Konaraportti Animeconista

Konamin on oikeasti miettinyt sitä, että voisi siirtyä eläkkeelle ja lopettaa ilkeyksien latelemisen ja kaiken kritisoimisen. Tälle on hyvä syy. Animeconissa Konamin huomasi, että on kehittänyt itselleen kyvyn ignoorata suurimman osan huonosta cosplaysta. On tietysti mahdollista, että huonoa cosplayta ei enää ole tai sitten cosplayn määrä on niin vähäistä, että se hukkuu ernumassaan. Viikonloppu ei kuitenkaan sisältänyt kovin paljon eeppistä failia (mitä nyt ryhmäkisassa oli pari pukua, jotka eivät näyttäneet yhtään alkuperäishahmon asuilta), pusupiireihin tai yaoirinkeihin Konamin ei törmännyt koska vietti liikaa aikaa seuraten ohjelmia ja ohjelmapaikkojen ja Kaapelisorsapuiston välillä oli paljon matkaa.

Itse conpaikka oli mukava muutamasta hyvästä syystä. Ensimmäinen oli se, että jos ei halunnut käydä myyntipöytäsalissa, sinne ei tarvinnut mennä. Ernuhengailijoihin ei törmännyt missään vaiheessa, jos heihin ei halunnut törmätä. Ruoholahdessa oli tarpeeksi suuri ruokakauppa eikä kassoilla tarvinnut jonottaa tunteja ja Ruoholahdessa oli muutenkin paljon paikkoja, jonne saattoi mennä rauhoittumaan, kun con ja ihmismassat tuntuivat liian raskailta. Lisäksi Kaapelitehtaan vieressä oleva parkkipaikka oli hyvin pätevä juttu autoilevalle conivieraalle.
Ennakko-odotukset ylitettiin kyllä hyvin, mutta Konamin uskoo, että syynä tähän oli myös väkimäärä jota vaikutti olevan oletettua vähemmän. Missään vaiheessa ei tullut liian ahdasta, mutta tähänkin saattoi vaikuttaa aiemmissa tapahtumissa opittu luoviminen isoissa väkijoukoissa. Viime entryn voisi tässä tapauksessa poistaa, koska tapahtuma oli ihan peruskiva.

Ohjelmasta on sanottava sen verran, että Konamin visiteerasi nopeasti perjantain cosplayluennolla, cosplaykisoissa, parilla setäluennolla ja kurkkasi jopa sunnuntaisen cosplaypaneelin.

Perjantain luennolla tekniikan pettäminen laski vähän tunnelmaa ja puolen tunnin odottelun jälkeen Konamin hipsi myyntipöytien kautta takaisin kotimatkalle.

Lauantai oli ohjelmien osalta parempi päivä. Ensimmäinen kohde ole cosplaykisa, joka järjestettiin tänä vuonna sangen mielenkiintoisessa tilassa. Catwalk toimi erinomaisesti, mutta yleisölle oli varattu ehkä turhan vähän istumapaikkoja. Kisassa ainoana negatiivisena asiana oli sen nopea tempo. Kun 60+ cosplayeria marssitetaan lavan läpi 45 minuutissa, on siinä aika vähän aikaa katsoa pukuja. Varsinkin tuomareita kävi sääliksi ja päätöksen tekeminen taisi olla aika vaikeaa.
Kisan cosplayhyn perehdytään myöhemmin lisää.
Lauantaina Konamin kävi lisäksi kuuntelemassa Comiket-luentoa ja oli äärimmäisen onnellinen luennoitsijan cosplaymaininnoista ja vielä onnellisempi siitä, että joku muistaa vielä kigurumien alkuperäisen muodon eli nämä dollerit/animegaot. Vaikka luento ei ollutkaan cosplayhyn keskittyvä, Konamin olisi toivonut mainintaa siitä, että japanilainen harrastus keskittyy enemmän fanittamiseen ja edustamiseen, kun taas suomalainen harrastus on fanitusta ja hauskanpitoa. Loppuilta meni myös Konaminin osalta pihalla istuskelemiseen.

Sunnuntaina noudatti samaa kaavaa kuin lauantai eli cosplayryhmäkisa ja yksi puheohjelma. Ryhmäcosplaykisaan olosuhteet olivat suoraan sanottuna aika kamalat. Lava oli aivan liian pieni kahdenkintoista ihmisen käytettäväksi. Useimmilla ryhmillä oli ääninauhat, joka oli edistystä, mutta tuntuu, että edelleen yritetään hauskuttaa yleisö samoilla yaoivitseillä ja omglulzkaksimielisillä kappalevalinnoilla/äänipätkillä. Omaperäisiä esityksiä toki oli, mutta enemmistö oli peruskauraa. Ryhmäkisassa oli taaskin harvinaisen heikko pukutaso, vaikka useimpiin esityksiin oli nähty vaivaa. Kisassa kilpaillaan esityksellä, mutta myös pukujen toteutus otetaan huomioon. Muistakaa tämä jatkossa!
Sitten vuorossa olikin sitä conihengausta muutaman tutun kanssa ja coni loppui näppärästi cosplaypaneelin vilkaisemiseen. Paneelissa joku suurisuinen uuselitisti näytti rageavan ihan kaikesta ja pari rauhallisempaa harrastajaa yritti pitää tilanteen asiallisena. Eipä paneelista tullut mukaan oikeastaan mitään uutta vaan samaa vanhaa juttua, mitä tässäkin blogissa on käsitelty.

