Viime vuonna (tai oikeastaan jo syksyllä 2009) täällä ennustettiin seuraavaa: Hetalian suosio jatkuu. Touhouta harrastavat pukuilijat aktivoituvat. Isot sarjat eli Naruto, Bleach, One Piece, D.Gray-Man, Kingdom Hearts, Final Fantasy ja Katekyo Hitman Reborn jatkavat suosiotaan. Muita nousevia olivat K-ON ja Persona-pelit, unohtamatta Kuroshitsujia, Pandora Heartsia, Uminekoa, Trinity Bloodia ja Vocaloideja. Vanhoista sarjoista eniten näkyy Sailor Moonia, mutta tämäkin vain erään tietyn porukan toimesta, joka on sinänsä sääli.

Suurin osa ennustuksista kävi toteen, joskaan K-ON ei saavuttanut sitä suosiota, joka näytti vuosi sitten todennäköiseltä. Hetalia toisaalta kasvoi vielä vuotta 2009 suositummaksi cosplaysarjaksi ja Himaryuan uudet taidekuvat ja hahmoluonnokset lisäsivät sarjan suosiota entisestään. Myös toisella ja kolmannella kaudella oli vaikutusta mainittuun suosioon. Naruton kohdalla cosplaysuosio on palannut miltei sille tasolle, jolla se oli vuonna 2005. Kehitykseen vaikuttaa Naruton nyt jo +30 osaan ehtinyt suomikäännös, joka on vaikuttanut myös cosplayn määrään positiivisesti.

Final Fantasy-cosplay jatkoi edelleen äärimmäisen vahvana ja yksi vaikuttava tekijä oli Final Fantasy XIII:n länsijulkaisu. Tämä notkahdus ei todennäköisesti ollut satunnainen vaan suosio jatkuu myös kuluvalla kaudella, koska Final Fantasy XIII Versus ja FFXIII-2 julkaistaan kuluvan vuoden aikana. Viime vuosi ei siis ollut mitenkään yllätykselllinen jotain harvoja pukuja lukuun ottamatta, mutta onko tänään alkava cosplaykausi (DesuTalksia ei lasketa, koska siellä oli tiettävästi vain yksi puku) jotain aivan uutta?

Jo mainittujen ”isojen cosplaysarjojen” suosio pysyy todennäköisesti entisellä tasolla. Kuroshitsujin suosio saattaa kuitenkin animen loppumisen myötä laskea, mutta toisaalta sarja on täynnä kiinnostavia pukuja ja erilaisia hahmoja näissä kiinnostavissa puvuissa. Sopii toivoa, että Cielin Little Robin-mekon eBay-versioita ei enää nähdä yhdessäkään cosplaykisassa ja tytöt – mekosta huolimatta – muistaisivat, että Ciel on pieni poika eikä pienillä pojilla ole rintavarustusta.

Toinen muuttuja (joka ansaitsee ihan oman kappaleen itselleen) on ehdottomasti Touhou. Kesän 2008 Animeconista alkanut Touhou-ilmiö ei ole vielä saavuttanut huippuaan ja se on hyvä, koska Suomessa ei koskaan ole liikaa pörröä ja röyhelöä (miespuolisten touhoutyttöjen säärikarvoista ei kommenttia). On hyvin todennäköistä, että Touhou on tämän vuoden Juttu. Reimujen, marisojen, yukkureiden, flandrejen ja cirnojen on paras toteuttaa ennustukset ja tuoda satoja metrejä pitsiä tapahtumiin. Vuoden touhouhuippu saavutetaan joko Desuconissa tai Traconissa, joista ensimmäisessä on ilmeisesti aiheeseen liittyvää ohjelmaakin.

Touhoun lisäksi on olemassa myös toinen nättejä pukuja sisältävä cosplayllinen lähdemateriaali (peliksi tätä ei Project Divaa lukuun ottamatta voi sanoa) eli se Vocaloid. Vocaloidien hahmovalikoima on uskomattoman laaja, koska virallisten hahmojen lisäksi on olemassa tuhansia fanivocaloideja ja kaikille hahmoille useita pukuja – kappaleen mukaan. Vuosi 2011 tulee olemaan Touhoun ja Vocaloidin. Molempien sarjojen suosioon vaikuttaa myös se, että suomalainen cosplayväki on viimein tajunnut, että tytötkin voivat olla kivoja hahmoja ja niillä on vielä kivoja pukuja, joten cosplaysta 85 % ei enää ole poikien näköisiä tyttöjä vaan määrä on nykyään alle 50 %. Tyttöjen näköisiä poikia ei toisaalta ole vieläkään liikaa.

Touhou vs. Vocaloid – The Ultimate Showdown

Uusia tulokkaitakin riittää. Näistä suosituimpana ja todennäköisimpänä Gainaxin Panty and Stocking with Garterbelt eli PSG, joka on jo tässä vaiheessa saavuttanut suosiota USAn cosplaypiireissä. Sarja sisältää monipuolisia hahmoja ja pukuja, joista jokainen löytää itselleen sopivan ratkaisun. PSG:n lisäksi Gainaxin toinen uusi sarja, Houkago no Pleaides, saattaa houkuttaa muutaman pukuilijan. Jos sarja toisaalta jää ilmestyneeseen neljään jaksoon, ei siitä todennäköisesti puhuta enää maaliskuun jälkeen ja cosplayta tulee yhtä paljon kuin Hanamaru Youichienista eli ei lainkaan.

Nk. tyttöjen shounenin puolelta suuren cosplaysuosion saattaa saada Hakuoki, joka ainakin Japanin piireissä villitsee pukuilijoita. Sarjan puvut ovat helposti erottuvia ja sopivat loistavasti myös tyttöpukuilijoille, koska bindauksen piilottaminen löysään haoriin on helppoa. Toinen nättejä poikia sisältävä sarja on tämän talven uutuus eli Starry☆Sky. Sarjan tekijätiimiin kuuluu Vampire Knightia ohjannut henkilö ja Vampire knight saavutti jonkinlaisen suosion myös cosplaypiireissä. Lisää kivoja poikia löytyy myös huhtikuussa alkavasta Ao no Exorcistista, jota voinee verrata Nabari no Ouhun ainakin cosplaytasolla.

Isojen shouneneiden ohelle nousee tänä vuonna myös Fairy Tail, joka ilmeisesti lukeutuu ainakin One Pieceä pukuilevien henkilöiden suosikkeihin. Melko varma tuleva suosikki on myös Eureka 7:nin tekijän Deadman Wonderland, jonka animeversion pitäisi aikaa huhtikuussa (mangaa saa jo käännettynä).

Näkyykö mainittujen sarjojen lisäksi muitakin? High School of the Dead innostaa todennäköisesti rohkeampia tyttöpukuilijoita, koska puvut eivät ole vaikeita ja zombiet ovat hyvää viihdettä. Star Driverin mielenkiintoiset pukuratkaisut innostavat varmasti useampaa kuin yhtä ihmistä pukuilemaan ja Kuragehime-cosplayereitä on jo nyt tiedossa. Muiden sarjojen osalta on vaikea sanoa mitään, koska varsinaista oletettua hittiä ei ainakaan näillä tiedoilla ole näkyvissä.

Kesän coneista voi sanoa vielä sen verran, että tapahtuma-aikataulun ollessa näinkin tiukka, on tapahtuman ajankohdasta ja luonteesta helppo päätellä pukuvalikoimaa. Conikesän aloittavassa Bakaconissa nähdään niitä pukuja, joita on näperretty koko talvi. Desuconissa järjestetään tiettävästi Euro Cosplay-karsinta, joka toivottavasti tuo tapahtumaan paljon upeita pukuja. Nekoconissa kohderyhmä on enemmänkin sen alueen harrastajat. Mutta toisaalta Keski- ja Itä-Suomessa on useita hyviä pukuilijoita, joille Nekocon on tärkeä tapahtuma, joten Nekoconissa on todennäköisesti paljon erilaisia pukuja. Animeconissa pukujen määrä on suurin, koska tapahtumassa on myös eniten kävijöitä, mutta toisaalta kierrätystä tulee näkymään ja sarjamäärä todennäköisesti supistuu. Syksyn Tracon on onneksi sen verran myöhään, että alkukesän pukupaniikit on saatu hoidettua ja on taas ollut pari viikkoa enemmän aikaa näpertää pukuja.

Ennustuksien toteutumista kerrataan taas vuoden lopulla yhdessä tapahtumaennustuksien kanssa.

Tapahtuman onnistuneisuus riippuu toki omasta asennoitumisesta, seurasta, jossa aikoo viihtyä tai olla viihtymättä, mutta suurin osa viihtymisestä lähtee nimenomaan järjestäjäpuolen asennoitumisesta kävijöihinsä. Tapahtumalle on hyvä laittaa tietynlainen kohderyhmä ja toteuttaa ohjelmatarjontaa sen puitteissa. Kaikkea kaikille-tyyppinen ratkaisu ei yleensä toimi vaan uuvuttaa järjestäjät siihen pisteeseen, jossa coni ei enää kiinnosta, kävijät eivät enää kiinnosta ja epäonnistuu.

Samalla mentaliteetilla pitää rakentaa cosplaykisat, joista on taannoin jauhettu aivan tarpeeksi. Nyt siis mennään sanoista tekoihin eli haukutaan coneja ja niiden cosplaykisoja aakkosjärjestyksen mukaan ja maalaillaan kauhukuvia tulevalle conikaudelle. Vuoden lopussa voi sitten katsoa, miten odotukset pitivät.

Animecon

Animeconeilla on Suomessa pitkä historia ja juuri näissä tapahtumissa cosplaykilpailut silloin vuonna 1999 alkoivat. Valitettavasti Animeconin suurin ongelma on ollut ja tulee ehkä tulevaisuudessakin olemaan tapahtuman koon eksponentiaalinen kasvu ja järjestäjien vaihtuvuus. Animecon aloittaa vuosi vuoden jälkeen cosplaykilpailun suunnittelun alusta ja tämä valitettavasti näkyy kilpailujen tasossa.

Animecon 2008 ja Animecon 2009

Animecon 2008 oli ensimmäinen nimen alla kulkevista coneista, jonka cosplaykilpailuss oli käytössä kunnollinen lava ja vielä parempi katsomo, johon mahtui enemmän yleisöä kuin minkään muun cosplaykisan saliin (ennen viime vuoden Traconia). Lavan täyttä potentiaalia ei kuitenkaan pystytty Teoston vuoksi käyttämään ainakaan yksilökilpailussa, ryhmäkilpailun osalta musiikkiratkaisut toimivat hieman paremmin, mutta valojen ja muiden erityisefektien käyttö oli minimissään.

Animecon 2008:n cosplaykilpailu oli kisa geneerisimmästä päästä ja edusti tyyliltään vanhaa juoksukisamallia. Järjestäjänä toimi CFT:n aktiiviporukka, joka hoiti homman ihan kunnialla Tuomaristossa oli kolme kunniavierasta ja kaksi cosplayharrastajaa ja palkintojenjaossa tyrittiin aika kauniisti, loukattiin ihmisten tunteita ja oltiin muutenkin harvinaisen epämääräisiä.

Itse kisa ei ollut mitenkään erityisen huono ja järjestelypuoli toimi niin, että tapahtumaa miettiessä tulee mieleen lähinnä ”ihan kivaa siellä oli”.

Animecon 2009 aiheuttaa Konaminille edelleen näppylöitä, harmaita hiuksia ja mieltäylentävää raivoa, jonka vallassa on hyvä kirjoittaa pitkiä avautumisia kaikille, jotka niitä tahtovat kuunnella (tai sitten eivät, mutta raivoa riittää molemmissa tapauksissa).

Viimeisin Animecon oli cosplayn osalta jokseenkin järkytys niin usein mainittujen katoilevien cosplayvastaavien vuoksi. Tästä syystä kisasta välittyi jossain määrin keskeneräinen olo ja tulevaisuutta ajatellen on vain toivottava, että kaikki conit ottavat oppia tästä.

Yksittäisiä ongelmatekijöitä kisasta löytyi paljon. Yksilökisan catwalk-rakennus toimi hyvin pukuja esittävä elementtinä ja kaikki pysyivät lavalla normaalia pidempään. Maskottipukuja portaiden nouseminen ei kuitenkaan tukenut ja varsin hienosti valmistettu Yotsuban Cardbo meni lavalta laskeutuessaan ikävän näköisesti nurin avustajista huolimatta. Ryhmäkisaa varten catwalkista typistetty ehkä noin 7×3 m -lava oli aivan liian pieni muutamille suuremmille ryhmille. Lavan ”backstagena” toimi tilojen puutteessa avoin huone, josta kuljettiin väkijoukon keskeltä lavalle ja lavalta pois. Huono puoli avoimessa takatilassa on se, että puvut näkyvät conikansalle ja ne, jotka luottavat yllätyksellisyyteen, eivät tuota yllätyksellisyyttä saaneet.

Kisan järjestelyihin liittynyt sekuntituomarointi, päätöksen tekeminen epäinhimillisissä aikarajoissa (60 kisaajaa ja vartissa pitäisi päättää voittaja), oli yksi tapahtuman suurimmista mokista. Tuomarointien ajalle tarkoitetut väliohjelmin pitäjät olivat vissiin tehneet oharit vastaavalle ja heidät jouduttiin korvaamaan mm. kisailijoiden Karamelldansenilla lavalla ja muulla mukavalla improilulla. Tämä on toki nykyconeissa tyypillistä, mutta ei silti suotavaa.

Tapahtuman jälkeinen palkintokatastrofi, jonka seurauksena ryhmäkisan voittajaRYHMÄ sai kymmenen euron lahjakortin yhdessä kaupungissa sijaitsevaan liikkeeseen, jonka nettisivut ovat peräisin 90-luvun lopulta. Kortti jäi ilmeisesti käyttämättä. Taloudellinen tilanne oli toki tuona vuonna heikko, mutta on se ihme, että FINNCONIN kokoisella, yli 10 000 kävijää (ei pätevä luku) keräävällä tapaturmalla olisi edes varaa antaa parempia palkintoja yhdelle ANIMECONin pääohjelmanumeroista. Yksilökisassa oli sentään hyvät palkinnot.

Jos tämän Animeconin vahvuudeksi pitäisi sanoa jotain, oli se erinomainen työvoimaratkaisu. Mammajärjestely toimi ensimmäisellä kokeilukerrallaan erittäin hyvin ja sitä on lainattu menestyksekkäästi muihinkin tapahtumiin ja toivottavasti lainataan vastaisuudessakin.

Odotettavissa Animecon 2011

Iso ongelma Animeconilla tällä hetkellä on cosplayvastaavan puuttuminen – tai mikäli vastaava on, kukaan, joka ei ole vieraillut Turussa neljän seinän sisällä pidetyissä kokouksissa, ei asiasta tiedä. Vastaavasta on tiedotettu kertaalleen Anikissa, mutta avointa hakua toimeen tai minkäänlaista potentiaalisten henkilöiden kysymistä ei ainakaan julkisesti ole tapahtunut. Toisaalta ei mikään ihme, kun on selvillä Turun puolen byrokratisista kuvioista. Tapahtuman nettisivuilla listataan kyllä lapsiparkista huolehtiva henkilö ja vanhempien ohjelmasta vastaava henkilö, mutta joku sellainen vähäpätöinen homma, kuin cosplayvastaava on täysin redundantti. Siitähän on hyötyä vain nuorille conivieraille ja ANIMISTIT ovat syöpä. Hyh, pois ne meidän conista.

Jos Animeconin vastaavana on tänä vuonna huhuttu jokapaikannillittäjä, jonka nikki alkaa K:lla, voi pukuilijoilla olla tiedossa mukava cosplaykilpailu täynnä epäselvyyksiä. Miltä kuulostaisi kisaa edeltävä tiedotus, joka menee näin:

Pukuilija X ennen tapahtumaa: Hei, haluaisin tietää vähän tarkemmin millainen lava on käytössä?

