka kuitenkin olisivat uskollisia sarjalle ja käyttäisivät ehkä yleistä animehuumoria teemoinaan. Tärkeintä on äänentoiston tuleminen nauhalta, niin että ei tarvitse huutaa yleisölle tai kanniskella mikkiä. Tekniikan lisäksi jokaisen ryhmän olisi opittava käyttämään suurempia eleitä lavalla ja puhumaan suurin suun liikkein, kun nauhalta kuuluu puhetta. Parannettavaa siis on, mutta parempaanhan tässä ollaankin menossa, jos ryhmäcosplayn suosio säilyy ja cosplayryhmien ammattitaito kasvaa.

Tähän loppuun Konamin haluaa postata yhden omista ryhmäcosplaysuosikeistaan eli Underground Cosplayn Henshin Ninjas-esityksen vuoden 2008 Anime Los Angelesista. Jokainen itseään kunnioittava cosplayer onkin jo nähnyt tämän, mutta kertaushan on opintojen äiti:

Konamin toivottaa (taas kerran) hyviä jatkoja kaikille. Loppukesän tapahtumaputken jälkeen blogista tulee löytymään arviota niin Ropeconista, Suomen cosplayhuiput keräävästä Cosplay Gaalasta kuin Mangapäivien toisesta tulemisestakin.

Konaraportti Animeconista

Konamin on oikeasti miettinyt sitä, että voisi siirtyä eläkkeelle ja lopettaa ilkeyksien latelemisen ja kaiken kritisoimisen. Tälle on hyvä syy. Animeconissa Konamin huomasi, että on kehittänyt itselleen kyvyn ignoorata suurimman osan huonosta cosplaysta. On tietysti mahdollista, että huonoa cosplayta ei enää ole tai sitten cosplayn määrä on niin vähäistä, että se hukkuu ernumassaan. Viikonloppu ei kuitenkaan sisältänyt kovin paljon eeppistä failia (mitä nyt ryhmäkisassa oli pari pukua, jotka eivät näyttäneet yhtään alkuperäishahmon asuilta), pusupiireihin tai yaoirinkeihin Konamin ei törmännyt koska vietti liikaa aikaa seuraten ohjelmia ja ohjelmapaikkojen ja Kaapelisorsapuiston välillä oli paljon matkaa.

Itse conpaikka oli mukava muutamasta hyvästä syystä. Ensimmäinen oli se, että jos ei halunnut käydä myyntipöytäsalissa, sinne ei tarvinnut mennä. Ernuhengailijoihin ei törmännyt missään vaiheessa, jos heihin ei halunnut törmätä. Ruoholahdessa oli tarpeeksi suuri ruokakauppa eikä kassoilla tarvinnut jonottaa tunteja ja Ruoholahdessa oli muutenkin paljon paikkoja, jonne saattoi mennä rauhoittumaan, kun con ja ihmismassat tuntuivat liian raskailta. Lisäksi Kaapelitehtaan vieressä oleva parkkipaikka oli hyvin pätevä juttu autoilevalle conivieraalle.
Ennakko-odotukset ylitettiin kyllä hyvin, mutta Konamin uskoo, että syynä tähän oli myös väkimäärä jota vaikutti olevan oletettua vähemmän. Missään vaiheessa ei tullut liian ahdasta, mutta tähänkin saattoi vaikuttaa aiemmissa tapahtumissa opittu luoviminen isoissa väkijoukoissa. Viime entryn voisi tässä tapauksessa poistaa, koska tapahtuma oli ihan peruskiva.

Ohjelmasta on sanottava sen verran, että Konamin visiteerasi nopeasti perjantain cosplayluennolla, cosplaykisoissa, parilla setäluennolla ja kurkkasi jopa sunnuntaisen cosplaypaneelin.

Perjantain luennolla tekniikan pettäminen laski vähän tunnelmaa ja puolen tunnin odottelun jälkeen Konamin hipsi myyntipöytien kautta takaisin kotimatkalle.