Nyt kun ohjelmat on käsitelty, voimme luonnollisesti siirtyä siihen tärkeimpään eli cosplayn tasoon. Kuten jo mainittu on, cosplayn taso oli melkein yhtä korkeaa kuin taannoisessa Desuconissa. Animeconin tasoon vaikuttaa tietysti myös tapahtuman ilmaisuus ja se, että sitä on helpompi lähestyä. Siksi paikalla on paljon nuorempia ihmisiä cosplayasut niskassa ja se toisaalta laskee tapahtuman tasoa jonkin verran. Conissa oli muutama sirkusteltta, mutta koska Konamin ei ole millään tasolla kiinnostunut jrock-cosplaysta, hahmojen tunnistaminen jäi aika vajaaksi. Animepuvuissa noudatettiin aika tarkasti sitä jo aiemmin mainittua kahdenkymmenen sarjan mallia. Tänä vuonna nuo sarjat olivat Hetalia, Kuroshitsuji, Naruto, Bleach, Kingdom Hearts, Vocaloidit, Katekyo Hitman Reborn, D.Gray-Man, Zeldat, Sailor Moon, Ouran, FMA, Geass, Gurren Lagann, Final Fantasyt, Death Note ja sitten CLAMPin teokset ja Totorot. Näitä oli paljon, mutta lisäksi paikalla näkyi harvinaisempiakin pukuja, kuten erilaisia taistelupeliasuja, Muumi-cosplayta ja muutamia 90-luvun sarjojakin oli edustettuna.

Yksilökisassa taso oli hämmentävän korkea – varsinkin edistyneissä. Myös aloittelijat olivat petranneet pukujaan, vaikka sielläkin näkyi Ällä ja Near, jotka tuskin ovat kisapukuja, joilla kisataan puvun teknisyydellä.
Ryhmäkisan puvut olivat aika pitkälti hutaistun oloisia ja kisaajat varsin nuoria. Vain muutamalla ryhmällä näkyi se, että pukuja oli tehty yhdessä ja esityksien harjoitteluun käytetty tarpeeksi aikaa. Konaminin omat suosikkiryhmät eivät tänä vuonna pärjänneet, mutta ehkä suomalainen ryhmäcosplayväki oppii vielä arvostaamaan muutakin kuin vitsin perään vedettyä vitsiä.

Cosplaysta ei itsessään siis ole valittamista. Cosplayn vähyydestä sen sijaan on. Satunnainen kymmenen convieraan otanta olisi paljastanut kolme pukuilijaa, jrokkarin, kaksi ernua, kaksi kigurumia ja pari normaaleihin vaatteisiin pukeutunutta henkilöä. Onhan se vähän surullista, mutta toisaalta mikäs siinä, jos on tullut vain tapailemaan nettikavereita aikä paistattelemaan salamavalojen loisteessa. Suomen ison miitti 09.

Siinä missä muita tapahtumia on odotettu yleensä pitkään ja niiden jälkeen on ollut hyvin nuutunut olo, Aconin jälkeen olotila oli kyllä harvinaisen raikas eikä sellaista ”omgtakaisinconiin”-fiilistä tullut. Ehkä kaikki on jo nähty ja Konaminin on aika sittenkin kasvaa skifistiksi tai larppaajaksi?

Konamin pahoittelee tylsää entryä. Tyhjästä on taas kerran paha nyhjäistä.

2 Responses to “Konaraportti Animeconista”


  1. 1 Hui 14 heinäkuun, 2009 2:52 pm

    Hei, miten niin paljon Geassia tai Gurren Lagannia? Hetaliaa oli paikalla oikeasti satoja pukuja, mutta Geassia tai Gurren Lagannia hädin tuskin kymmenkunta asua. Ei yhtään koulupukugeasspelleä, yksi ainoa Lelouch, ei yhtään Rossiuta, Leeronia, Bootaa tai mitään muitakaan sivuhahmoja. Se, että sinä tunnistat sarjan ja puvut jäävät sen takia mieleen, ei tarkoita, että conissa olisi _paljon_ kyseistä sarjaa.


  1. 1 Missing Link » Arkisto » Non-conraportti Paluuviite: 18 heinäkuun, 2009 9:26 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggaajaa tykkää tästä: