World Cosplay Summit 2/3: Matkalla Japaniin?

Edellinen postaus jatkuu eli mikäli ette ole lukeneet sitä vielä, suunnatkaa ensin tänne.

Viime kerralla Konamin käsitteli World Cosplay Summitia ihan yleisesti ja nyt on aika pureutua nimenomaan karsintoihin, valintaperusteisiin ja siihen, mitä osallistujalta odotetaan ja millaista kritiikkiä osallistujan tulee kyetä vastaanottamaan.

Summit vaatii osallistujaltaan taitoa tehdä pukuja, stailata peruukkeja, näpertää proppeja ja luoda esityksiä, jotka joko itkettävät, naurattavat, pelästyttävät tai herättävä muita tunteita. Nämä ovat perusasioita, mutta monilta tuntuu unohtuvan se tärkein asia eli kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Kisaajilta vaaditaan sosiaalisia taitoja, koska koko juttu on loppujenlopuksi verkostoitumista muiden pallon pukuilijoiden kanssa. Sosiaalisiin taitoihin mielletään siten myös kielitaito eli englannin minimiosaaminen on hyödyksi sekä ennen finaalia, kun kommunikoidaan muiden osallistujien kanssa internetissä, että varsinaisessa IRL-tilanteessa, jolloin muita edustajia tavataan kasvokkain. Lisäksi osallistujilta edellytetään luonnollisesti käytöstapoja ja lisäksi olisi hyvä, että Japanin kulttuuri ja tavat ovat sen verran hallussa, että suuri mokia paikallisväestön kanssa ei tule. On myös tärkeää, että stressinsietokyky on joko hyvä tai vähintäänkin sellainen, että stressiä ei pureta tavalla, joka on haitallinen muille. Edustavuus on avainsanana, joten harmittavaa on, että karsintaan ilmoittauduttaessa osallistujilta ei kysytä mitään kielitaidosta tai testata kulttuurintuntemusta – tämä tosin muuttaisi kisan luonnetta ehkä turhan vakavaksi.

Edustavuutta ei ole millään tavalla määritetty, mutta monet muut aspektit kisasta on – joskin hieman heikosti. Vielä kun huonot määritelmät yhdistetään kehittymistä kaipaavaan tiedotusjärjestelmään, voi tulla tilanteita, jossa kisaajat tuntevat olonsa huiputetuiksi. Konamin on keskustellut asiasta muutamien yksityishenkilöiden kanssa ja tehnyt omia päätelmiään, joten seuraavat mietteet eivät välttämättä ole todenmukaisia vaan täysin hakuammuntaa.

Ongelmat säännöissä

World Cosplay Summitilla ei ole selkeitä tuomarointiperiaatteita. Joka maassa toimitaan yhden, varsin löyhän ohjeen, pohjalta, jossa pisteytetään parit puvun ulkonäön, esityksen ja yhdennäköisyyden pohjalta. Periaatteessa nämä kriteerit toimivat, jos jokaisessa maassa olisi samanlaiset painotukset (niistä pian lisää), mutta kun tuomarointi tapahtuu eri tuomareiden kautta ja eri ihmisillä on tietysti erilaiset mielipiteet siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa.

Toinen iso ongelma ovat sääntömuutokset ja se, että niistä ei kerta kaikkiaan tiedoteta. Tänä vuonna Suomen karsinnassa muutama Konaminin tuttu koki hämmästyksen hetkiä juuri proppisäännön takia. Karsintaa ennen kisaan osallistuville oli kerrottu, että kolmeen minuuttiin tulee sopia sekä esitys että proppien tuominen lavalle. Ilmeisesti sääntöä oli tarkennettu osalle kisaajista niin, että proppien laittamiseen laskettua aikaa ei sisällytetä itse esitykseen. Konamin miettii, että onko reilua peliä ilmoittaa noinkin merkittävästä asiasta vain osalle kisaajista eikä julkisesti niin että kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä ja mitä ei.

Esityksien laatuun vaikuttaa myös alituisesti muuttuvat toiveet lavalle halutuista asioista. Vuoden 2008 karsinnoissa liiallisista asioista lavalla vähennettiin pisteitä, joten tänä vuonna kisaajat tietenkin halusivat minimoida pistevähennykset ja noudattaa viime vuoden ohjeita. Japanin päästä oli kuitenkin kuulemma tullut toive, että erilaisia taustoja käytettäisiin enemmän. Yhtenäisten sääntöjen puuttuessa esitysten näyttävyydestä tietysti rokotetaan, koska paremmasta ei tiedetä.

Jännää on myös Shueishan hahmojen kieltäminen. Kiellosta ilmoitettiin heti kun karsinnoista ilmoitettiin, mutta missään vaiheessa ei ilmoitettu, onko sääntö vain Japania vai myös Suomea koskeva. Viime vuonna jonkun joukkueen jostain maasta oli pitänyt aloittaa paraatipukunsa uudestaan, koska tämä oli Shueishan sarjasta. Toisaalta tämän vuoden Team Saksa käytti Shueishan hahmoja oman maansa karsinnassa, eli ilmeisesti kielto koskee vain Japanin kamaralle astuvia pukuja. Koko Shueisha-kielto johtuu kuulemma siitä, että kyseinen kustantamo oli loukkaantunut huonosta Dragon Ball-cosplaysta ja kielsi siksi omien sarjojensa pukuilemisen. Jos tälle linjalle lähdetään, niin koko cosplay pitäisi kieltää kustantamojen puolesta, koska varmaan melkein kaikista sarjoista löytyy huonoa cosplayta.

Myös kysymys pelihahmojen sallimisesta on tuottanut jonkin verran närää esimerkiksi IRC-galleriassa. Pelihahmot on siis sallittu karsinnoissa, mutta eivät finaalissa. Joillekin tämä oli jäänyt epäselväksi ja siksi osallistuminen karsintoihin jäi unelmaksi. Pelihahmojen salliminen finaaleissa nostaisi tosin pukujen näyttävyystasoa huomattavasti (ja lisäisi kisaan erilaisia sarjoja), mutta animecosplayn vankkana tukijana Konamin on oikeastaan iloinen saadessaan nähdä eeppisiä animepukuja.

Tuomarityön suhteen iso ongelma on painotuksissa, oli kyseessä sitten esitykset, propit tai puvut. Painotuksilla Konamin haluaa tarkoittaa sitä, että eri maissa toimitaan eri tavalla ja joka vuosi halutaan mukaan erilaisia esityksiä. Tänä vuonna Suomessa kuulemma haluttiin lavankäyttöä, energisyyttä ja suuria eleitä eli juuri sitä, mikä näyttää lavalla hyvältä. Samaa on sanottu myös Tanskan esityksestä, joka sekään ei puvuilla varsinaisesti koreile (Kingdom Heartsilla Summitiin!).
Katsokaapa Team Saksan esitystä tänä vuonna. Konamin ei osaa saksaa ’guten tagia’ enempää, mutta esityksessä ei ole mitään energisyyttä ja lavankäyttö on vähintäänkin kyseenalaista. Jatkossa kannattanee kuitenkin vain tehdä mahdollisimman energisiä ja pirteitä esityksiä.

Helpointa olisi varmaan harjoitella kaksi variaatiota esityksestä, niin että toisessa esityksessä on enemmän proppeja kuin toisessa tai varmistella etukäteen annetut käytännöt useammin kuin kerran, jotta epämiellyttäviltä yllätyksiltä säästyttäisiin. Tai vaihtoehtoisesti kaikkien osallistuvien maiden pitäisi päättää selkeistä tuomarointikäytänteistä ja siten poistaa kisoista tiedonkulkuongelmat.

Kun mahdollinen kisaajapari on tietoinen siitä, että järjestäjien puolelta saattaa tulla väärää informaatiota tai että informaatio ei kulje, ja haluaa silti osallistua, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin.

Puvut, hahmot ja esitykset

On toki selvää, että Summitiin osallistuvien pukujen pitää olla vähintäänkin siististi tehtyjä. Suomessa tuomariston jäsenenä on useimmiten ammattiompelija, joka katsoo pukuja huomattavasti muita tuomareita tarkemmin. Nykyisen tuomarointijärjestelmän ansiosta tuomarit saattavat myös katsoa pukujen sisäsaumoja, joten jokaisen kisaajan on hyvä varautua siihen.

Pukujen suhteen kannattaa olla siinä tarkka, että isolla mekolla ei enää voita. Tuomarit tietävät, että vaikka iso mekko on yleensä näyttävä, siihen voi kuluttaa huomattavasti vähemmän aikaa kuin vaatimattomamman kokoiseen, mutta silti upeaan pukuun. Tuomarit kiinnittävät nykyisin entistä tarkempaa huomiota kenkiin ja proppeihin, koska ne ovat asioita, joiden suhteen cosplayereilla on vielä ongelmia. Erilaiset valot ja äänet elävöittävät nekin pukuja ja varsinkin esitystä – yllätyksellisyys puvuissa on hyvä juttu. Pukujen tuomaroinnille ei ole olemassa yhtenäistä linjaa, mutta kekseliäillä ratkaisuilla, siisteillä ja silitetyillä saumoilla ja hyvällä istuvuudella päästään jo pitkälle. Mikäli parilla on jaksamista, kannattaa noudattaa Suuren Maailman™ mallia ja tehdä mahdollisesti vaihtopuku, joka lisää taasen sitä yllätyksellisyyttä.

Proppien tekeminen niiden varsinaista kokoa suuremmiksi parantaa yleisvaikutelmaa lavalla. Pieni liioittelu kannattaa myös puvuissa ja hiuslaitteissa, koska siten ihmiset näkevät asut paremmin. Proppien lisäksi jatkossa kisaajien on ilmeisesti hyvä tehdä erilaisia kevyitä taustoja, jotka saa asetettua helposti lavalle ja vietyä nopeasti pois. Erilaiset viirit, kirjahyllyt ja ovet toimivat hyvin.

Mitä taas cosplayattaviin hahmoihin tulee, on varmasti kannattavinta valita hahmot, joilla on jonkinlainen viha- tai rakkaussuhde (faniparitukset eivät edelleenkään toimi), koska näiden asioiden ilmentäminen on helpompaa kuin tavallisen tuttavuuden. Myös keskenään kilpailevat hahmot toimivat, koska kilpailutilanteiden esittäminen onnistuu. Jos potentiaalinen kisaaja on kuitenkin varma omista ja parinsa esiintymiskyvyistä, saattaa kahden täysin toisilleen vieraan hahmon elävöittäminen onnistua, mutta tällainen vaatii jo suurta ammattitaitoa ja ainakin kolmea katsomiskertaa sarjalle ja luonnollisesti erinomaista hahmotuntemusta. Erikoiset sarjat saattavat olla toisaalta hyväksi, mutta niiden suurena ongelmana on tuntemattomuus. Tuomareiden on helpompi valita voittajat sarjasta, joka on tuttu, mutta toisaalta hyvä esitys saattaa innostaa tuomaria katsomaan sarjaa kisan jälkeen.

Itse esityksessä on tärkeänä muistisääntönä se, että erilaisuus on valttia.

Tanssilla ei välttämättä voita, jos se on samaa linjaa, kuin mitä moni esityksistä seuraa. Parapara ja muut vierekkäin tanssittavat tanssit on nähty. Erilainen tanssi (eli vaikkapa baletti tai hyvin harjoitellut lattarit) sen sijaan vetoaa tuomaristoon, joten jos parilta löytyy tanssillista taustaa, kannattaa hyödyntää sitä. Kun tanssii, tanssin kautta on ilmennettävä kaikkea ja vedettävä koko ajan aivan täysillä.

Humoristiset esitykset tulee toteuttaa hyvällä maulla ja valmiiksi tehty ääninauha on hyvä olla olemassa. Vitsit ja parituksiin viittaaminen eivät enää toimi, koska moni tuomari on jo nähnyt kaiken vaan yleisö odottaa jotain oikeasti hauskaa ja ehkä yllätyksellistäkin. Huumoriesityksissä tärkeintä on nimenomaan elekieli ja liioitellut ilmeet ja se, että hahmojen välinen kemia näytetään esimerkiksi tuttavallisin lyönnein  (tsukkomi ja boke, googlatkaa jos ette tiedä) tai humoristisen taustamusiikin avulla. Hyvä esimerkki huumoriesityksestä on tämänvuotinen Thaimaan esitys – eikä vain siksi, että Krauser soittaa siinä K-ONin tunnaria Cagayake Girlsiä.

Draama on mahdollisesti vaikein laji ja vasta tänä vuonna lavalle on tullut pari vakavampaakin esitystä. Draamaesityksissä on tärkeää liioitella kaikki tunteet, joita lavalla näytetään. Liiallinen tulkitseminen on sekin pahasta, mutta miekkataistelut hienosti toteutettuna ja hahmokemiaan yhdistettyinä toimivat aina.

Lyhyemmin voisi sanoa, että jos osallistut Summitiin voitto mielessäsi, tee esityksesi noudattaen seuraavia kohtia:
a) Esityksen ääninauhan tulee olla laadukas eikä mikrofoneihin puhuminen kannata, koska se vähentää käsien liikkuvuutta
b) Esityksen tulee olla helppo ymmärtää
c) Lavan tilaa on hyvä hyödyntää
d) Elehtiminen ja liioitellut ilmeet lisäävät uskottavuutta
e) Selkä ei saa koskaan kääntyä yleisöön päin
f) Yleisö ei saa missään vaiheessa kyllästyä esitykseen. Koko ajan tulee olla jotain toimintaa lavalla, jotain yllätyksellistä ja sellaista, jota yleisö ei osaa odottaa.
g) Hyvän esityksen vahvuutena on soljuva juonenkuljetus
h) Esityksen loppu on se, joka tekee vaikutuksen yleisöön. Jos loppu on räjäyttävän hyvä, se voi tuoda voiton.

Edelliset ohjeet pätevät tietysti muihin esityksiin, mutta nimenomaan kahden henkilön esityksissä niiden merkitys korostuu. Isoissa ryhmissä taustalla kuitenkin tapahtuu koko ajan, mutta kahden pukuilijan esityksissä tärkeintä on hahmojen välinen kemia ja sen ilmentäminen.

Tietenkin voittoon tarvitaan myös ripaus voitontahtoa, hahmon sisäistämistä, uskaltamista ja myös onnea, koska jokaisessa kisassa kisataan kuitenkin muita pukuilijoita vastaan.

Mitä Japanissa sitten tapahtuu, kun voitto on tullut? Siihen Konamin pyrkii perehtymään viimeistään parin viikon kuluttua.