Lauantai oli ohjelmien osalta parempi päivä. Ensimmäinen kohde ole cosplaykisa, joka järjestettiin tänä vuonna sangen mielenkiintoisessa tilassa. Catwalk toimi erinomaisesti, mutta yleisölle oli varattu ehkä turhan vähän istumapaikkoja. Kisassa ainoana negatiivisena asiana oli sen nopea tempo. Kun 60+ cosplayeria marssitetaan lavan läpi 45 minuutissa, on siinä aika vähän aikaa katsoa pukuja. Varsinkin tuomareita kävi sääliksi ja päätöksen tekeminen taisi olla aika vaikeaa.
Kisan cosplayhyn perehdytään myöhemmin lisää.
Lauantaina Konamin kävi lisäksi kuuntelemassa Comiket-luentoa ja oli äärimmäisen onnellinen luennoitsijan cosplaymaininnoista ja vielä onnellisempi siitä, että joku muistaa vielä kigurumien alkuperäisen muodon eli nämä dollerit/animegaot. Vaikka luento ei ollutkaan cosplayhyn keskittyvä, Konamin olisi toivonut mainintaa siitä, että japanilainen harrastus keskittyy enemmän fanittamiseen ja edustamiseen, kun taas suomalainen harrastus on fanitusta ja hauskanpitoa. Loppuilta meni myös Konaminin osalta pihalla istuskelemiseen.

Sunnuntaina noudatti samaa kaavaa kuin lauantai eli cosplayryhmäkisa ja yksi puheohjelma. Ryhmäcosplaykisaan olosuhteet olivat suoraan sanottuna aika kamalat. Lava oli aivan liian pieni kahdenkintoista ihmisen käytettäväksi. Useimmilla ryhmillä oli ääninauhat, joka oli edistystä, mutta tuntuu, että edelleen yritetään hauskuttaa yleisö samoilla yaoivitseillä ja omglulzkaksimielisillä kappalevalinnoilla/äänipätkillä. Omaperäisiä esityksiä toki oli, mutta enemmistö oli peruskauraa. Ryhmäkisassa oli taaskin harvinaisen heikko pukutaso, vaikka useimpiin esityksiin oli nähty vaivaa. Kisassa kilpaillaan esityksellä, mutta myös pukujen toteutus otetaan huomioon. Muistakaa tämä jatkossa!
Sitten vuorossa olikin sitä conihengausta muutaman tutun kanssa ja coni loppui näppärästi cosplaypaneelin vilkaisemiseen. Paneelissa joku suurisuinen uuselitisti näytti rageavan ihan kaikesta ja pari rauhallisempaa harrastajaa yritti pitää tilanteen asiallisena. Eipä paneelista tullut mukaan oikeastaan mitään uutta vaan samaa vanhaa juttua, mitä tässäkin blogissa on käsitelty.

Nyt kun ohjelmat on käsitelty, voimme luonnollisesti siirtyä siihen tärkeimpään eli cosplayn tasoon. Kuten jo mainittu on, cosplayn taso oli melkein yhtä korkeaa kuin taannoisessa Desuconissa. Animeconin tasoon vaikuttaa tietysti myös tapahtuman ilmaisuus ja se, että sitä on helpompi lähestyä. Siksi paikalla on paljon nuorempia ihmisiä cosplayasut niskassa ja se toisaalta laskee tapahtuman tasoa jonkin verran. Conissa oli muutama sirkusteltta, mutta koska Konamin ei ole millään tasolla kiinnostunut jrock-cosplaysta, hahmojen tunnistaminen jäi aika vajaaksi. Animepuvuissa noudatettiin aika tarkasti sitä jo aiemmin mainittua kahdenkymmenen sarjan mallia. Tänä vuonna nuo sarjat olivat Hetalia, Kuroshitsuji, Naruto, Bleach, Kingdom Hearts, Vocaloidit, Katekyo Hitman Reborn, D.Gray-Man, Zeldat, Sailor Moon, Ouran, FMA, Geass, Gurren Lagann, Final Fantasyt, Death Note ja sitten CLAMPin teokset ja Totorot. Näitä oli paljon, mutta lisäksi paikalla näkyi harvinaisempiakin pukuja, kuten erilaisia taistelupeliasuja, Muumi-cosplayta ja muutamia 90-luvun sarjojakin oli edustettuna.

Yksilökisassa taso oli hämmentävän korkea – varsinkin edistyneissä. Myös aloittelijat olivat petranneet pukujaan, vaikka sielläkin näkyi Ällä ja Near, jotka tuskin ovat kisapukuja, joilla kisataan puvun teknisyydellä.
Ryhmäkisan puvut olivat aika pitkälti hutaistun oloisia ja kisaajat varsin nuoria. Vain muutamalla ryhmällä näkyi se, että pukuja oli tehty yhdessä ja esityksien harjoitteluun käytetty tarpeeksi aikaa. Konaminin omat suosikkiryhmät eivät tänä vuonna pärjänneet, mutta ehkä suomalainen ryhmäcosplayväki oppii vielä arvostaamaan muutakin kuin vitsin perään vedettyä vitsiä.

Cosplaysta ei itsessään siis ole valittamista. Cosplayn vähyydestä sen sijaan on. Satunnainen kymmenen convieraan otanta olisi paljastanut kolme pukuilijaa, jrokkarin, kaksi ernua, kaksi kigurumia ja pari normaaleihin vaatteisiin pukeutunutta henkilöä. Onhan se vähän surullista, mutta toisaalta mikäs siinä, jos on tullut vain tapailemaan nettikavereita aikä paistattelemaan salamavalojen loisteessa. Suomen ison miitti 09.

Siinä missä muita tapahtumia on odotettu yleensä pitkään ja niiden jälkeen on ollut hyvin nuutunut olo, Aconin jälkeen olotila oli kyllä harvinaisen raikas eikä sellaista ”omgtakaisinconiin”-fiilistä tullut. Ehkä kaikki on jo nähty ja Konaminin on aika sittenkin kasvaa skifistiksi tai larppaajaksi?

Konamin pahoittelee tylsää entryä. Tyhjästä on taas kerran paha nyhjäistä.

Animecon – kun pelkkä nimi on laadun tae?

Konamin, kuten noin kymmenentuhatta muutakin animesta jollain tasolla kiinnostunutta, suuntaa  viikonloppuna Helsinkiin Animeconiin (joka siis on Finnconin sivutapahtuma, mutta vetää kolmisen kertaa enemmän väkeä kuin Finncon). Ennen kuin käsitellään varsinaisia conpäiviä, on kyllä syytä tarkastella vähän Animeconin vastuuhenkilöitä ja convieraiden suhtautumista tapahtumaan.

Miksi? Koska conia järjestävien tahojen käytös hajottaa enemmän kuin teini-ikäisten tyttöjen conia edeltävä kyselykausi (Mikä se con on? Missä se con on? Millon se con on? Miten sinne pääsee?  Mitä siellä tehdään? Missä on Helsinki? Mitä pitää maksaa? Miksi pitää maksaa? Milloin pitää maksaa? Saako halailla? Muita? JV:itä? Itseäni? Saako yaoittaa? Miten olisi pieni rypsishow? Saanko cossata jrokkaria/Pikachua/itseäni/omaa Twilight-hahmoani? Mitä cossaatte, miksi, kuinka, milloin, miten, mitä maksoi, miten pitkään meni? Kuka on Hetaliahahmo/L/Naruto/Sakura/Axel/Cloud/Rena/inserthahmotähän?)

Jo viime vuonna kävi harvinaisen selväksi, että Animeconilla ei mene hyvin – Animeconilla menee oikeastaan erittäin huonosti. Tuolloin skifipuolen järjestäjät oikein perustivat eräälle animefoorumille ketjun siitä millainen Animeconin tulevaisuus on. Aluksi meinattiin poistaa cosplaykisa välittömästi ja yleistettiin cosplayerit samalla noin 13-15-vuotiaiksi conihengaajiksi. Tämä oletettavasti loukkasi vähän vanhempia pukuilijoita, joiden joukko ei suinkaan ole pieni. Todettiin myös että Animecon on perseestä ja että animenuoret ovat surkeita ja haukuttiin tätä ei niin pientä harrastajaryhmää jossain skifistifoorumilla. Pitkään keskustelua käytiin vain skifistien keskuudessa (animefoorumilla!) ja animeihmisten heitetyt ideat kuitattiin lähinnä ”Tee itse”-kommentilla. Coni tietysti tarvitsee tekijöitä, mutta voisi sitä vähän nätimminkin pyytää, eikö?

Sitten nämä alempiarvoiset nörttiskenen harrastajat (aka animetyypit) uskalsivat jopa ehdottaa, että Acon voisi olla maksullinen. Mikä pyhainhäväistys! Nuorisollahan ei ole mitään järkeä! Läpimätiä ja hemmoteltuja kakaroita kaikki!
Joko järjestetään Animecon tai sitten järjestetään Finncon tai sitten tehdään gattai ja järjestetään yhteinen tapahtuma. On toki ymmärrettävää, että Finnconilla on oma organisaationsa ja tarkoituskin pysyä ilmaisena, mutta ei sitten tarvitse valittaa, kun tilat täyttyvät animeihmisistä.
Tapahtuman nimessä on myös Animecon (olivat nettisivut sitten kuinka rumat tahansa ja Animeconista tehty huomattavasti Finnconia ”alempiarvoisempi” tapahtuma) ja ihmiset ovat tottuneet tulemaan Suomen hienoimpaan, kehittyneimpään ja kauneimpaan coniin. Tässä vaiheessa Konamin poistuu takavasemmalle ja nauraa hetken. Ainakin Suomen ahtain ja hikisin coni.

Mikä Konaminia ihmetyttää eniten on se, että Animeconin vahvuudeksi kutsutaan nimenomaan Finnconia. Monilla nuorilla animeharrastajilla ei ole tietoa siitä, mikä Finncon edes on (eikä toisaalta Animeconin sisältöäkään oikein ymmärretä, koska coniin tullaan tapaamaan kavereita matkojen takaa). Vanhemmille ihmisille tämä voi toki olla tosiasia, mutta hengaajille ei. Finnconia järjestävät skifistisedät ja -tädit antavat omasta fandomistaan aika huonon kuvan dissamalla animelapsia. Parasta tässä haukkumisringissä on kuitenkin se, että moni skifisti tuolla aiemmin mainitulla animefoorumilla on sanonut, että ehkä nuoret kiinnostuvat skifistä ja Finnconista ja muuttuvat häiritsevistä cosplaylapsista kunnollisiksi (olutta juoviksi) skifisteiksi. Konaminista pelkkä idea on täysin mahdoton, kun katsotaan skifistien itsestään antamaa julkisuuskuvaa. Kuka animeteini nyt haluaisi muuttua kyyniseksi partaiseksi sedäksi, joilla ei tunnu olevan parempaa tekemistä kuin valittaa animeihmisten olemassaolosta myös animeharrastajille tarkoitetussa tapahtumassa, animeaiheisella foorumilla. (Näkeekö kukaan tässä kuviossa jotain vikaa?)
Tiedoksi, kaikki skifistisedät (ja miksei täditkin), jotka Konaminin tekstejä ehkä lukevat: Animeharrastajan ei pidä siirtyä skifistiksi, jos anime kiinnostaa. Toiset haluavat vielä 20-vuotiaina (ja vanhempina) pukeutua piirrettyjen sirkustelttapukuihin eivätkä vaihda niitä Spock-korviin tai Stargaten uniformuihin tai jedien kaapuihin. Olette ihan oikeasti typeriä sanoessanne, että jonkin harrastuksen pitäisi muuttua toiseksi vain siksi, että ikää tulee lisää. Konaminiakin kiinnostaa skifi, jos siinä on mechoilla taistelevia alaikäisiä tyttöjä, mutta sellaista ei taida länsimaisessa viihteessä näkyä? Jos skifi toisaalta kiinnostaa myös oikeana skifinä, siirtymä animesta sinne pimeälle puolelle voi olla luonteva. Onhan teillä keksejäkin.

”Tee itse parempi” (ja Konamin tekisikin, jos löytäisi jostain kohtuuhintaisen kigurumi-naamarin ja äänenmuuntajan) sanotaan heti tällaisten haukkujen jälkeen. Ei tällaista pientä animulasta kiinnostaisi mennä itseään paljon vanhempien, mahakkaiden ja jopa parrakkaiden skifistien kokoukseen katsomaan, kun sedät nauttivat mallasjuomia ja keskustelevat animeihmiselle irrelevanteista asioista. Mieluummin sitä etsii oman porukan vähän nuorempia ja animesta kiinnostuneita henkilöitä, joiden kanssa lähtee rakentamaan ikiomaa tapahtumaa (kiinnostuneita?).

Vaikka käsketäänkin tekemään itse, se ei aina näytä onnistuvan. Konaminilla sattuu olemaan tuttuja ohjelmanjärjestäjien joukossa ja tätä kautta Konamin kuuli, että Animeconin ja Finnconin ohjelmavastaavien kommunikointi ei kuulemma oikein toiminut. Ensin erään ohjelmanjärjestäjän ohjelmaehdotus hyväksyttiin Animeconin puolesta, sitten finnconilainen väitti, että tilaa ei ole ja lopuksi animevastaava kuitenkin varmensi, että ohjelma on tulossa. Moka, joka kuulemma aiheutti hämmennystä tässä ohjelmanjärjestäjässä. Eräs toinen ohjelmaan osallistuva Konaminin tuttu ei ollut moneen viikkoon varma ohjelmanumeronsa toteutumisesta ja kyseisen paneelin muista osaanottajista, saati sitten paneelin varsinaisesta aihepiiristä ja asioista, joista tultaisiin keskustelemaan. Lisäksi osa saman ohjelmanumeron pitäjistä selvästi valittiin Googlen perusteella. Tämä ei ole hyvä juttu, koska internet ei pahemmin kerro ihmisestä mitään. Miettikää nyt vaikka, jos joku pyytäisi Konaminia luennoimaan cosplaysta jossain, tietämättä yhtään onko Konaminilla käytännön kokemusta cosplaysta vai onko koko blogi pelkästään muiden ihmisten ajatusten toistamista? Internetpersoonan luominen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa.

Kun nyt päästiin alkuun, tiesiväthän kaikki sen, että Finnconin ohjelmawikissä oli eräässä vaiheessa enemmän ohjelmanumeroita kuin Animeconin ohjelmawikissä? Samasta wikistä on kuitenkin kyse, mutta Animeconin puolta ei näemmä jaksettu päivittää. Kertonee varmaan jotain skifistien asennoitumisesta animeihmisiä kohtaan. Missä ihmeessä se ohjelmalistaus sitä paitsi viipyi? Ohjelman pitäisi näkyä  tapahtuman nettisivuilla viimeistään kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, mutta se oli näkyvillä vasta viikkoa ennen tapahtumaa, koska järjestäjillä ei ollut kykyä muuttaa .pdf-tiedostoa muuhun muotoon. Lopulta, viikkoa ennen ohjelmalistaus saatiin näkyviin. Vertailukohteeksi voidaan ottaa vaikka Ropecon, jonka ohjelmakartta on jo valmis. Tapahtumaan on aikaa kuukausi.
Lisäksi sen animecontiedottamisen voisi muutenkin hoitaa omassa ketjussaan, uudessa viestiketjussa (Konamin tarkoittaa tällä Anikin foorumiketjua). Tänä vuonna tiedotus hoidettiin spekulointiketjussa ja lisäksi ohjelmanumeroita varten perustettiin omia ketjuja, vaikka ne olisi voitu laittaa sinne kunnolliseen tiedotusketjuun.

Hyvä hyvä AnimeFinncon, olette nyt virallisesti  huonoja ja tähän vaikuttaa vain se asenne, jolla tapahtumaa järjestetään.

No, cosplaykisat saatiin kuitenkin lopulta mukaan ja yllättäen kisat menivät täyteen puolessatoista päivässä. Kuukautta ennen Animeconia pidetyn Desuconin cosplayohjelman ilmoittautumisaikaa jatkettiin kaiketi viikolla ja silti cosplaynäytöksessä oli kuulemma vähän heikosti väkeä. Onko syynä cosplayKISA vai ANIMEcon? Tätä emme ehkä koskaan saa tietää, mutta pukuilijat näyttävät edelleenkin asennoituvan siihen, että Animecon on ainut tapahtuma ja että sinne pitää tehdä se hienoin puku.

Konaminista ilmiö on jännä, koska Animeconissa on paljon hyviä pukuja eikä yksittäinen puku erotu joukosta. Monet pukuilijat nimenomaan tekevät hienoja asuja erottuakseen huonommista (fakta, jota moni ei tohdi myöntää). Tampere Kupliiseen jos tekisi hienoeeppisensirkusteltan, saisi paljon huomiota, koska tapahtuman cosplayn taso on hyvin hyvin heikko. Jokainen kuitenkin tavallaan, mutta Konamin ei henkilökohtaisesti tekisi eeppistä siipipukua coniin, joka pidetään kohtuullisen pienissä tiloissa ja varsin rumassa paikassa. Mieluummin ison puvun tekee sitten  tapahtumaan, jossa on kunnon tilat.
Lisäksi kun tunnetaan nämä isot kisat, lavalla ollaan lähinnä paniikissa, huudetaan kissa ja juostaan sitten kovaa kyytiä katsomoon (Tätä tapaa tuetaan myös Animeconin cosplaykisan infomaileissa, joissa ei kerrota yhtään mitään kisan kulusta. Konamin kiittää tietolähdettään.) Ihailtavaa kokeilla kisaamista, mutta kuten pari entryä sitten todettiin, onko aina pakko kisata? On, koska sitten voi kirjoittaa irc-galleriaan sata viestiä osallistumisestaan ja saada huomiota, joka on sinänsä aika turhaa, koska Animeconissa on tuomaroitu kisa eikä galtsuhuomion perusteella voi tällä kerralla voittaa yleisöäänestystä. Jäitte kiinni. Valitettavasti cosplayraaditkin ovat nykyisin entistä tiukempia, joten oletettavasti voittaja ei ole sellainen, joka on itkenyt galtsussa huomion perään.

Vaikka vikaa on myös järjestäjissä, ei conikansaakaan voi aina ymmärtää. Vain kuukausi ennen conia, kun cosplaykisan ilmo oli juuri avattu, joku jrokkari aloitti gallerissa kampanjan, jonka mukaan cosplaykisojen tulisi sallia jrockkaripuvut. Poika (?) ymmärsi lopuksi, että kun kisaan osallistuu noin kaksi jrokkaria, on sarjan roikottaminen mukana aika turhaa. Onhan näitä muitakin tapahtumia olemassa.
Samaan syssyyn havaittiin, että on vielä löytyy tyhjäpäitä, jotka ei tiedä että ensi vuonna Animeconia ei ole. Sitten itkettiin taas Suomen parhaan tapahtuman perään ja unohdettiin, että Traconia tai Desuconia edes järjestetään. Keskustelua on käyty myös Animeconin nimestä. Aconhan tarkoittaa Aasiaconia. Eihän ketään edes kiinnosta jokin anime, eihän?
Ihme sakkia tämä animekansa, kun edes Googlen käyttö ei onnistu vaan metroista ja busseista pitää kysellä galleriassa ja saada kaikki valmiina. Lukutaito on kadonnut ja ymmärryskin vähän horjuu

Kun jo ennen conia fiilikset olivat näin alhaalla ja suunnitelmana oli jäädä paikalle vain siksi ajaksi, että cosplayohjelma ja pari luentoa on käyty, miltä se coni sitten tuntui? Se selviää viikonlopun jälkeen eli maanantaina, jolloin Konamin palaa taas koneensa ääreen.

Konamin muutti!

Konaminin cosplayrantit-blogi on nyt suorittanut pitkään mietityn muuton Vuodatus.netistä WordPressin ihmeelliseen maailmaan. Uusi alusta vaatii hieman harjoittelua, mutta uusia tekstejä tullaan lisäilemään tänne noin viikon kuluttua.

Mikäli löydätte jotain virheitä, ilmoittakaa niistä vaikkapa tähän viestiin, ja Konamin yrittää tehdä asian eteen jotain.