K: Varmistamme asian kahden viikon päästä maanantaina kokouksessa, mutta jos haluat tulla itse esittämään kysymyksesi, tervetuloa Turkuun. Sitä ennen annan sinulle teoreettistä mölinää nuorisotyöstä ja lavankäytöllisistä ongelmista, jotka johtavat lopulta laiskiaisten sielunelämään suhteessa porttiteorian ja sielu-uskovaisuuden näkökantoihin.

Pukuilija X: Hei taas. On mennyt kuukausi enkä ole saanut sinulta vastausta. Olisiko mahdollista saada tietää enemmän lavasta?

K: Byrokratisista syistä edellisessä kokouksessa ei asiaa käsitelty, koska teostomaksut, poliisiluvat ja kukkahattutätien huomautukset vähäpukeisesta nuorisosta tuottavat ongelmia lavankäytön suhteen, älä kuitenkaan huolestu vaan kysy animeseuraltasi. Hallitus. Tietää. Aina.

Pukuilija X conipäivänä:

Näin Animeconissa

Kilpailu järjestetään nk. “suurohjelmanumeroille” tarkoitetussa 994-hallissa, joka on aivan tavallinen, joskin suurikokoinen, urheiluhalli eli sellainen paikka, jossa peruskoulun liikuntatunnit yleensä pidetään. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailun katsomo on todennäköisesti joko yksiulotteinen eli tuoleja lattialla tai sitten käytössä ovat urheilukilpailuista tutut nousevat katsomot. Hallin käyttö asettaa rajoituksensa myös käytettävälle lavalle, joka joko rakennetaan salin päätyyn tai catwalk-tyylisesti salin keskiosaan ja katsomot reunoilla. Yleisön kannalta ratkaisu on erinomainen, koska halliin mahtuu jopa 2000 henkilöä, mutta ryhmäcosplaykilpailua ja sen ääni- ja valotarpeita tila ei saa näyttäväksi.

Todennäköisesti viimeisen Finnconin kanssa yhdessä pidetyn Animeconin (vuonna 2012 Animecon siirtyy omilleen ja suuntaa Kuopioon, jos tämä ei vielä ollut tiedossa) yksilökisan muoto on perinteinen walk-on ilman esityspyyntöä. Kilpailun tuomarit toivottavasti ovat tehtävänsä tasalla, mutta ilman tietoa cosplayvastaavan harrastuneisuudesta, on sopiva olettaa, että tuomareina on harrastuksen ulkopuolisia henkilöitä – esimerkiksi mahdollinen animekunniavieras (jos sellainen Finnconissa tehtyjen lupausten mukaisesti tapahtumaan saadaan) ja pari skifikirjailijaa.

Tiedossa siis tylsä, keskinkertaisesti tehty kisa, jossa on paljon osallistujia, koska ANIMECON. Aika kuitenkin näyttää mitä on tulossa. Jos cosplayasioista vastaa joku fiksu henkilö, saattaa Animeconilla olla ripaus toivoakin. Näillä näkymin se on kuitenkin epätodennäköistä ja hyvää cosplaykisaa varten kannattaa suunnata kohti viikkoa aiemmin pidettävää Nekoconia, kesän alussa olevaa Desuconia tai syyskuun alun Traconia.

Bakacon

Bakacon on suhteellisen uusi tapahtuma Suomen coniskenessä ja se näkyy vielä väkimäärässäkin. Viime vuonna kohderyhmä oli tapahtuman kunniavieraan ansiosta/takia cosplayväki ja se näky hyvin esimerkiksi Hall cosplaykisan osallistujamäärissä ja pukujen tasossa. Ongelmiltakaan ei ole säästytty.

2009 ja 2010

Ensimmäisessä Bakaconissa kokeiltiin ensimmäisen kerran suomalaisessa animeconissa (ei Animeconissa) tapahtuvaa Hall cosplay-kilpailua, jossa kilpailuun osallistujat valittiin coniväen joukosta. Tämä on hyvin yksinkertainen ratkaisu, varsinkin kun ensimmäisen Bakaconin kisan tulos päätettiin tietokoneäänestyksellä. Kilpailu oli menestys eikä suurikokoinen rahapalkinto ainakaan vaikuttanut osallistujien määrään tai tasoon.

Viime vuoden Bakassa kisa hall cosplay tuomaroinnilla, jonka kanssa ongelmia tuottivat mm. referenssikuvien hakeminen tuomarointia varten ja tuomaroinnin venyminen pitkän päivän päätteeksi, joka taas vaikutti kilpailijoiden ja tuomareiden mielialoihin. Tuomaristossa sentään oli osaavaa porukkaa ja pukujen arviointia varten oli varattu tarpeeksi aikaa. Nämä yhdistettynä puutteellisiin pukuhuonetiloihin saivat ainakin jotkut pahalle mielelle. Muuten Bakaconin kisa oli arvosanaltaan jotain keskinkertaisen ja hyvän välillä.

Odotettavissa 2011

Tänä vuonna Bakacon ottaa cosplayn osalta varsin suuren haasteen. Tarjolla on järjestäjien mukaan neljä vaihtoehtoa: ryhmäcosplay, hall cosplay, pro cosplay ja show cosplay. Noin monta erilaista mahdollisuutta nähden siihen, että Bakaconin cosplayvastaava ei ole kovinkaan kokenut juuri cosplayhyn yhdistettävissä asioissa eli kisaamisessa saati sitten järjestämisessä. Sama ihminen on myös kokenut harmittavia vastoinkäymisiä oman coninsa järjestämisessä. Vastaavalla on myös hieman erikoiset näkemykset tuomaroinnin suhteen ja voi olla, että kilpailujen tuloksiin vaikuttaa tuomaristoa enemmän conikansa. Tämä ratkaisu helpottaa tietysti tuomareiden työtä, koska kolmessa sarjassa (show cosplay ei todennäköisesti ole palkittava kilpailu) olisi ahkerimmallekin tuomaristolle runsaasti työtä. Cosplayvastaavan urakkaa käy sääliksi, jos avuksi ei löydy osaavaa vänkäritiimiä. Kolme tai neljä kilpailua kahdessa päivässä ottaa veronsa ahkerimmastakin ihmisestä.

Kulttuurikeskus Poleenilla Bakaconilla on käytettävissään erinomaiset tilat, joihin kuuluu myös näyttävä sali, jonne mahtuu istumaan noin 350 katsojaa. Istumapaikkojen vähyyden vuoksi on arveltavissa, että kilpailua varten joutuu varaamaan liput erikseen ja että kaikki halukkaat eivät saliin mahdu. Järjestääkö Bakacon salin ulkopuolelle näyttöjä, joista kilpailujen kulkua voi seura, riippuu järjestäjäporukasta. Cosplaykisan ollessa suosittu ohjelmanumero, kilpailun videointi lienee fiksuinta.

Bakaconin tarjonta on todellakin kaikkea kaikille, mutta onko ratkaisu oikea, selviää vasta conin jälkeisistä palautteista. Kilpailun sarjojen osallistujamäärissä valinnan vaikeus tulee kuitenkin näkymään, koska Bakacon ei alkujaankaan ole suuri tapahtuma vaikka conikesän aloittaakin.

Chibicon

Chibicon on Suomen convalikoiman tuorein tapaus, saanut alkunsa vasta viime vuoden syksyllä, jolloin pieneksi suunniteltuun tapahtumaan tuli enemmän kävijöitä, kuin suunniteltu oli. Tänä vuonna lippuja on myynnissä huomattavasti viime vuotta vähemmän, joten tapahtumassa käy enimmillään 600 kävijää.

2010

2010 syksyllä Chibiconissa kokeiltiin tavallista yksilökisaa, jonka taso oli yllättävän kova. Syynä tähän oli tietenkin pitkä tauko kesän Traconin ja seuraavan vuoden conien välillä, joten cosplayerit käyttivät Chibiconia paikkaamaan vastustamatonta intoa ommella pukuja. Kisa sujui internetin mukaan hyvin, vaikka cosplaysta vastaava porukka ei oikein aina tiennytkään mitä pitäisi tehdä ja minne mennä.

Tuomaroinnin osalta Chibicon oli pettymys. Tuomaristossa istui kolme täysin tuntematonta henkilöä, joista yksikään ei kuulemma ollut edes pukuilija. Onneksi paikalla oli sentään yksi pukuompelija, vaikka ei sekään tulokseen vaikuttanut. Tuomareiden animetausta oli ilmeisesti olematon, mutta Final Fantasyt oli pelattu ja fanitettu. Tämä näkyi tuloksissa, koska kolmen kärjestä jopa kolme oli Final Fantasy-pelisarjan hahmoja. Final Fantasyssä ei ole mitään vikaa, mutta ainakin voittanutta pukua parempiakin ottoja Yunasta on nähty ihan paikallisella tasolla.

Odotettavissa 2011

Chibicon kaava tuskin muuttuu tänäkään vuonna. Yksilökisa, jossa kävellään lavalle, tuomarit vähän tuomaroivat ja se on sitten siitä. Toisaalta, jos järjestäjät ovat lukeneet yhtään viime vuoden palautteita, olisi varmaan odotettavissa, että tuomaristoon on tänä vuonna hakeutunut muutama cosplaynkin parissa pätevöitynyt henkilö ja tuomarointiin varataan ehkä enemmän aikaa. Sponsorihenkilöillä kun ei tunnetusti ole aina sitä pätevyyttä tuomaroida cosplaykisaa.

Koska Chibicon on vuoden ensimmäinen con, jonne myös tulee väkeä myös Oulua etelämmästä Suomesta (ja tapahtumahan on jo viikon päästä Kitaconista), myös väkeä on odotettavissa ainakin yhtä paljon kuin lippuja myydään. Tapahtuman cosplaykisa voikin taas olla hyvin suosittu ja ainakin yhtä tasokas kuin ensimmäisellä kerralla. Mitään eritystä Chibiconilta ei kuitenkaan kannata odottaa, koska se on järjestäjien sanojen mukaan ”vain tällainen pieni tapahtuma”.

Desucon

Desucon on nykyisistä tapahtumista ilmeisesti ainut, jolla on sama cosplayvastaava jo kolmatta vuotta. Tässä vaiheessa olisi oletettavaa, että isoimmat aloittelijamokat olisi saatu setvittyä ja cosplaykilpailu/cosplaynäytös sujuisivat mallikkaasti. Tilat ainakin ovat hyvät, joskin backstagea on haukuttu pieneksi.

2009 ja 2010

Ensimmäisessä Desuconissa cosplaynäytös oli hyvin kaukana täydellisestä. Sen aikana tehtiin huomattavia määriä aloittelijavirheitä, joita ei soisi tapahtuvan kenellekään. Ennen tapahtumaa ohjelmanumeroa kohtasi esiintyjäpako, jonka aikana katosi miltei puolet pukuilijoista ja järjestäjäpuolen piti tehdä epämääräisiä korvausratkaisuja.

Backstagella vallitsi aamulla kaaos, kun samaan tilaan rakennettiin kuvauspistettä ja jaettiin työvoimalle ohjeita, pukuhuoneiden määrä ja niihin liittyvä ohjeistus osoittautui riittämättömäksi ja tilat eivät olleet täysin tutut cosplayvastaavalle ja muutamalle työvoiman edustajalle. Tilassa onneksi hiljeni ennen näytöksen alkamista, mutta sähläys ei jäänyt näytöksen ainoaksi ongelmaksi.

Isoimmat hankaluudet kohdattiin kuitenkin musiikkien ja valojen kanssa, joiden toimittamisessa oli tullut kuulemma informaatiokatkoksia. Ison pettymyksen aiheutti myös kunniakirjojen puute, joka onneksi korjattiin seuraavana vuonna. Ideana näytös oli hyvä, toteutus vain hyvin vaillinainen.

2010 Desuconin näytös palasi uudelleen rinnallaan Euro Cosplay-karsinta, joka tietojen mukaan nosti ohjelmanumeron kiinnostavuutta niin paljon, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet saliin katsomaan ja syntyi tyypillinen jonotuspaniikki. Tähän ei oltu varauduttu järjestäjäpuolella ja se kyllä näkyi. Syynä oli myös kasvanut conivierasmäärä, joten on ymmärrettävää, että saliin oli enemmän pyrkijöitä.

Toisen Desuconin tavoitteena oli eliminoida ensimmäisen vuoden mokat, mutta kuinkas kävikään. Osa alkukankeudesta jäi edelliseen vuoteen, mutta osa jatkoi vahvana. Pukuhuonepuolen ongelmat ratkaistiin ilmeisesti aika mallikkaasti, mitä nyt korjaussettejä oli liian vähän saatavilla. Peilejä kuitenkin riitti enemmän kuin tarpeeksi. Backstagella pukuhuoneet oli myös merkitty asiallisesti. Tuomareiden käytössä ollut tila oli kuitenkin liian pieni ja toivottavaa olisi, että asiaan puututaan.

Isointa pulmaa kisaajan näkökulmasta tuotti edelleenkin valo- ja ääniongelmat sekä hyvin tiukka ja tarkasti suunniteltu aikataulu, jonka vuoksi ohjelmanumero oli 30 minuuttia myöhässä ja joillekin kisaajille jäi selvästi epäselväksi, miten lavalla toimitaan. Ilmeisesti henkilökunnan määrää ja informointia olisi hyvä lisätä, jotta heillä olisi kyky vastata pukuilijoiden kysymyksiin.

Tapahtuman jälkeen internetissä kiersi juoru, että cosplayohjelmasta oli sinäkin vuonna perunut useampi osallistuja. Koska ohjelmanumero alkoi niin myöhään, tämä lopulta osoittautui onnekkaaksi sattumaksi. Jatkossa olisi kuitenkin järkevää, että ohjelmanumeron ilmoittautuminen avattaisiin myöhemmin, jolloin useampi todennäköisesti pääsee paikalle. Aikainen ilmoittautuminen tarkoittaa yleensä perumisia.

Kaiken lisäksi kunniakirjat – jotka nyt oli sentään valmistettu – oli tehty todella amatöörimäisesti verrattuna Desuconin hienoon Desu Note-ohjelmalehtiseen.

Odotettavissa 2011

Desuconin etuna on cosplayvastaava, joka tuntee tilat ja osaa hyödyntää niitä jo ennen conia suunnittelemalla kaiken valmiiksi. Sama ihminen tapaa kuitenkin olla hieman suuruudenhullu suunnitelmissaan ja aikatauluttaa asiat liiankin tarkasti. Tekstimuodossa tulevan informaation määrä on suuri ja vastaava myös olettaa, että kaikki lukevat infoviestit ennen kilpailuun tulemista. Onko tämä paha asia, se on jokaisen itsensä päätettävissä.

Desuconin cosplayvastaava juuri ennen h-hetkeä

Tänä vuonna Desucon on toivottavasti setvinyt valo- ja ääniongelmat, jotka sitä ovat kuluneina vuosina vaivanneet. Tämän ei pitäisi olla mahdoton tavoite ja se vähentäisi todennäköisesti myös viivästyksiä ja ohjelmaan osallistuvien stressiä. Lisäksi cosplayereiden kannalta vänkäreiden tietotaitotasoa pitäisi lisätä, jotta kaikissa ongelmissa ei luoteta cosplayvastaavan apuun.

Saliin pääsemisen osalta on myös toivottavaa, että innokkaimmille kehitetään jonkinlainen lippusysteemi tai että salin ulkopuolella näytetään videokuvaa ohjelmanumerosta niille, jotka eivät saliin mahtuneet. Jonotus toivottavasti hoidetaan ilman ryysiksiä ja ohjelma alkaa ainakin melkein ajassa.

Kuten kaikki cosplayohjelmat, myös Desucon toimii parhaiten jos osallistujia on tarpeeksi. Mikäli Euro Cosplaysta kilpaillaan tänäkin vuonna Desussa, kilpailijamäärät eivät ainakaan laske. Kilpailun lisäksi ei kuitenkaan pidä unohtaa näytöstä, koska se antaa kaikenikäisille pukuilijoille mahdollisuuden käydä lavalla.

Kitacon

Kitacon on pieni tapahtuma, jonne asti Konamin ei täältä kolmannen kehän puolelta ole päässyt. Tapahtumasta kuitenkin kulkee internetissä varsin paljon keskustelua ja kommentteja, joista pystyy jotenkin päättelemään cosplayasioiden hoidon. Tapahtuma on selvästi kohdistettu palvelemaan nuorempia lappilaisia harrastajia, joten mitään pukuloistoa sieltä ei kannata odottaa. Kuriositeettina voi mainita, että Kitaconin järjestäjä on myös Midori Mangan omistaja.

2009 ja 2010

2009 oli Kitaconin ensimmäinen varsinainen järjestysvuosi. Tätä ennen tapahtuma oli ihan vain Kemin mangapäivä, mutta koska con tapahtuman nimessä lisää kävijämääriä, on nimi nykyisin tutummin sitten Kitacon. 2009 Kitaconin cosplaykisaan osallistui jopa 23 kokoonpanoa (yksilöitä, ryhmiä ja pareja), joka on pohjoisen tapahtumalle erittäin hyvä saavutus.

Viime vuonna Kitaconin cosplaykisaan ilmoittautui etukäteen alle kymmenen ihmistä, jonka vuoksi järjestäjät joutuivat kyselemään erinäisiltä tapahtumassa pukuilevilta osallistumista kilpailuun. Itse kilpailu oli tavallinen walk-on-tyylinen kisa, mutta lopputuloksista voisi kiistellä pitkäänkin. Kisan voittajan puku oli vähintäänkin ristiriitainen ja paikalla oli useampi huomattavasti parempi asu, joiden olisi suonut voittavan. Lapin päässä tämä ei ehkä haittaa, mutta antoi ainakin voittajalle vähän väärän idean cosplaykisoista. Voittaja päätettiin kai yleisöäänestyksellä, joka taas kannustaa kavereita äänestämään. Pienessä tapahtumassa isolla kaveriporukalla on merkitystä.

Odotettavissa 2011

Tänä vuonna Kitaconin tiedotus on ainakin tiettyjen kävijöiden mielestä ollut olematonta, vaikka tapahtuma järjestetään jo kuukauden kuluttua. Conin nettisivut ovat erittäin epäselvät ja aiheuttavat nuoremmissa kävijöissä hysteerisyyttä.

Cosplaykilpailu on tuttuun tapaan aivan tavallinen yksilökisa, johon ei ilmoittauduta etukäteen vaan vasta paikalla. Tampereen Vapriikin cosplaypäivässä taktiikka ilmeisesti toimi ihan hyvin, joten Kitaconin kaltaisen pienen tapahtuman luulisi toimivan samalla tavalla. Tuomarivalinnat toivottavasti ovat hieman erilaiset ja voittajapuku on sellainen, joka ansaitsee voiton.

Nekocon

Nekocon on moniin tapahtumiin verrattuna vanha, mutta järjestäjäporukka osoitti jo aikaisessa vaiheessa, että osaa tehdä hyvän conin. Tapahtuman cosplaykilpailut ovat kautta linjan olleet tasokkaasti järjestettyjä ja tämä on näkynyt erittäin hyvin myös puvuissa, jotka kilpailuun osallistuvat.

Nekocon palaa tauolta kahden vuoden hiljaisuuden jälkeen uudella järjestäjäporukalla, joka on osittain sama Chibiconin ja tulevan Animeconin 2012 kanssa.

Koska aiemmista Nekoconeista on sen verran pitkä aika ja niiden kisat ovat vuoden 2008 juontajavääntöä ja Narutorajoituksia lukuun ottamatta olleet peruskivoja menestyksiä, ei tapahtumien aiempia mokia listata (myöskin siksi, että conia järjestää uusi porukka).

Odotettavissa vuonna 2011

Nekoconin kokoaminen on aloitettu varsin rauhallisesti, mutta jo nyt on tiedossa, että cosplaykilpailu on CFT:n järjestämä. Kuopion musikkikeskuksen tilat ovat cosplaykilpailun kannalta ihanteelliset, koska salin akustiikka on loistava ja valojen käyttöön on mahdollisuus. Toivottavasti näitä osataan hyödyntää kilpailun aikana eikä lavan ainut valaistus ole perusspotti. Kisa itsessään tulee kuitenkin olemaan jossain määrin tavallinen walk-on.

Aiemmissa Nekoconeissa tuomarointi on ollut erinomaisen onnistunutta ja Nekocon oli ilmeisesti (?) ensimmäinen tapahtuma, jossa tuomarit saivat hahmoista mallikuvat. Tänäkin vuonna tuomarointityöhön toivottavasti panostetaan ja lavan eteen (ja miksei taaksekin) laitetaan nököttämään cosplaysta tietoisia henkilöitä.

Jos kahdesta tapahtumasta, FinnconAnimeconista ja Nekoconista pitäisi valita se kiinnostavampi cosplaykilpailu, Konamin lähtisi suoraan Kuopioon. CFT:llä on joistain virheistä huolimatta osoittanut tekevänsä kilpailijoiden kannalta mukavia cosplaykisoja, joita myös yleisö seuraa mielellään.

Tampere Kuplii

Tampere Kuplii ei oikeastaan ole anime-/mangatapahtuma, vaan sarjakuvatapahtuma ripauksella animea ja tämä sitten näkyy tapahtuman luonteesta. Aikaisen järjestysajankohtansa ja hyvän sijaintinsa vuoksi Kupliissa on kuitenkin neljänä vuonna peräkkäin nähty jokseenkin tasokasta cosplayta, mutta parannettavaa on vielä paljon noin cosplayn osalta.

2009 ja 2010

Kupliin cosplaykisa ei koskaan ole ollut tiloiltaan hyvä vaan lähinnä elokuvateatterin permannolla järjestetty pukukatselmus, joka näkyy korkeintaan viidennelle riville eikä ääniä tai valoja saa käyttää, koska Plevnan laitteisto ei tue niitä samanaikaisesti. Siksi kilpailussa on tyydytty perinteiseen juoksukisaan, jonka jälkeen tuomarit päättävät kymmenen parasta pukuilijaa, joista äänestetään sitten netissä suosikki. Maskottipuku voittaa yleensä, koska sellaiset ovat söpöjä ja paijattavia.

Kilpailun järjestelyt ovat aina olleet kohtuullisen toimivat ja tuomaristossa on istunut cosplayharrastajia, joten finalistien joukko on ainakin ollut asiallisin kriteerein valittu.

Odotettavissa vuonna 2011

Tulevan Kupliin kisamuoto on edelleen sama ainakin aikaisempien vuosien perusteella. Kisassa ei saa käyttää ääniä, valoja, eikä esityskään vaikuta äärimmäisen paljon. Kisa on nimenomaan pukukisa, jonka voittaa kekseliäimmällä puvulla tai ryhmän puvuilla, kuten viime vuotinen Tintti-pari. Varma, tuttu ja turvallinen Kuplii on hyvä aloittaa esimerkiksi cosplaykisahistoriansa.

Tracon

Suomalaisen animeconihistorian kolmanneksi vanhin (ensimmäisen sijaan pokkaa Animecon ja toisen Kirsikankukkacon) tapahtuma on järjestetty jo viisi kertaa ja tulevan kesän tapahtuma on kuudes. Neljän ensimmäisen vuotensa jälkeen Teknilliseltä yliopistolta Tamperetaloon siirtynyt tapahtuma jatkaa edelleen uusissa tiloissa.

2009 ja 2010

Vuoden 2009 Tracon järjestettiin vielä vanhoissa tiloissaan TTY:llä, jotka eivät olleet edulliset cosplaykilpailuun osallistumiselle tai sitä seuraaville. TTY:n vanhat auditoriot ovat Suomen conihistorian hirvein paikka järjestää cosplaykisa, koska niissä ei ole mitään valoja ei minkäänlaista äänentoistoa ja ”lava” eli luentosalin etuosa on ahdas. Yleisöryntäyksen vuoksi Traconissa oli pakko järjestää kisa kahteen saliin, joista kolmannessa kisaa näytettiin sitten screeniltä. Järjestely vaikutti tapahtuman ensimmäisenä vuotena ihan kohtuulliselta, mutta kun päästiin kokeilemaan parempia saleja ja lavoja, oli selvää, että Traconissa kisalle vain ei ole käytössä tarpeeksi hyviä puitteita.

Aikaisempien Traconien kilpailujen osallistujamäärät ovat olleet hyvin suuria, 2008 conissa taisi olla yli 80 osallistujaa yhteensä, ja tämä tietysti vaikuttaa vänkäreiden työmäärään. Onneksi Traconin kilpailu on sujunut miltei ongelmitta (mitä nyt pari kilpailijaa on eksynyt) ainakin alkuvuosina ja työvoiman osalta.

Viime kesän Tracon oli cosplayllisesti äärimmäinen pettymys. Tracon koki vaihtuva cosplayvastaava-oireyhtymän, kun alkuperäinen vastaava vetäytyi henkilökohtaisten syidensä vuoksi ja seuraajaksi nimitettiin cosplaypiireissä täysin tuntematon nimi (tai ainakin niin tuntematon, että internetissä ei ole mitään fiksua tietoa). Ei voi suoraan sanoa, että tämä olisi vaikuttanut cosplaykisan ja sen jälkeisen kommenttimyrskyn laatuun, mutta yksi syy se oli.

Traconin cosplaykisan järjestelyissä meni pieleen hyvin moni asia, joista kilpailijoihin vaikutti eniten tuomarointi. Tuomariston kokoonpano oli tällöin sellainen, jonka vuoksi on hyvä vuodattaa vähän verisiä kyyneleitä. Yksi pukuilija tuomaristossa ei pelasta, kun mukana on kaksi tylsistyneen oloista henkilöä, joista toinen on roolipelaaja ja toinen kustantaja. Kustantajan etuna on toisaalta jonkinalinen sarjatuntemus (edes omat sarjat, joita kuitenkin pukuillaan Suomessa runsaasti), mutta kortteja askartelevan roolipelaajan selittäminen ei onnistu millään. Traconiin olisi varmasti saanut asiallisen tuomarin esimerkiksi cosplaykisan takahuoneessa seikkailleista mammoista, joista yksi oli Suomen WCS-edustaja ja ihan taatusti pätevä tuomariksi. Ei tainnut käydä kenenkään mielessä. Tai se, että tuomarointiin pitää 50 kisaajan kohdalla varata aikaa ainakin 3 min x osallistuja eli 150 minuuttia eli yli kaksi tuntia suunnitellun puolentoista tunnin sijasta.

Jos tuomariongelmat eivät olleet tarpeeksi, myös juontajien kanssa oli omat hankaluutensa, jotka johtuivat toisen tuomarin mukaan informaation puutteesta (tiedot osallistujista juontajalle päivää ennen). Lavalla nähtiinkin jossain määrin tuima juontaja, jonka juonnosta tuli j valitusta, kun juontaja ei ollut ehtinyt valmistautumaan kysymyksiin eivätkä kaikki kisaajat olleet valmistautuneet vastaamaan kysymyksiin.

Kaiken tämän lisäksi osa vänkäreistä ei ollut aivan tehtävänsä tasalla, tiedotuksessa oli epäselvyyksiä, lavalta poistuminen ei onnistunut kaikilta ja muitakin pieniä vikoja löytyi.

Odotettavissa vuonna 2011

Tänä vuonna Tracon järjestetään uudemman kerran Tamperetalossa ja cosplaykisassa on uusi, kokeneempi miehitys. Uusi cosplayvastaava on osallistunut Cosplay Finland Tourin toimintaan ainakin viiden vuoden ajan ja oletattavasti tuntee kaikki sellaiset ihmiset, joiden varassa esim. tuomarointi ja mammailu ovat. Siksi tämän vuoden Traconilta voidaan odottaa huomattavaa parannusta verrattuna viime vuoteen (tosin edellinen Tracon oli verrattavissa huonoudessa toissavuoden Animeconiin, joten pienetkin parannukset tekevät ison eron).

Tamperetalon sali on niin hieno, että olisi upeaa, jos sillä voisi järjestää jotain muutakin kuin tavallisen walk-on-tyylisen kisan, mutta toisaalta tällaisen kilpailun järjestäminen on helppoa ja kilpailijoitakin todennäköisesti riittää, koska Animeconista on kuitenkin kulunut jo päälle kuukausi ja Tracon on vuoden viimeinen (näillä näkymin) iso tapahtuma, jolla on vakiintunut maine.

Kaksipäiväinen coni tarkoittaa todennäköisesti yksilö- ja ryhmäkisoja, joka tarkoittaisi sitä, että Traconilla on vuoden kolmas virallinen ryhmäkisa (Bakaconin ja Animeconin lisäksi). Desuconin näytös on toki ryhmille avoin ja Nekoconin tilanteesta ei ole vielä varmuutta, mutta näitä ei ainakaan tässä vaiheessa kannata. Yksilökisaan riittää yleensä osallistujia kaikissa tapahtumissa, mutta ryhmäkisa on siitä ongelmallinen, että ryhmiä on olemassa vain tietty määrä ja yleensä yksi ryhmäkisa vuodessa on taannut sen järjestävälle conille suuren määrän osallistuvia ryhmiä. Jos tänä vuonna kisoja on kolme, ryhmäkisan taso todennäköisesti tulee kärsimään. Toinen mahdollisuus on, että Traconin toisena päivänä järjestetään World Cosplay Summit-kilpailun karsinta, mutta ajankohta on sääntöjen vuoksi huono. Sillä voisi korvata varmasti hiljaisen ryhmäcosplaykisan ja Summitiinkin saataisiin esimerkiksi enemmän kuin neljä kilpailevaa paria.

Kunhan juonto järjestetään toimivaksi, missään vaiheessa ei pidetä irrallisia performansseja lavalla ja palkinnot ovat hyvät, tulevasta Traconista voi odottaa kohtuullisen positiivista tapahtumaa.

Tätä ei Traconissa toivottavasti enää nähdä.

Muut

Listauksesta puuttuu tämän vuoden uusi tulokas, Kawacon, joka ainakin näillä näkymin vaikuttaa toisen Kirsikankukkaconin seuraajalta ilman alkuperäisen tapahtuman nimeä. Kawacon on parin sosiaalialan opiskelijan lopputyö, mutta selvillä ei vielä ole, miten syvällä harrastuksessa järjestäjät ovat ja millaista ohjelmaa tapahtumassa lopulta nähdään. Kawacon jäänee pieneksi tapahtumaksi, koska se järjestetään Nekoconin ja  Animeconin kanssa samassa kuussa  ja nämä kaksi isompaa tapahtumaa vievät uudelta yrittäjältä suuren osan väestä. Toisaalta Kawaconin nimessä on con, joten jokunen harrastaja saattaa paikalle eksyä. FFFFFFFFaittia ainakin on tiedossa…

Mainittava on myös, että suunniteltu Kosucon on peruuntunut tilaongelmien ja pääjärjestäjän muiden tehtävien vuoksi, joista jo mainittiinkin.

Tl;dr:

Conit, joiden cosplaykisoissa on toivoa

Desucon

Nekocon

Tracon

Conit, joiden kisat ovat keskitasoa

Bakacon

Chibicon

Kitacon

Tampere Kuplii

Conit, joilla ei ole toivoa

Finncon-Animecon

Noin vuoden kuluttua katsotaan, mitä tapahtumat onnistuivat tarjoamaan ja pitivätkö etukäteisaavistukset paikkansa. Lisää ennustuksia tiedossa myös seuraavassa postauksessa, jossa ennakoidaan tämän vuoden hittipukuja ja katsotaan, pätivätkö viime vuoden arviot paikkansa.

Näitä kirjoituksia saa hyödyntää coninjärjestämisessä ja kopioida muiden ihmisten käyttöön, jos sille näyttää olevan tarvetta. Kredittaaminen olisi toki suotavaa, mutta ei pakollista.

3. Conin puoli

Cosplaykisat ovat yleensä suuri yleisöhitti. Ne ovat myös suuri ongelma coneille, koska niitä katsomaan haluaa useampi tuhat conivierasta ja moni coni on joutunut kohtuullisen kokoisiin tilaongelmiin juuri siksi, että sopivia saleja tai vastaavia tiloja cosplaykilpailuille ei löydy sopivaan hintaan. Lisäksi cosplaykisoihin jonottaminen on monissa tapahtumissa tuottanut ongelmia, joihin nykyään pyritään kehittämään ratkaisuja esimerkiksi erillisillä pääsylipuilla.

Ongelmista huolimatta conikansa vaatii tapahtumiin cosplaykisoja ja järjestäjät pyrkivät yleensä toteuttamaan edes tämän vaatimuksen, vaikka sen vuoksi vähennettäisiinkin sitten muista (anime)ohjelmanumeroista. Kilpailuttomia anime- ja mangatapahtumia on viimeisen viiden vuoden aikana ollut yhden käden sormilla laskettava määrä, näistä suurin tapahtuma oli ensimmäinen Tracon. Alkuvuosina kisa miltei jokaisessa conissa oli aivan ymmärrettävää, koska tapahtumia oli kolme hajautettuna keväälle, kesälle ja syksylle. Nyt tilanne on hieman toinen, koska esimerkiksi tulevana kesänä on seitsemän conia, jos Bakaconin laskee mukaan. Tämä kaikki noin neljän kuukauden sisällä ja kaikissa todennäköisesti on cosplaykilpailu.

Aina voi toki miettiä, tarvitseeko sitä cosplaykilpailua aina mukaan vai voisiko conikansaa innostaa seuraamaan muunkinlaista ohjelmaa. Deittishow’ ja FF Fightit ohittavat nopeasti suosiossaan kaavoihin kangistuneen ja kaikissa tapahtumissa nähdyn cosplaykilpailun, jossa näkee periaatteessa aina samat puvut. Jos cosplaykilpailu ei ole jollain tavalla peruslaadukkaampi (esimerkkinä Eurocosplay-karsinnat, jotka on yleisesti todettu aika eeppisiksi), ei se jaksa kiinnostaa ihmisiä. Cosplaykilpailun järjestäminen on kuitenkin tilaongelmien selviämisen jälkeen helpohkoa, sen ulkoistaminen esim. CFT:lle on vähentää conitean työmäärää ja conikansa tykkää.

Koska jokainen tapahtuma pyrkii kuitenkin miellyttämään kävijöitään, on kisojen erotuttava toisistaan joko erilaisilla kilpailumuodoilla tai sitten erinomaisella kisalla (tai erään tapahtuman tapauksessa nimikin riittää, vaikka kuinka kisa olisi jumppasalissa). Jotta tapahtuma pystyisi tuottamaan kävijöille parhaan mahdollisen elämyksen cosplaykisan muodossa, on tärkeää valita cosplayvastaavaksi sellainen henkilö, jolla on taitoa, kiinnostusta ja visiota siitä, millainen ideaalinen cosplaykilpailu on.

Kuten jo mainittua, cosplayaava cosplayvastaava on conin oman menestyksen kannalta paras. Pukuileva vastaava tietää yleensä cosplayereiden tarpeet, osaa suunnitella aikataulut ja ymmärtää kisojen kulusta hieman enemmän kuin tavallinen rivikansalainen, jolla ei ole cosplaykilpailuista tai itse cosplaysta suurempaa tietoa. Ihanteellinen reitti olisi kuten tämä blogitekstisarja. Potentiaalinen vastaava on aloittanut X vuotta sitten cosplayaamalla ja sitä myötä ajautunut muutamaan cosplaykilpailuun ja ehkä menestynytkin jossain kilpailussa. Jossain vaiheessa kilpailu on ruvennut kyllästyttämään ja on tullut halu kokeilla sitä toista puolta eli on hakeuduttu vänkäreiksi tai suoraan tuomarityöhön. Kilpailu-ura on ehkä jatkunut vänkäröinnin ohella ja jossain vaiheessa joku on pyytänyt tai ehdottanut, että kokeilepas järjestää kisa itse.

Useimmissa tapauksissa conin sisäisissä rakenteissa haetaan parasta mahdollista cosplayvastaavaa. Tämä voi olla tuttu, tutun tuttu, satunnainen, aktiiviselta vaikuttava nikki internetyhteisöissä, CFT:n kanssa työtä tehnyt henkilö tai ihan vain tavallinen rivipukuilija, jolta kysytään ja joka saattaa suostua tehtävään. Tai sitten tapahtuma voi järjestää julkisen haun (jonka kriteereinä on innokas ja turkulainen henkilö), joka ei kuitenkaan ole kovin julkinen vaan mainita asiasta kahdessa viestissä yhdessä viestiketjussa yhdellä foorumilla. Kun sopivalta näyttävä henkilö cosplayvastaavaksi on löytynyt, kannattaa conin varmistaa, että tämä ei pääse karkuun (esimerkkinä FCAC 2009, josta katosi ainakin kaksi vastaavaa).

Cosplayvastaava aloittaa työnsä päättämällä yhdessä muun järjestäjäporukan, missä muodossa cosplayohjelma pidetään. Malleina ovat walk-on -kilpailu, esitysmuotoinen kilpailu, pelkkä show ilman kilpailua, ryhmäkilpailu, Hall cosplay ja mahdollinen nettipukukisa. Valinta riippuu pitkälti tiloista ja resursseista, jotka tapahtumalla on käytössään. Jos tapahtumapaikalla ei ole tarjolla isoa tilaa, jossa on lava ja istumapaikkoja, on Hall cosplay paras vaihtoehto. Näytösmuotoinen kilpailu onnistuu parhaiten suurilla lavoilla ja ohjelmanumeron tehokkuutta lisää laadukas valotyöskentely ja mahdollisuus käyttää jokaiselle kisaajalle yksilöllistä musiikkia. Ryhmäkilpailuihin vaaditaan myös suuri lava, koska isoimmat ryhmät sisältävät jopa 15 ihmistä ja pienellä lavalla tämä saattaisi johtaa lavalta putoamiseen – eli cosplayvastaavan painajaiseen. Pienillä ja vaatimattomilla lavoilla tavallinen walk-on toimivin ratkaisu.

Jahka kilpailutyyli on valittu, on mietittävä osallistujamääriä ja ilmoittautumisen järjestäminen järkevästi. Jos ohjelma-aikaa on 1,5 tuntia, osallistujien lukumäärä määrittyy sen mukaan. Yksinkertaisissa kisoissa, joissa esitys ei ole tarpeen, kilpailijamäärät voivat olla suuriakin eli 40-60 osallistujaa, koska jokainen kilpailija viettää lavalla enimmillään minuutin. Näytöskilpailuissa sopiva osallistujamäärä on 20-30 kilpailijaa, jolloin kaikille jäisi noin 2,5 minuuttia esitysaikaa. Ryhmäkisoissa ryhmien määrä voi olla jotain kymmenen molemmilta puolilta ja hall cosplayssa tuomaroinnin vuoksi alle 20 osallistujaa. On kuitenkin fiksua, että kilpailijoita otetaan hieman aiottua enemmän, koska noin 10 % osallistujista peruu ennen tapahtumaa. Ilmoittautumista ei myöskään saa avata liian aikaisin vaan aikaisintaan 1,5 kuukautta ennen tapahtumaa. Pitkät ilmoittautumisajat lisäävät peruneiden määrää ja alussa hyvältä näyttänyt luku osallistujia saattaa kutistua hälyyttävän pieneksi.

Ilmoittautumiseen liittyy myös toimivan ilmoittautumislomakkeen teettäminen conin nettisivuista vastaavalla henkilöllä. Ilmoittautumislomakkeesta tulee löytyä vähintäänkin osallistujan oikea nimi, mahdollinen kutsumanimi ja toimiva sähköpostiosoite. Lisäksi lomakkeesta on löydyttävä tilaa hahmolle, hahmon sarjalle, mallikuvalle ja erityishuomioille. Näiden lisäksi olisi suotavaa, että ilmoittautumisen lähtemisen jälkeen kisaajalle tulisi automaattinen sähköpostiviesti ilmoittautumisen hyväksymisestä. Tämä vähentää vastaavaan kohdistuvia kysymyksiä siitä, onko henkilön y ilmoittautuminen mennyt läpi vai onko kisa täynnä.

Tämän jälkeen vastaava joko rekrytoi työvoiman hyviksi tietämistään cosplayapureista tai pyytää työvoimavastaavaa valitsemaan potentiaalisimmat ehdokkaat työhön. Tuomarit – jos kisan luonne vaatii sitä – valitaan yleensä kokeneista tuomareista, joiden nimet/nikit löytyvät yleensä aiemmin järjestettyjen tapahtumien sivuilta, vaikka mukaan valitaan yleensä muutama uusi tuomarikin, jotta suomalaista tuomarikantaa saataisiin kasvatettua. Cosplayvastaava vaikuttaa tuomaripäätöksellään myös kisan yleislinjauksiin, joten tuomariston pitää olla mahdollisimman monipuolinen sekä sarjatuntemukseltaan että puku- ja esityspuolella. Pukuompelijat, pukuompelijaopiskelijat, teatteriharrastajat ja meikkitaiteilijat muodostavat hyvän tuomariston, mutta ei myöskään pidä väheksyä vain cosplayn kautta samoja taitoja oppineita henkilöitä. Sarjapuolelta osan tuomareista pitää olla tuttu erilaisten animejen kanssa ja osan tietää jotain peleistä. Pelitietouden painottaminen lisääntyy, koska pelihahmocosplay on edelleen kasvattamassa suosiotaan.

Tuomareiden ja cosplayhenkilökunnan kanssa on pidettävä yhteyttä ennen tapahtumaa ja huolehdittava, että kaikilla on selvillä aikataulut ja tehtävät.

Lisäksi cosplayvastaavan tehtäviin kuuluu hankkia cosplaykisalle juontaja, joka osaa asiansa ja suoriutuu tehtävästään ilman mahdottomia lausuntavirheitä. Juontajan kanssa kommunikointi tapahtuu toivottavasti etukäteen ja niin, että juontajalla on mahdollisuus suunnitella juontonsa viihdyttäväksi kokonaisuudeksi. Ennen kisaa juontajalle on selvitettävä peruneiden kilpailijoiden numerot, jotta juontoon ei tule turhia epäselvyyksiä.

Ohjelmanumero pitää luonnollisesti myös ajoittaa oikeaan kohtaan päivää, mieluiten aikavälille 12-17, koska tätä ennen kaikki eivät ole saapuneet vielä conipaikalla ja tämän jälkeen hienoinkin puku näyttää helposti ryvettyneeltä. Aikataulu ei saa olla liian liukuva eikä siinä periaatteessa saisi olla suuria väliaikoja, koska muuten pukuilijoilla on tapana lähteä takaisin conialueelle ja pahimmassa tapauksessa unohtaa bäkkärille saapumiseen ajoissa.

Perusominaisuuksien lisäksi cosplayvastaavalla on hoidettavanaan useita pikkuhommia, kuten palkintojen päättäminen ja tilauttaminen conin kautta (tai itsenäisesti, mutta conin laskuun), kunniakirjojen tekeminen joko itse, kykenevän tuttavan avulla tai tapahtuman graafikon kanssa, kaiken paperilla olevan materiaalin suunnittelu ja tulostuttaminen, kilpailijoiden kysymyksiin vastaaminen, kuvausasioiden hoitaminen, mahdollisista musiikki- ja valoasioista huolehtiminen, cosplaykorjauspakkauksen valmistaminen cosplaykisan takatilaan ja ensiaputarvikkeilla (särkylääke, glukoositabletit, laastarit) varustautuminen.

Nämä ovat vain alkua ja työn edetessä tulee yleensä lisää ideoita, jotka kannattaa toteuttaa, jos resurssit riittävät. Jos homma osoittautuu liian raskaaksi, kannattaa pyytää apua muilta ihmisiltä.

Hyvin tärkeä osa esivalmisteluja on myös infoviestien lähettäminen. Näistä viesteistä tulisi löytyä kaikki tieto tulevista tiloista, aikatauluista ja lavakäytänteistä. Parhaassa tapauksessa infoviestin mukana tulee kartta backstagen tiloista ja siitä, miten lavalla toimitaan. Infoviestien tulee olla helposti ymmärrettäviä ja suoraviivaisia, jotta ne jäisivät helposti mieleen ja olisi helppo muistaa sitten H-hetkellä.

Cosplayvastaavan on hyvä olla rakentamassa conia jo päivää ennen sen varsinaista alkamista. Näin takatiloihin on mahdollista saada kisaajien kannalta parhaat mahdolliset olosuhteet tuomarointitilaa, pukuhuonejärjestelyjä ja istumapaikkoja myöten. Coniaamuna lavan takana olevat tilat kannattaa esitellä vänkäreille, jotta he osaisivat neuvoa kisaajia oikeisiin paikkoihin.

Kisaajien ilmoittautuminen hoidetaan jokaiselle tapahtumalle yksilöllisessä tavalla. Joskus ilmoittautuminen tapahtuu infotiskille, toisinaan suoraan bäkkärille. Sopiva tapa on cosplayvastaavan päätettävissä, mutta ilmoitettava hyvissä ajoin kilpailijoille. Ideaalitilanteessa kaikki sujuu rauhallisesti ja kilpailijoille esitellään heidän cosplayvänkärinsä, joka hoitaa tehtäväänsä tästä eteenpäin ja cosplayvastaava vain tarkistaa paikat ja antaa lisäinfoa. Ideaalitilanteita ei kuitenkaan koskaan tapahdu ja cosplayvastaavan pitää normaalisti juosta paikasta toiseen ja takaisin. Cosplayvänkäreillä on tässä vaiheessa suuri vastuu kilpailijoista.

Yleensä cosplayvastaavan velvollisuuksiin kuuluu lavan esitteleminen kaikille kilpailijoille, ellei tehtävää ole delegoitu jollekin cosplayvänkärille. Periaatteessa vastaavan pitää olla selvillä kaikesta, mitä lavan takana tapahtuu ja siksi ennen lavalle menoa vastaavan kannattaakin kiertää kaikki kisaajat läpi ja kysyä, onko kaikki kunnossa ja selvillä. Tämä lisää cosplaykilpailuun henkilökohtaista tuntua ja one of us-mentaliteettia. Kaikissa tapahtumissa tällainen ei tietenkään ole mahdollista, mutta pyrkimys pitää kaikki langat käsissään on hyvä.

Periaatteessa cosplayvastaavan urakka helpottuu siinä vaiheessa, kun kisaajat on asetettu jonoon ja kilpailu on alkanut. Sen jälkeen velvollisuutena on enää katsoa, että kaikki löytävät itsensä lavalta ja valvoa, että tulokset julkaistaan oikein ja palkinnot saadaan perille. Kisan loputtua vastaava ja henkilökunta hätistelevät kilpailijat pois lavalta ja lopuksi vastaavan on hyvä kiittää kaikkia apulaisia työstä.

Conin jälkeen vastaavan tulee päivittää kilpailun tulokset internettiin, huolehtia, että kuvat löytyvät edes joskus tapahtuman sivuilta ja lukea mahdollisimman paljon coniraportteja, jotta selviäisi, mitä pitää parantaa tulevissa coneissa. Sitten kohti uusia haasteita!

Konamin päättää cosplaykisa-aiheen tähän. Kysymyksiä saa luonnollisesti esittää ja huomauttaa, jos jokin asia ei ole aivan kohdallaan tai puuttuu.

Näitä kirjoituksia saa hyödyntää coninjärjestämisessä ja kopioida muiden ihmisten käyttöön, jos sille näyttää olevan tarvetta. Kredittaaminen olisi toki suotavaa, mutta ei pakollista.

2a. Työntekijän puoli

Coslayvänkäriys on asiakaspalvelutyötä, jossa kilpailija on asiakas ja sinä asiakaspalvelija.

Vaikka tapahtumia tehdään harrastajapohjalta, ei se tarkoita, että ihan kaikkien tulisi päästä tekemään töitä vaan halukkaiden joukosta on valittava parhaat työntekijät. Muuten kilpailun taso ja kilpailijoiden viihtyvyys kärsii ja tapahtuman jälkipuinneissa saattaa tulla kitkerääkin palautetta. Usein cosplayvänkärit valitaan kymmenien muiden vänkäreiksi haluavien joukosta, mutta kisaajan kannalta tämä ei ole paras ratkaisu. Siksi vänkäriksi hakevalla olisi hyvä olla selvä kuva taidoistaan ja jaksamisestaan jo ennen vänkäriksi ilmoittautumista.

Hyvältä cosplayvänkäriltä vaaditaan aina tiettyjä ominaisuuksia. Näitä ovat kyky puhua ihmisille – joskus jopa kovalla äänellä, taito etsiä ja löytää tietoa epäselvistä asioista, nopeat jalat, hyvä huomiokyky ja jonkinlainen ihmistuntemus. Puhelias vänkäri kykenee lievittämään kilpailijoiden stressiä, hoitamaan tiedonkulullisesti epäselvät asiat nopeasti, korottamaan ääntään tarvittaessa ja yleisestikin hoitamaan asiat paremmin, kuin hiljaa nurkassa nyhjöttävä vänkäri, joita todellakin näkyy vielä kisan takatiloissa. Aktiivisuus on hyödyksi tilanteissa, joissa jokin asia on epäselvä, kisaaja on – yleensä epähuomiossa – kipittänyt karkuun backstagelta tai kun joku voi huonosti ja tarvitaan mahdollisesti ensiapua. Jos olet kaikkea edellä mainittua ja harrastat lisäksi cosplayta, on todennäköistä, että olisit loistava cosplayvänkäri.

lmoittautuminen vänkäriksi tapahtuu conin sivuilla ilmoittautumislomakkeella tai vaihtoehtoisesti suoraan cosplaysta vastaavalle henkilölle, joka sitten ohjaa sinut paikkaan, jossa voit ilmoittautua työvoimaksi. Pienissä tapahtumissa riittää yleensä sähköpostiviestien vaihto cosplaysta vastaavan henkilön kanssa, mutta suuremmissa tapahtumissa kuten Finncon-Animecon cosplayvänkäritkin ilmoittautuvat yleisen vänkärihaun kautta. Cosplayvänkäri, jolla on kokemusta cosplaykisoissa kisaamisesta, on takahuoneessa hyvin arvokas asia. Siksi cosplayta harrastavan henkilön, jota kiinnostaa vänkärityö suuremmassa conissa, kannattaa laittaa hakuilmoitukseensa kokemus cosplaysta ja kiinnostus tehdä töitä cosplaykilpailussa. Aina työvoiman sijoittelua valvova henkilö ei ajattele vänkäreiden työtehtäviä suurellakaan järjellä, mutta selkeällä ilmoituksella ammattitaitoisin porukka ajautuu takahuoneeseen avustamaan kilpailijoita.

Ilmoittautuessa on hyvä laittaa mukaan puhelinnumeronsa (jos tätä kysytään) ja erityisen tärkeää on toimiva sähköpostiosoite. Jos sähköpostiosoite ei toimi eikä sitä tule tarkastettua kovin usein, eivät informaatioviestit pääse koskaan perille ja työtehtävissä saattaa tulla ongelmia. Työntekijän itsensä on hyvä olla tarkkana informaation vastaanottamisessa ja epäselvissä tilanteissa tarkistaa oikeat faktat cosplaysta vastaavalta henkilöltä. Kysymykset saattavat parhaassa tapauksessa muistuttaa cosplayvastaavaa jostain epäkohdasta, jonka korjaaminen vielä ennen conia on mahdollista.

Työntekijät ohjeistetaan saapumaan tapahtumapaikalle ennen kilpailun alkamista. Ennen kilpailun alkua – joskus jopa jo ennen conia – työvoimalle jaetaan heille suunnitellut tehtävät. Lisäksi cosplayvastaavan tulisi jo aikaisessa vaiheessa kertoa lavajärjestelyistä vänkäreilleen, jotta he pystyvät myöhemmin vastaamaan kilpailijoiden kysymyksiin. Jos tarkempaa informaatiota ei saa ennen kilpailijoiden saapumista, kannattaa ehdottomasti patistaa vastaavaa antamaan ohjeet edes tärkeimmistä menettelytavoista.

Usein vänkärin tehtävät jakautuvat useamman henkilön välillä ja tietty työntekijä ohjataan huolehtimaan ryhmästä pukuilijoita. Vänkärin kannattaa esittäytyä vastuullaan oleville henkilöille ja esitellä backstagen tilat pukuhuoneita ja vessoja myöten, ohjata kilpailijat vesipisteelle ja näyttää, missä korjaustarvikelaukku on. Kilpailijat kyselevät yleensä paljon ja monelta jää infoviestit lukematta, joten työntekijän on oltava selvillä edes peruskysymyksistä ja esiteltävä lavaa mahdollisimman huolellisesti.

Miten toimia, jos kilpailija katoaa?

Jossain vaiheessa, yleensä 10 – 15 minuuttia ennen kilpailun alkua, kilpailijat kerätään numerojärjestykseen ja pyydetään siirtymään järjestyksen mukaiseen jonoon. Tässä vaiheessa yleensä huomataan, että joku on kadonnut, jolloin nopein vänkäri lähtee etsimään harhailevaa kilpailijaa, joka yleensä on löytynyt myyntipöytien luota. Jäljelle jäävät työntekijät tarjoilevat kilpailijoille juotavaa ja jutustelevat mukavia niin pitkään, kunnes osallistuja kutsutaan lavalle.

Kilpailun jälkeen cosplaytyöntekijän urakka on ohi ja conielämys saa jatkua. Moni ottaa tavaksi osallistua vänkäröintiin cosplaykisoissa, koska backstagella on mukavia ihmisiä ja joissain tapahtumissa työtehtäviin liittyy mukavia etuja esimerkiksi ilmaisen lounaan tai sisäänpääsyn merkeissä. Cosplayvänkäröinti kannattaa (melkein) aina.

2b. Tuomarin puoli

Tuomarin tehtävä cosplaykilpailuissa on nykyisin korostunut. Ennen tuomarit olivat vain noin neljä kasvoa katsomossa, joille piti nopeasti poseerata ja esittää pukunsa. Tällä hetkellä trendinä, joka toivottavasti jää ainakin suuremmissa kisoissa pysyväksi, on kilpailijoiden etukäteishaastattelu, joka tarkoittaa sitä, että tuomarit vuorovaikuttavat kisaajien kanssa huomattavasti enemmän kuin pari vuotta sitten.

Uusille, hyville tuomareille on varsin paljon kysyntää, koska kilpailutuloksiin halutaan saada vaihtelevia näkökulmia. Joillain tahoilla on ilmeisesti suunniteltu jonkinlaista tietokantaa tuomareita varten, mutta vielä ei olla päästy konkreettisiin tuloksiin (tai jos onkin, julkisessa levityksessä tämä tieto ei ole ollut). Koska tietokantaa ei vielä kuitenkaan ole, kannattaa tuomareiksi haluavien henkilöiden olla suoraan yhteydessä tapahtuman cosplaysta vastaavalle henkilölle.

han kuka vain ei cosplaytuomariksi sovellu vaan ilmoittautujan pitäisi olla selvillä omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Tuomariston kokoaminen onnistuu toki erilaisista osasista, mutta jos anime, manga tai videopelit eivät yhtään kiinnosta etkä kuluta mitään mainituista viihdemuodoista, olet tulossa väärään kilpailuun ja Konamin suosittelee katseen kääntämistä Finnconin naamiaisiin.

Tuomariston tulee olla koostunut oikeudenmukaisista, ystävällisistä ja cosplaysta kiinnostuneista henkilöistä. Siksi esim. kunniavierastuomarit saattavat pidemmän päälle olla huono vaihtoehto, koska heillä on usein tapana olla puolueellisia, jos lavalla on omia hahmoja. Tällainen yleensä vaikuttaa aika kitkerästi muiden kilpailijoiden mielipiteisiin. On toki selvää, että tuomariston lopputulokseen ei saa vaikuttaa se, onko kaveri mukana kisassa vai ei – palkita pitää sellainen puku, joka on paras ja jossa on paras yleisanti.

Tuomari ei saa näyttää siltä, että aamupalaksi on syöty purkillinen kitkeriä sitruunoita ja suu on liimattu kiinni pikaliimalla, koska ankean näköiset ja puhumattomat tuomarit saattavat vaikuttaa kilpailijoiden mielialoihin, kuten Traconin jälkeen havaittiin. Jos kaikki puvut eivät tuomarin silmää miellytä, ei kannata jäädä hiljaisena pohtimaan asiaa vaan kehua ja kommentoida niitä hyviä kohtia. Hiljaisesta tuomarista voi jäädä ikävä kuva.

Yleensä valituille tuomareille annetaan muutamaa viikkoa ennen conia lista puvuista, jotka osallistuvat kilpailuun. Näin tuomarit pääsevät jo etukäteen tutustumaan kilpailun hahmovalikoimaan ja esityskilpailujen tapauksissa perehtymään hahmoon vähän tarkemmin. Moni tuomarina toiminut ei välttämättä tunne kaikkia hahmoja ja kaikkia sarjoja eikä aika riitä koko animesarjan katsomiseen tai pelin pelaamiseen, joten ennen kilpailua kannattaa lukea edes Wikipedian artikkeli sarjasta, googlailla vähän ja katsoa ehkä Youtubesta pätkiä sarjasta. Mikäli tuomaroinnista tulee tapa, kannattaa alkaa seuraamaan sarjatrendejä ja kuluttaa entistä enemmän kohdealueen viihdettä.

Conipäivänä tuomareiden ei yleensä tarvitse olla paikalla yhtä aikaisin kuin cosplayvänkäreiden, mutta kuitenkin hyvissä ajoin. Tuomarit sijoitetaan (toivottavasti) yleisestä tilasta erotettuun huoneeseen. Jos tätä ei ole järjestetty, kannattaa tuomareiden itsensä pyrkiä löytämään hiljaisempi nurkka, jossa tuomarointi tapahtuu. Myös kisoissa, joissa ei ole järjestettyä tuomaritilannetta, kannattaa valittujen tuomareiden jutustella kisaajien kanssa ja katsella pukuja hieman lähempää kuin katsomosta käsin. Tuomarointi vaatii tietyssä määrin oma-aloitteisuutta ja hyvää tilannetajua.

Tuomarointia on tapahtunut jo vuosia

Itse tuomaroinnissa on hyvä olla varautunut muutamilla vakiokysymyksillä, joiden avulla on helppoa määrittää puvun alkuperä, valmistustekniikat ja jopa suhde hahmoon, joksi on pukeutunut. Hyviä kysymyksiä ovat:

-Miksi valitsit juuri tämän hahmon?

-Kuinka pitkään teit pukuasi?

-Mikä oli vaikein/helpoin osa tehdä?

-Mihin osaan olet tyytyväisin?

-Voisitko pyörähtää hitaasti ympäri, jotta näen pukusi myös takaa.

-Millaisia materiaaleja olet käyttänyt pukuusi? Mikä niistä on mielestäsi erikoisin?

-Jännittääkö kilpailu?

Näiden kysymysten lisäksi kannattaa myös tervehtiä kilpailijaa, kommentoida ehkä hahmovalintaa ja kehua jotain osaa puvusta ja lopuksi toivottaa onnea kilpailuun. Näin tilanteesta tulee luontevampi ja kisaajalle jää hyvä mieli. Osa tuomaroinnista tapahtuu luonnollisesti edelleen yleisöstä käsin, mutta silloin painotus on yleensä yleisilmeellä ja lavashow’lla eikä kisaajien kanssa tarvitse vuorovaikuttaa.

Jokainen tuomari painottaa yleensä valinnassa omia vahvuusalueitaan (joku osaa ommella, joku tietää esiintymisestä, joku tuntee sarjat ja hahmot ja jollain voi olla vaikka kokemusta meikkaamisesta). Aluksi tuomarityöskentely on hyvin yksilöllistä ja tuomarilomakkeisiin merkitään omasta mielestä hyvät ja huonot osat sen ja sen kilpailijan puvussa. Helppoja katsottavia asioita ovat:

- Hahmolle sopivat kankaat eli ei jätesäkkiä Kingdom Hearts-hahmolla tai paperimekkoa kuningattarella

- Mahdollisimman oikean väriset kankaat ja muut osat. Taiteellisia vapauksia pitää toki sallia, koska joitain sävyjä on mahdotonta löytää mistään eikä asteen kirkkaampi peruukki ole syy sille, miksi jokin puku ei voisi voittaa

- Kenkien ja sukkien sopiminen mallikuvaan

- Mahdollinen proppi ja sen siisteys ja koko suhteessa pukuilijaan

- Puvun sopiminen kantajansa päälle (ei kiristä tai roiku liikaa)

- Onko langanpätkät leikattu pois? Näyttääkö puku huolitellulta?

- Puvun näyttävyys niin lähietäisyydeltä kuin lavaltakin

- Puvun kantaminen lavalla ja lavaesiintymisen viihdyttävyys

- Hahmouskollisuus

- Näkyykö lavashow’ssa harjoitus vai ei

Lopuksi tuomarit vertailevat toistensa tuloksia ja päättävät niiden perusteella voittajan. On huomioitava, että kilpailuissa, joissa puvut ja esitykset pisteytetään, on tuomaroiminen huomattavasti nopeampaa kuin kilpailuissa, joissa voittokriteerit määritellään sanallisesti. Numeroarvosanoilla tuomaroitavissa kilpailuissa on kuitenkin riskinä se, että pisteytys aloitetaan kouluasteikolla 4-10 eikä huomioida, että numerot 1-3 ovat myös mahdollisia antaa.

Kilpailun jälkeen saatetaan järjestää palautetilaisuus, jossa tuomarit antavat kommentteja niiden kisaajien puvuista, jotka palautetta haluavat. Palautetta kannattaa tarjota myös internetin välityksellä, koska silloin on yleensä paremmin aikaa määrittää puvun (ja esityksen) vahvuudet ja heikkoudet. Palautetilaisuudessa tulee huomioida tarkkuus, jolla kisaajat haluavat pukujaan arvosteltavan. Jotkut, yleensä hieman vanhemmat kilpailijat, haluavat kuulla puvustaa aivan rehellistä kritiikkiä, mutta silloinkin pitää olla kohtelias eikä todeta, että ”pukusi on kamala”. Nuoremmille ja niille, jotka eivät kovin rankkaa palautetta halua, kannattaa kertoa ehkä hienoisia kehitysehdotuksia ja kannustaa kokeilemaan toistamiseen. Tuomarin ei pidä antaa pisteytyksiä julkiseen levitykseen eikä missään nimessä kertoa, kuka tuli viimeiseksi.

Tuomaroinnista tulee helposti tapa ja se näkyy myös tuomaristojen rakenteessa. Siksi uusia innokkaita tarvitaan aina eli kiinnostuneiden ja itseään pätevinä tuomareina pitävien kannattaa ilmoittautua vapaaehtoisiksi.

Seuraavassa tekstissä käsitellään cosplaykisoja conin järjestäjän ja cosplayvastaavan näkökulmasta.

Seuraavan entryn aiheena on otsikonkin mukaisesti kaikki cosplaykisoista. Sarja aloitetaan kisaajan näkökulmasta eli kokeneille kisaajille tästä ei todennäköisesti ole hyötyä. Toisen pätkän aiheena on cosplayvänkäreiden ja tuomareiden osuus kilpailussa ja viimeisenä perehdytään järjestäjänäkökulmaan. Kaikki tulevissa sanoissa löytyvä tieto on saatu erinäisiltä foorumeilta, ensikäden tietona cosplayereilta ja tutkimalla tapahtumien nettisivuja ja erilaisia ilmoittautumisjärjestelmiä.

Tulevia tekstejä saa hyödyntää coninjärjestämisessä (esimerkiksi Animeconin cosplaypuoli tuntuu tällä hetkellä tarvitsevan runsaasti apua, koska siellä osata oikein mitään) ja kopioida muiden ihmisten käyttöön, jos sille näyttää olevan tarvetta. Krediittaaminen olisi toki suotavaa, mutta ei pakollista.

1. Kisaajan puoli

Cosplaykisaaminen ei alkuvaiheessa ole helppoa. Ensimmäiseen kisaan osallistuminen herättää usein pukuilijassa ajatuksia. Olenko tarpeeksi hyvä? Mitä jos tuomarit nauravat minulle? Entä jos kaadun lavalla ja tuhatpäinen yleisö näkee alushousuni, pitäisikö varustautua shimapanilla? Mitä jos pyörryn? Mitä jos voitan/en voita? Pitääkö lavalla sanoa jotain?

Helpottavaa on sanoa, että jokainen, myös se mahdollinen idolisoimasi tasokas pukuilija, on joskus aloittanut kisauransa ja seisonut lavan backstagella täristen. Moni jännittää edelleen kilpailemista, vaikka kisahistoriaa olisi takana useampia vuosia ja jännityksen lisäksi äärimmäisen moni tuntee kisan jälkeen huonoa omaatuntoa tietyistä pienistä virheitä, jotka eivät edes näkyneet yleisölle. Kukaan (tai no, paha sanoa…) ei ole lähtenyt ensimmäiseen cosplaykilpailuunsa voittamaan ja hyvä näin. Jos aivan aloittelijana tavallisessa koulupuvussa tai muussa kohtuullisen yksinkertaisessa asussa pettyy, kun cosplaykisasta ei tule voittoa, kannattaa miettiä vähän tarkemmin onko mukana oikeassa harrastuksessa. Ensimmäisen kilpailukerran pitäisi olla kokemus, jonka jälkeen kisaura joko jatkuu, loppuu hetkeksi ja jatkuu taas tai loppuu kokonaan. Siksi liiallinen stressaaminen, eeppinen suunnittelu tai muukaan ylivedetty touhu ei ole kannattavaa.

Tärkeää on kuitenkin suunnitella osallistumisensa niin, että kilpaileminen on mahdollista. Selvittää kilpailun ilmoittautumisaikataulu etukäteen (koska monet kisat menevät erittäin nopeasti täyteen), pyrkiä ajoittamaan puvun valmistuminen niin, että viimeisiä tikkejä ei tarvitse tehdä jonossa ennen lavalle menoa ja valmistautua henkisesti lavalle menemiseen. Näistä lisää hyvin pian.

Ensimmäinen, kisan kannalta tärkein (kyllä, lavalle menemistäkin tärkeämpi) tehtävä on ilmoittautua kilpailuun. Kuten mainittua, ilmoittautumisajoista tiedotetaan yleensä ainakin kuukautta ennen kilpailua, joten omat tiedonhakutaidot palkitaan tässä osuudessa. Ei ole kovinkaan fiksua mennä IRC-galleriaan itkemään informaatiota, kun sen löytää parilla napinpainalluksella Googlesta ja jos ei löydä, coni saisi hävetä. Ilmoittautumislomake/ohje ilmoittautumismailin tekemiseen sijaitsee yleensä joko Cosplay Finland Tourin sivuilla (Tracon, Kuplii) tai tapahtuman omilla sivuilla (Chibicon, Desucon).

Ilmoittautuminen aloitetaan syöttämällä nimi/nikki-kenttään nimi/nikki. Jos lomakkeessa kysytään molempia, syötetään molemmat ja ilmoitetaan, kummalla nimellä halutaan tulla kutsutuksi lavalle. Tämän jälkeen yleensä kysytään sähköpostiosoitetta. Sähköpostiosoitteen toimivuus on äärimmäisen tärkeätä, koska siihen lähetetään kaikki kisa-aikatauluista tuleva tieto ja mahdolliset varmistusviestit. Kilpailun järjestäjän kannalta on erittäin stressaavaa, jos ilmoittautuneen kilpailijan sähköposti ei toimi, viestit eivät mene koskaan perille mutta kisaaja saattaa yhtäkkiä ilmestyä kilpailuun eikä mihinkään olla varauduttu. Tarkistakaa siis aina sähköpostiosoitteenne toimivuus ja jos jostain syystä mitään viestiä kilpailulta ei tule, kannattaa olla itse aktiivinen. Ilmoittautumisessa saatetaan myös kysyä ikää ja kotiosoitetta, eli näiden oikeellisuus kannattaa tarkastaa.

Kun omat, oikeat tiedot, on saatu lomakkeelle/sähköpostiviestiin, on aika siirtyä hahmon tietoihin. Hahmo ja sarja merkitään niille merkityille riveille. Nykyään moni kilpailu pyytää referenssikuvia tuomareita varten ja kisaajan itsensä kannalta on tärkeää, että kuvat ovat mahdollisimman laadukkaita ja että kuvia on mahdollisesti useita. Mallikuvat kannattaa liittää yhdeksi kuvaksi.

Referenssikuvien lisäksi saatetaan kysyä jotain muita tietoja, jotka ovat järjestäjän kannalta tärkeitä. Jos esimerkiksi meinaat tanssia Princess Tutuna lavalla, mutta et ole aivan varma jalkatyöskentelystäsi ja saatat tarvita lavan jälkeen apua liikkumiseen ja jäitä varpaille, ilmoita tästä järjestäjälle. Jos puvussasi on mahdotonta liikkua ja haluaisit mahdollisimman nopeasti pois lavalta, ilmoita tästä. Jos jännität kisaamista ja saatat stressitilanteessa pyörtyä, ilmoita tästäkin.

Lopuksi kannattaa tarkistaa, että kaikki on kirjoitettu oikein – erityisesti hahmon nimi. Jos pukuilemasi hahmo on Haruhi Suzumiya ja ilmoittautumislomakkeessa lukee Haruhi Sukumizu, saattaa yleisöstä kuulua hämmentyneitä tirskahduksia – Haruhi Koulu-uimapuku ei ole monelle tuttu hahmo. Oikeinkirjoitettu nimi yritetään yleensä lausua myös juontajan osalta oikein, mutta takeita tästäkään ei aina ole…

Ilmoittautumiseen liittyy myös peruminen. Moni kisaaja ei saa pukuaan valmiiksi kisapäivään mennessä, aikataulupuolelta tulee vastaan sukulaisten häitä, hautajaisia tai henkilökohtaisia tragedioita erinäisten ruumiinosien kanssa. Perumisista on hyvä ilmoittaa etukäteen ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin kilpailun järjestäjällä on mahdollisuus avata ilmoittautuminen uudestaan. Jos siis perut, peru hyvissä ajoin.

Jahka ilmoittautuminen on hyväksytty, on sopiva aika ommella puku valmiiksi, suunnitella mahdollinen lavashow tai muutama hahmolle ominainen poseeraus ja pysyä selvillä kisan järjestäjän antamista ohjeista. Hetken ennen valittua tapahtumaa on syytä tarkistaa, että kaikki on kunnossa ja yrittää olla murehtimatta mahdollisesta sijoittumisesta, vaikka tämä kuinka vaikeata olisikin.

Itse kilpailupäivänä on hyvä saapua paikalle ajoissa ja ilmoittautua informaatioviesteissä toivottavasti ilmoitettuun paikkaan. Puvun voi pistää yleensä päälleen kilpailun backstagella tai vaihtoehtoisesti conin omassa pukuhuoneessa tai vessassa, jos sellaiseen puvun kanssa mahtuu. Kilpailun järjestäjä ilmoittaa yleensä ajan, johon mennessä lavan takatiloissa on oltava ja näitä aikoja kannattaa ehdottomasti noudattaa eikä lähteä haahuilemaan tapahtumaan ja myöhästyä sitten kilpailusta. Useimmissa kilpailuissa lavan takana on tarjolla teippiä, liimaa, saksia ja muuta puvun korjaukseen soveltuvaa tavaraa, joten jos proppi halkeaa tai höyhen lähtee irti, apua on saatavilla. Mistään kisasta ei kuitenkaan löydy erikoisemman värisiä lankoja, tiettyjä maaleja tai jotain juuri sinun puvullesi merkittävää tuotetta, eli kannattaa myös ottaa oma korjauspaketti mukaan.

Osallistujat valokuvataan ennen lavalle menoa, joko kuvauspisteessä tai tapahtuman valokuvaajien puolesta itse kilpailulavalla. Ennen valokuvaa puvun pitää tietysti olla päällä ja kunnossa. Valokuvatessa yleensä noudatetaan kuvaajan ohjeita, mutta ainakin yhteen kuvaan kannattaa – jo omia tarkoitusperiä ajatellen – valita hahmolle tyypillinen poseeraus.

Valokuvauksen lisäksi – useimmissa tämän hetken kisoissa on erillinen tuomarointi, joka tapahtuu erillisessä tilassa. Vaikka tuomarointitilanne on usein pelottava, pyrkivät ainakin asiansa tuntevat tuomarit luomaan tilanteeseen mukavan rentoutuneen tunnelman. Tuomareille kannattaa oma-aloitteisesti esitellä pukuaan, kertoa puvun valmistusprosessista ja esimerkiksi jotain hahmosta. Koska tuomarointiin on varattu yleensä hyvin rajallinen aika, ei selostusten tarvitse olla kovin pitkiä.

Ennen kilpailun alkua kilpailun järjestäjän tulisi esitellä lava ja se, miten lavalle mennään, poistutaan ja mistä saa hakea mahdollisen kunniakirjan. Jos kukaan ei tätä kerro, tulee aktiivisen pukuilijan ottaa itse asiasta selvää kysymällä lähimmältä cosplayapuhenkilöltä ”Anteeksi, mutta kuinka…”. Jos cosplayhenkilö on tehtävänsä tasalla, hän osaa neuvoa tai ainakin etsiä jonkun, joka asiasta tietää. Jos ei, se on sitten huonompi juttu. Joskus tulee tilanne, että vain yksi kisaaja on kuullut ohjeet ja silloin tämän kisaajan oma-aloitteisuus on apuna. Koskaan ei ole väärin neuvoa kisatovereitaan (lavalta poistuminen oikein ei vaikuta kenenkään sijoittumiseen). Jos uskallusta riittää, kannattaa pyytää kilpakumppanien keskuudessa hiljaisuutta ja kertoa tietämänsä asiat ihan kovalla äänellä kaikille. Hieman ujompi voi välittää tietoa vaikka jonossa tai vierustoverille. Tässä tavassa on toki riskinä ”rikkinäinen puhelin” -vaikutus, joten kannattaa ehkä ensin huomauttaa kisan henkilökunnalle että nyt kaikki ei mene oikein. Toisinaan lavaohje on liitetty jo ennen conia lähetettäviin infoviesteihin, eli nekin kannattaa katsoa tarkasti läpi.

Jo keskiajalla kilpailtiin pukuilun jalosta taidosta

Lavalle kuitenkin kuljetaan yleensä joko lavan vasemmasta tai oikeasta reunasta. Walk-on -tyylisessä kisassa, lavan keskellä on teipillä merkitty X. Kisaaja kulkee haluamallaan, yleensä hahmolle sopivalla tavalla, merkittyyn kohtaan. Jos kilpailuun kuuluu haastattelu lavalla, kysymyksiin vastataan juuri tässä kohdassa. Kysymysten jälkeen vuorossa on sarja poseerauksia. Usein kisasalit ovat suuria, joten poseerauksia kannattaa tehdä sekä oikealle, keskelle että vasemmalle, jotta kaikki haluavat saavat laadukkaan kuvan puvustasi. Poseeraus ei missään tapauksessa kestä sekuntia vaan vähintään 15 sekuntia/suunta. Näin kuvatkin onnistuvat parhaiten. Tämän jälkeen kävellään lavalta pois.

Ryhmä- ja show-kilpailuissa esityksesi alkaa oman ohjeesi mukaan ja esityksen loputtua kävellään samaiselle X-merkille, jutustellaan ehkä juontajan kanssa, poseerataan ohjeen mukaan ja poistutaan lavalta

Monissa kisoissa lopuksi on yhteiskuva, jotka suurilla kisaajamäärillä osoittautuvat ongelmallisiksi. Pukuilijan on hyvä tuntea pukunsa ja sijoittaa itsensä paikkaan, jossa puvun kanssa oleminen on mahdollista. Puvut, joissa on helppo liikkua, on syytä sijoittaa eturiviin istumaan ja kisaajan mennessä oma-aloitteisesti eturiviin myös kuvaajien tehtävä helpottuu. Kaikki eivät mahdu seisomaan. Kaikkien puku ei näy kokonaisena. Tee itse aloite ja anna muille tilaa. Ensi kerralla joku toinen tekee sinulle saman.

Palkintojenjaossa kärkikolmikko kutsutaan lavalle kolmannesta ensimmäiseen. Voittajista otetaan lopuksi yhteiskuva. Tapahtumasta riippuu, seisooko voittaja keskellä vai jommassa kummassa reunassa, mutta tällaisissa tilanteissa on hyvä noudattaa valokuvaajan ohjeita.

Kisan loputtua, moni tapahtuma järjestää vielä kilpailijoille palautetilaisuuden, jossa on mahdollisuus saada kritiikkiä puvustaan ja mahdollisesta esityksestä. Koska palautetilaisuus on vapaaehtoinen, saattaa siellä tulla kovaakin kritiikkiä kokonaisuudesta, mutta usein tuomarit antavat mahdollisuuden päättää kritiikin laadusta. Jos et halua kuulla aivan kaikkea, kannattaa siitä huomauttaa heti alkuvaiheessa. Täysin sokeita tuomaritkaan eivät ole ja varsinkin nuoremmille palaute on yleensä aika yleisluontoista. Nuoremman pukuilijan, joka tahtoo kovaakin kritiikkiä, kannattaa pyytää sitä erikseen.

Conin loputtua on mukava muistella uutta kokemusta, miettiä, mitä pitäisi vielä parantaa ja suunnitella ehkä seuraavaan kilpailuun osallistumista ja tietysti etsiä omia kuviaan netistä ja kommunikoida uusien ystävien kanssa. Cosplaykilpaileminen on mukavaa ja lavan takana voi tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka lavalla oleminen jännittää, on se yleensä kaiken vaivan arvoista.

Parin päivän kuluttua jatkamme aiheesta, mutta tällä kertaa vänkärin ja tuomarin näkökulmasta.

Konamin on kuuden harrastusvuoden aikana kokenut cosplaykisan, jossa 40 (40!) pukuilijaa tungetaan kerrostaloyksiön kokoiseen huoneeseen noin puoleksi tunniksi, mitään ei ohjeisteta ja vesitarjoilua ei ole. Kisa on päivän lopussa, ennen viittä ja yleisöäänestys hoidetaan niin, että kaikki halukkaat saavat kirjoittaa numeron lapulle infossa ja yhteisäänet lasketaan (238 ääntä yhteensä).  Tämä oli vuonna 2005. Myöhemmin samana vuonna odotustilana on elokuvateatterin aula ja voittaja päätetään desibelimittarilla.
Seuraavana vuonna Kuopiossa asiat tuntuvat toimivan, mutta Animeconissa kisaajat seisovat kaksi tuntia bäkkärillä, jossain vaiheessa tajutaan tuoda paikalla vesikannu ja vesimukeja, ei edelleenkään tuoleja ja skifistit matkustavat luonnollisesti bussin etuosassa (eli pääsevät lavalle ensin). Cosplayereiden annetaan seistä 40 minuuttia lavan takana olevissa verhoissa ennen lavalle menoa. Ryhmäkisaa varten on sentään olemassa tuoleilla varustettu huone. Tuomarityöstä valitetaan, drama ensues. Vuoden päättävässä conissa on jo tuolit kaikille kisaajille ja vettäkin tarjolla. Yleisöäänestys.
Vuosi 2007, kauden aloittavassa kilpailussa kisaajille on tarjolla jopa pukuhuone ja vessoja sekä rajattu määrä tuoleja, kesän huippuconissa kisaajia juoksutetaan edestakaisin. Syntyy draamaa, kun samat naamat voittavat, lisäksi ostopukuja kisassa. Vaaditaan, että ei enää palkita kolmea parasta vaan jaetaan kivoja kunniamainintoja. Toteutuu syksyllä, kaikki ovat onnellisia – onneksi vain hetken.
Enter vuosi 2008, vuoden ekassa kisassa kisaajille ja myös muille pukuhuoneet, tuolit ja juotavaa on tarjolla, tuomareina toimii eräässä kilpailussa kaksi fanaattista fanityttöä, joille suositun pelihahmon rintalihakset ovat tärkeämpi yksityiskohta kuin puku. Kuvauspalvelu kehittyy. Tamperetalon lavalla lauletaan. Kirjamessuilla kilpaillaan Summit-osallistumisesta ja viimein tuomaristoon on sponsoreiden lisäksi päässyt ompelun ammattilainen. Bäkkärillä tarjolla runsaasti tuoleja, ei eriteltyä pukuhuonetta miespuolisille ja naispuolisille.
Juna kulkee, vuosi 2009. Tuomariston koostumukseen panostetaan, kisaajille tarjoillaan tuoleja. Desuconissa pukuilijapula ja show on kuulemma tylsä. Animeconissa floppaa, kisaajat tungetaan taas bäkkärille, joka on kerrostaloyksiön kokoinen ja josta näkyy yleisöön. Juoksukisa, tuomaristolla ei ole aikaa miettiä ratkaisuitaan, väliaikaohjelmana yleisö kiipeää lavalle tanssimaan karamellitanssia, kun tuomaristo yrittää vartissa päättää kuutta palkinnoille pääsevää . Syntyy Cosplay Gaala, jossa kokeillaan ensimmäisen kerran esituomarointia, joka oikeasti TOIMII, tuomaristossa ei yhtään ainutta pikkutyttöjen perässä juoksevaa sponsorisetää, kaikki ovat cosplayereitä. Mangapäivässä tuomarointilinjaus jatkuu – toimivana lisänä, vaikka tilaa ei olekaan. Kirjamessuilla sama taso laskee, kisaajilta kysytään alusvaatteista.
Tämä vuosi, vuosi 2010. CosplayGaala palaa taas kuvioihin, tuomarointi toimii entistä paremmin, kisaajat ovat parempia, esityksiin panostetaan. Samaa mallia sovelletaan tuomariston kanssa myös Tampere Kupliissa, jossa kymmenen kisaajan kärki päätetään kymmenessä minuutissa ja samaan aikaan pystytään myös kirjoittamaan perusteet valinnoille. Tähän ei olisi Animeconissa 2009 pystytty. Bakaconissa tuomarointikokeilu jatkuu ja toimii kestostaan huolimatta hyvin. Kemissä kisan voittaa ihminen, jolla on päällään toisen harrastuksen puku, joka ei edes muistuta hahmon pukua. Tuomarit ovat selvästi kujalla. Desuconissa kisataan EuroCosplayta varten tiukimmilla tuomarikriteereillä ikinä, tuomareina pelkästään pukuilijoita. Tuomaristo päätti voittajasta kymmenessä minuutissa ja show on yhtenäinen, kunhan pääsee alkuodottelun jälkeen alkuun. Viikko sitten oli Tracon. Siellä kehitys unohdettiin, tuomariston koostumus oli kyseenalainen, tuomarointiin oli hyvin vähän aikaa ja ohjelmia venytettiin turhaan lisäämällä väleihin musisointia ja laulua.

Inhimilliset ongelmat ovat toki ymmärrettäviä. Aikataulumokia sattuu, ihmiset sairastuvat, tekniikka ei aina toimi, mutta jos peruselementit pukuhuoneista tiedotukseen ja asiallisista tuomareista lähtien ovat kunnossa, ei kisaajilla pitäisi olla ongelmia. Heitä vartenhan näitä kisoja tehdään – heitä ja yleisöä, mutta ensisijaisesti kilpailijoita. Hankaluuksia kuitenkin näyttää riittävän, vaikka tietyt tahot ovat järjestäneet cosplaykisoja jo vuosia ja ammattitaitoa pitäisi olla. Siltä vain ei näytä.

Kuluneen parin vuoden aikana Konamin on oppinut inhoamaan skifistejä (koska cosplayerit ovat aina 15-vuotiaita teinityttöjä, eivät pienelläkään todennäköisyydellä aikuisia, joilla on työ ja yhtä hyvä koulutus kuin skifisteilläkin…) ja sanontaa harrastajilta harrastajille. Olisikin asia näin, mutta kun se henkilö, joka näyttää vastaavan suurimmasta osasta Suomen kisoja, ei laskeudu enää harrastajien joukkoon. Puhe on nyt E:stä, joka toki on tehnyt suuren työn cosplayn eteen ja tekee sitä varmaan jatkossakin, mutta jolta tuntuu täysin puuttuvan tietty perspektiivi asioihin. Jos kyseinen henkilö haluaisi oikeasti ymmärtää millaista kisaaminen on ja toteuttaa näitä havaintojaan myös järkkärinäkökulmasta, hänen pitäisi istua ainakin parissa cosplaykisassa yleisönä osallistumatta mitenkään järjestelyihin ja mahdollisesti osallistua jopa kisaan ja ommella se cosplaypuku ihan itse.

Toinen ongelma on juuri tuo oletettu ammattitaito, CFT:n luotsaus ja tietty arvostus cosplaypiireissä. Näiden asioiden johdosta kyseinen herrasmies jyrää helposti hieman heikomman cosplayvastaavan ja tekee enemmän asioita, kuin varmaan tarkoitus oli. Hyvä vastaavalle, joka tarvitsee apua. Jos Konamin toimisi jonkun kilpailun vastaavana, jutut tehtäisiin Konaminin tavalla, joka yhdistäisi kaikkien muiden kisojen hyvä puolet ja lisäisi soppaan vielä jotain, josta muut voisivat ottaa mallia. Ei suinkaan antaisi jonkun muun tehdä asioita. Suurin tekemisero on kuitenkin todennäköisesti asenteissa. E tekee cosplayta viihteenä – tämä näkyy juuri lavajuonnoissa ja improlaulantana – mukavanpörröisenä hupina, kun taas toisille, esim. CosplayGaalan järjestäjille, cosplay on kisaamista ja siksi asiat tehdään ehkä enemmän tosissaan. Kummassakaan tavassa ei ole mitään pahaa ja sivustaseuraajan ikä ja asennoituminen harrastukseen vaikuttavat elämykseen. Konamin valitsee silti mieluummin kunnollisen kisan kuin soolonumerot lavalla.

Totuuden nimessä ja ihan kaunistelematta voi kyllä sanoa, että hyvän kisan tekeminen on helppoa, jos vähän edes miettii järjestelyitä. Kokonaisuus on tärkein ja kisaajat ovat yleensä hyvinkin joustavia ihmisiä, mutta kun pienet epäonnistuneet jutut kasaantuvat, ei siinä joustavinkaan pukuilija voi muuta tehdä kuin hakata naamaansa seinään ja kärsiä. Varsinkin kun samat virheet toistuvat vuodesta toiseen. Ulkopuolisen on toki helppo listailla parannusehdotuksia, mutta joskus se ulkopuolinen taho todellakin voi auttaa parantamaan asioita, joten seuraavassa yleisiä ohjeita coneille ja cosplayvastaaville tai vaikka mammoille, jos cosplayvastaava tuntuu olevan hukassa:

1.) Cosplayaava cosplayvastaava on paras vaihtoehto, jos conin muilla järjestäjillä on mistä valita. Cosplayer tietää, miten muut cosplayerit reagoivat tiettyihin juttuihin, osaa eläytyä kisan tuomaan jännitykseen, koska on jännittänyt joskus itsekin, tietää millaisissa tiloissa on paras pistää puku päälle, miten on kivoin odottaa ja osaa varata bäkkärille jotain sokeripitoista, jos jollekin kisaajalle tulee huono olo odotusaikana. Cosplayerit myös tuntevat enemmän muita cosplayereitä kuin skenen ulkopuoliset ihmiset ja näitä kaveripukuilijoita voi pyytää tuomaristoon. Toisaalta jos cosplayerillä itsellään ei ole minkäänlaista organisointikykyä tai taitoa suhteuttaa asioita elämän realiteetteihin, jopa harrastuksen ulkopuolinen henkilö onnistuu oikealla ohjeistuksella ja hyvällä miehityksellä paremmin.

2) Tuomariston pitää koostua ihmisistä, joilla on ammattitaitoa. Sponsoreiden värvääminen tuomareiksi on varmaan kivaa, mutta jos sponsoreita ei cosplayn tekninen tai visuaalinen puoli kiinnosta yhtään, olisi turvallisempaa vetää vaikka yleisöstä parit pukuilijat lavan eteen tuomaroimaan. Kunniavierasta sopii käyttää tuomarina, mutta hyvässä tuomaristossa on aina vähintään kaksi cosplaysta perillä olevaa henkilöä tai vaikka pukuompelijoita. Ryhmäkisan ja esityspuolen tapauksissa olisi hyvä, jos tuomarihenkilöiden animetietous ei olisi perussarjoihin rajoittunutta vaan hieman laajempaa. Jos on määrä jakaa myös lehdistön kunniamainintoja, tuomaristo voi ihan hyvin koostua kolmesta/neljästä varsinaisesta tuomarista ja lisäksi extratuomarista, joka on vastuussa kunniamaininnasta.
Lisäksi, vaikka tämä absurdilta kuulostaakin, jokainen tuomariston jäsen pitää perehdyttää huolella yleisiin käytössääntöihin, jos he eivät näitä jo osaa. Tuomarointi on asiakaspalvelua ja jokaisen kisaajan pitää tuomaroinnista lähtiessään tuntea olonsa sellaiseksi, että mahdollisuus voittoon on olemassa. Aina kisassa ei ole hyviä pukuja, ihmiset tekevät virheitä, mutta hemmetti soikoon, jos tuomarit näyttävät siltä, että kiinnostus on nollassa eikä mikään puku ole hyvä. Niin vain ei tehdä. Yksikin itkua tuhertava cosplaykisaaja on iso miinus kisalle. Se ei ole KIVAA.

3) Cosplayvänkärit/cosplaymammat tekevät monen kisaajan conin. Hyviä mammoja muistellaan lämmöllä vielä tulevanakin vuonna, mutta huonosta mammasta tulee huono mieli. Hyvä mamma kertoo missä on vessa, auttaa irtolankojen leikkaamisessa, kehuu ehkä musiikkivalintaa ja vastaa kysymyksiin tai ainakin selvittää, mistä vastaukset voisi saada. Hyvä mamma on aktiivinen ja tekee juttuja eikä passiiviinen hissukka jossain nurkassa. Cosplaymammaksi ei saisi koskaan päästää perusvänkäriä eli sellaista, jonka työvoimavastaava toimittaa  ja joka tekee työtä pari tuntia cosplaykisassa ja vaihtaa sitten muualle. Sellainen ei yleensä tiedä mistään mitään ja seisoo tumput suorana keskellä käytävää, kun pitäisi auttaa jonkun pukuun kuuluvan viitan silittämisessä. Jos vastaava osaa asiansa, vänkäreiden kanssa pidetään ennen conia lyhyt keskustelutuokio vaikka internetissä ja mailataan kaikki senhetkiset tiedot ja tehtävänkuvaukset hyvissä ajoin heille.

4) Perustarpeet pitää hoitaa kuntoon, oli kyse sitten tuomareista tai kisaajista. Vesitarjoilu kaikille, mukeja, istumapaikkoja, mahdollisuus vessaan, tila, jossa saa happea, peilejä, pukuhuoneet molemmille sukupuolille. Tuomareille tarjolla pöytä, kunnon tuomarilappuset ja kyniä. Hakaneuloja ja teippiä löytyy, mahdollisesti myös neula ja lankaa ja liimaa. Mammat toivottavasti näkyvät joukosta selvästi ja ovat tunnistettavissa.

5) Ja ne palkinnot vielä. Rahapalkinto tai lahjakortti ja pieni muistopysti/ruusuke/taulukunniakirja toimii palkintona hyvin. Mieluummin jotain sellaista, jota voi käyttää harrastuksessaan hyödyksi kuin moe moe kyun kyun-pehmolelu, joka miellyttää todennäköisesti kyllä sitä kisan nuorinta pukuilijaa, mutta ei niitä vanhempia. Lahjakortti/rahapalkinto voi olla toki tylsä, mutta idioottihan sellainen on, joka ei suostu vastaanottamaan sponsorointia pukuunsa.

6) Lisäksi Konaminin oma suosikki eli tiedotus ja aikataulutus ja näiden suunnittelu. Tuomarointiin on varattava kisaajien määrästä (ja toki tuomaroinnin laadusta myös) riippuen ainakin tunti tai jopa kaksi, jos kisaajia on paljon ja tuomareiden tehtävä on olla tarkkana kaikkien yksityiskohtien suhteen. Tuomareiden on saatava hahmolistat paria viikkoa ennen conia, jotta perehtyminen on mahdollista. Samalla pystytään myös tarkistamaan tuomareiden pääseminen. Sama juontajalle – varsinkin jos tiedetään, että juontaja on sitä ei-niin-täydellisen-spontaania-sorttia-joka-tahtoo-vähän-valmistautuakin – kaikki tiedot on hyvä lähettää hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.
Lisäksi briiffataan luonnollisesti vänkärit ja suunnitellaan asiat niin, että kaiken ainakin teoriassa pitäisi toimia.

Työvoiman informoimisen lisäksi on pidettävä huolta myös kisaajien tiedotuksesta. Jo infoviestiin voi sisällyttää ohjeet lavan kulkureiteistä, tietenkin aikatauluista ja kaikesta siitä, mitä backstagella tapahtuu. Lisäksi tämä kaikki tehdään myös conissa eli kootaan jokainen kisaaja lavalle ennen kisan alkua ja kerrotaan asia kaikille vielä toistamiseen tai vaikka kolmanteen kertaan. Ei laiteta hommaa mamman vastuulle vaan vastaavan tulee hoitaa tämä itse ja käyttää mammaa korkeintaan tukemassa lausuntojaan tai toistamassa annettuja infoja hukassa olevalle pukuilijalle.

Mutta no, tuskin ketään kiinnostaa se, onko kisa hyvä vai huono. Kunhan puistossa pyörii pusupiiri, letkajenkka raikaa ja sää suosii. Konamin aikoo jatkossakin ottaa jokaisen cosplaykisoissa tapahtuneen mokan henkilökohtaisesti ja toivoo, että väki oppisi virheistään. Ja vastauksena otsikon kysymykseen: Cosplaykisa ei ole mitään ilman musiikkia, mutta sen toteuttaminen hyvällä maulla vaatii vielä kehittämistä!

Kuten mainittua, syitä on useita ja tarkkailutapoja vieläkin useampia eli paras aloittaa heti eikä jauhaa.

Cosplayn iso ongelma on tällä hetkellä ihmisten kyvyttömyys katsoa animea ja turha huomionhakuisuus. On totta, että moni hakee cosplaylla mainetta ja uskottavuutta, mutta tällaiset pyrkimykset ovat edelleenkin aika kohtuuttomia, koska suomalaisen pukuilijan mahdollisuudet päästä tunnetuiksi maailmalla ovat minimaaliset. Siihen vaaditaan hyvää ulkonäköä ja erinomaisia puvuntekotaitoja ja harrastuksen ollessa jonkinasteisen nörtteilyn jatke, on hyvinkin luultavaa, että suurten massojen mieleistä kauneutta ei pukuilijakansasta löydy – ainakaan jokaisesta 15-vuotiaasta galtsujulkkiksesta.

Erityisen suuri ongelma on kuitenkin se, että moni leimaa animemangapeliharrastuksen “liian noloksi” ja väittää “kasvaneensa siitä yli”. Konamin on törmännyt useisiin ennen cosplayanneisiin henkilöihin, jotka nyt ylpeinä ilmoittavat, että anime tai manga ei enää kiinnosta yhtään, koska se on muotia. Pah, jos jokin on muotia niin se on harrastuksen lopettamisen julistaminen. Suurin ongelma tässä on se, että jos ei ole lähdemateriaalia, josta voisi valita cosplayattavia hahmoja, ei ole myöskään varsinaisesti mitään pohjaa cosplayatakaan. Eikö cosplay ollut sen kivan hahmon/kivan näköisen hahmon toteuttamista niiden taitojen rajoissa jotka itselle on suotu? Eurojen tuhlaamista sellaisen hahmon eteen, jota haluaa itse cosplayata? Eikö itselleen tärkeän asian eteen voi nähdä sen verran vaivaa, että katsoisi animea, lukisi mangaa tai pelaisi niitä pelejä? Tai edes selaisi hahmotietokantoja, booruja tai vaikka MyAnimeListiä, josta voisi vaikka löytää kivoja hahmoja toteutettaviksi? Eikö? Onko tärkeämpää tehdä kaveripiirin hyväksymiä hahmoja ja tulla fanitetuksi? Jos on, ULOS COSPLAYSTANI!

Irkkigaltsua ja cosplay-yhteisöä lukiessa huomaa, että moni toivoo muiden keksivän heille pukuiltavia hahmoja ja a) suuttuu kun vastauksia ei tule b) ehdotettu hahmo ei kelpaa alkuunkaan ja sitten itketään lisää c) ei kuitenkaan toteuta mitään ehdotetuista hahmoista, koska aika/raha/inspiraatio loppuu kesken. Miksi? Koska hahmoon ei ollut alunperinkään mitään kiinnostusta niin miksi se tulisikaan valmiiksi (ellei sitten kaveri ole vieressä natseilemassa puvun valmistumista, mutta se taas saattaa olla vähän inhottavaa). Cosplayn ollessa pakollista ja kaveripiirin normi, on ennen conia pakko keksiä joku puku coniin – vaikka sitten se iänikuinen lolita-Axel tai jokin täysin oma Hetaliasta ja Miracle Trainista inspiroitunut hahmo, jolla ei ole mitään pohjaa mediassa.

Toinen huomiotava asia on nk. “salaiset cosplayt” eli puvut, joita ollaan tekemässä, joiden tekemistä esitellään ja joiden avulla kerätään huomiota. Konamin kokee tällaisen hieman ristiriitaiseksi. Jos on tekemässä salaista cosplayta, paras tapa on salata puku kaikista yksinkertaisimmalla tavalla eli vaikenemalla asiasta. Jos haluaa tunnistajia coneissa, on paras vain kertoa suoraan millainen hahmo sieltä on tulossa eikä hypettää salaisella hahmolla. Salaiset hahmot pohjaavat aina sille periaatteelle, että sinä itse olisit jotenkin tunnettu eikä se hahmo jota pukuilet. Onhan se hauskempaa kuulla kysymys “Oletko se hahmo siitä sarjasta” kuin esim. “Oletko se cosplayer sillä galtsunikillä”. Cosplayssa pukeudutaan päivän ajaksi joksikin muuksi ja vaikka oma persoona säilyykin puvun ohella, ulkonäkö kuitenkin muuttuu joiltain osin. Miksi haluaisit tulla tunnistetuksi omana itsenäsi, kun puvun pitäisi olla tärkeämpi?

Joskus salaileminen ja avun pyytäminen muilta ovat tietysti ookoo. Jos avun pyytäminen on kuitenkin omaa laiskuutta eikä loppupeleissä hahmon pukuileminen kiinnostaisi, ellei kaveri sitä pyytäisi, kannattaa varmaan miettiä omia motiivejaan.

Konaminia henkilökohtaisesti ärsyttää animepukujen katoaminen pelipukujen tieltä. Animepuvut tulevat yleensä mainitun 20 sarjan logiikan pohjalta, mutta pelipuvuissa variaatio on suurempi. Monimutkaisuutensa takia pelipuvut pärjäävät myös cosplaykisoissa animepukuja paremmin, joten animepukujen katoaminen on selitettävissä sillä, mutta vielä joskus olisi hienoa nähdä Clampmekkoja lavalla ja isoja animesiipiä ja muutakin mukavaa, joka on tuntunut täältä Suomesta katoavan.

Tosiaan, tarkoitus oli pohtia cosplayskenen hiljentymistä. Tämä näkyy conikuvista selkeästi ja cosplaykisoissakin inflaatio on näkynyt. Cosplay Gaala meni ilmeisesti osallistujalistan osalta melkein täyteen, Tampere Kupliissa väkeä oli vähän, Bakaconin kisaa ei voi verrata, koska siihen ei ilmoittauduttu, Kikuconissa oli kuulemma kahdeksan kisaajaa ja Kitaconissa ilmoittautuneita oli juorujen mukaan alle kymmenen, mutta kisaajien määrä tuplaantui conipäivänä järjestäjien painostuksen vuoksi. Desucon on tuskin tänäkään vuonna vetänyt täysiä osallistujalistoja. Myöskään Traconin cosplaykisa ei tässä vaiheessa ole mennyt täyteen, joka on hyvin hämmästyttävää, koska kisaaja pääsee ilmaiseksi sisään kuitenkin kiinnostaa ihmisiä, mutta kisaskeneä sopisi kehittää aika paljon monien asioiden osalta, jotta kisaajien ei tarvitsisi tiedustella onko nyt millaisten kenkien tai millaisen kauluspaidan ostaminen suurikin virhe ja häviääkö sillä cosplaykisan, jos ei tee pukuaan itse tai jotain muuta vastaavaa.

Kuoleeko cosplayskene tämän vuoden jälkeen vai onko hiljaisuuden syynä Animeconittomuus? Siirtyykö harrastaminen vain internetin sosiaalisiin medioihin, kuten lolitamekkoilijoiden asujen kommentoiminen on siirtynyt? Konamin jatkaa asiasta Desuconin jälkeen ja päästelee sitten lisää höyryjä cosplayskeneen liittyen.

Tampere Kupliiseen kerääntyy yleensä varsin eritasoisia pukuja. Muutama puku oli jo bongattu Cosplay Gaalassa, mutta uusiakin näkyi. Suurin sarja oli edelleen Hetalia. Gaalassa näytti siltä, että tämän suursarjan suosio on laskenut viime vuoden huippulukemista, mutta arvio oli väärä, koska Hetaliaa löytyi ja sitä löytyi paljon. Konamin bongasi ainakin neljä Venäjää, useamman Italian, kaksi tai kolme Ranskaa ja muutama Suomikin siellä näkyi. Maiden määrä keikkui siellä yli kolmessakymmenessä ja se on suuri saavutus – joskaan ulkonäöllisesti Hetaliat eivät edelleenkään olleet ihan sitä parhainta laatua. Narutokin on kasvattanut taas kovasti suosiotaan ja tähän on syynä todennäköisesti sarjan julkaisutahti. Suurin yllättäjä oli ehdottomasti Touhou, joita oli tapahtumassa ainakin 15 eikä yhtään samaa hahmoa tainnut näkyä. Todennäköisesti kyseessä oli ryhmäcosplay, koska Towhowt viettivät selvästi paljon aikaa yhdessä. Hieno saavutus tämäkin ja saattaa tarkoittaa hyvinkin sitä, että miehiset puvut ovat hitaasti vaihtumassa pitsiröyhelöihin.
Muita mainittavia sarjoja olivat Umineko (paikalla käveli ainakin kaksi puputyttöä), Pokemon ja Konamin taisi bongata jopa yhden Ashlikin cosplaykisan jonosta. Jossain nurkassa istui myös parit K-ONit ja Final Fantasya ja Kingdom Heartsia oli niitäkin varsin runsaasti. Periaatteessa sarjaluku oli kuitenkin se 20 cosplaysarjaa per coni ja pari hassua pukua, joiden alkuperä jäi epämääräiseksi.
Itse cosplayn taso ei kuitenkaan ollut kovin korkea ja vaikka cosplayta normaalia enemmän olikin, joukossa oli niin paljon myös aivan tavallista sarjakuvakansaa, että moni puku hukkui väkimassoihin.

Jatketaan itse kisalla. Vuoden 2007 Kupliin cosplaykisa oli yksi kovatasoisimmista kisoista, joka Suomessa oli siihen mennessä nähty. Pari seuraavaa vuotta (jotka on raportoitu tässäkin blogissa) olivat vähän hiljaisempia, mutta nyt Traconin poisjääminen talvelta ja Cosplay Gaalan eteläinen sijainti vaikuttivat roimasti cosplayn laatuun. Cosplaykisassa oli monia hyviä yksilöitä, pariloita ja ryhmälöitä ja esiintymiskulttuurin maahantulo on selvästi vaikuttanut myös lavalla olemiseen. Yksikään yksilö, pari tai ryhmä ei kipittänyt karkuun viiden sekunnin kuluttua vaan lavalla oikeasti oltiin ja esitettiinkin jotain. Tämä oli ehdottomasti edistystä.
Varsinasesti pukujen taso ei kuitenkaan ollut normaalia korkeampi, koska kisaan osallistui hyvin paljon nuoria pukuilijoita. Parin vuoden sisällä on jo mahdollista nähdä, kuinka Kupliiseen osallistuu vieläkin enemmän sellaisia pukuja, jotka näyttävät eeppisiltä.

Ja sitten valitukseen, joka onkin jäänyt taas vähemmälle. Sitä pullonpyöritystä ei pelata täpötäydessä aulassa. Myyntipöytäsaliin ei jäädä seisomaan keskelle ruuhkatukoksia. Ja huutaminen tehdasalueen sisäpihalla ei sekään ole ihan paras juttu, koska korkeat seinät lisäävät kaikua ja huuto kuuluu pitkän matkan päähän. Ainakaan sitä perinteisintä yaoi-show’ta ei näkynyt missään, vaikka Hetaliat vähän tosiaan halailivatkin.
Kupliin tila on muuttumassa kyllä varsin sopimattomaksi tapahtumalle, jos säät ovat tulevina vuosina samanlaiset kuin tänä vuonna (eli vesisadetta) tai viime vuonna (lumisadetta) ja varsinkin siinä tapauksessa, jos ja kun väkimäärä lisääntyy entisestään. Vapriikin alue on hieno noin kulttuurihistoriallisesti ja myös tuotantohistoriallisesti, mutta conipaikaksi se ei ole sopiva. Coneissa vieraat kaipaavat istumapaikkoja ja niitä ei alueella oikeastaan ollut. Järjestyksenvalvojat tekivät hyvää työtä poistaessaan ihmisiä portaikoista ja muutenkin ruuhkaisilta alueilta, mutta se ei silti muuta sitä, että istumapaikkoja ei ollut. Lattia toimii, mutta lattialla istuminenkaan ei ole mukavaa, koska silloinkin saattaa olla tiellä. Ruokapaikkojen suhteen Kuplii on kuitenkin hyvä tapahtuma, koska nälkäinen conikansa voi valita hyvin monesta ruokapaikasta ja sitten jaksaa taas kuljeskella ja katsella.

Tampere Kuplii jatkuu vielä huomenna ja jos tämä vuosi noudattaa viime vuoden kaavaa, soditaan kohta taasen pusupiireistä. Pysykää siis kuulolla!

Tarinoita olisi hyvä olla enemmänkin, koska Japanin päässä tapahtuvat asiat ovat kisaajilta aika kateissa. Tiedetään kyllä, että pukuja on hyvä olla ja että esityskin olisi ihan kiva, mutta siihen se tuntuukin jäävän.

Kun pari on voittanut karsinnat, ensimmäisenä kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja aloittaa verkostoituminen muiden edustajien kanssa. Tänä vuonna edustaneet tekivät varsin pian karsinnan jälkeen livejournalin, jossa he kertoivat pukujen edistymisestä ja tunnelmista ennen kisaa. Konamin on pettyneenä huomannut, että vaikka tämän vuoden karsinnasta on jo yli kuukausi, ei uusi pari ole perustanut minkäänlaista blogia saati sitten puhunut mitään aiheesta millään foorumilla. Konamin pitää tätä suurena harminaiheena, koska tiedotuksen ollessa vähintäänkin hämmentävää, olisi mukava tietää itse kilpailijoiden tuntemuksista ja taistelusta kohti (?) cosplayn “maailmanmestaruutta”.

Millainen haaste sitten odottaa niitä kahta onnellista, jotka, matkaavat Japaniin? Monilla on varmaan tiettyjä ennakko-odotuksia ja saatetaan kuvitella, että kyseessä on kiva trippi Nousevan Aurongon Maahan, jonka aikana vähän cospleiataan ja käydään kivasti ostoksilla siisteissä kaupoissa, vaikka asia ei (ilmeisesti) ole ihan näin yksinkertainen. Kisaajia odottaa äärettömän hektinen viikko, jonka aikana matkustetaan pitkiäkin matkoja, edustetaan erittäin aktiivisesti ja lopuksi varsinainen kisapäivä sekin on kovin kiireinen.

Esikäsityksen viikon kiireisyydestä antaa Kirjamessupäivän pari viimeistä tuntia, jolloin karsinnan voittaneita retuutetaan lehdistötilaisuudesta virallisiin kuviin ja lisäksi edustajat pääsevät tapaamaan erilaisia merkkihenkilöitä, jotka ovat olleet mukana järjestämässä asioita. Pelkästään tämä parituntinen saattaa pelottaa ihmisiä, mutta on samalla erinomaista valmistautumista.

Seuraavaksi onkin edessä yhdeksän ei-niin-hektistä kuukautta, joiden aikana olisi paras vain ommella, ommella, ommella, maalata, leikellä pahvia/kangasta/foamia ja hioa skittiä. Ensimmäisenä edustajien pitää kuitenkin valita sopivat hahmot ja puvut kolmea tilaisuutta varten. Tämä ei taida näillä säännöillä olla ihan helppo homma, koska suurin osa suosituista cosplaysarjoista on nimen omaan Shueishan sarjoja ja lavalle pitäisi kuitenkin tuoda jotain uutta ja erikoista. Kisaajia odottaakin pitkä animemaraton, jos lempisarjat ja parhaat puvut löytyisivät vain ja ainoastaan Shueishan listoilta. Vaihtoehtoisesti kisaajilla on edessään pelimaraton, koska uusiempien (ja mahdollisesti epävirallisien) tietojen mukaan Summit-finaalissa saa kisata pelipuvuilla.

Konamin vaihtoi kesällä muutaman sanan tämän vuotisen Summit-edustajan kanssa ja kuuli, että japanilaisilla oli hieman ongelmia lähettää tietoja (tämä on toki huomattu muutenkin) ja kisaan valmistautumiseen kuuluu paljon paperilappujen täyttämistä. On kuitenkin onni, että osallistujille tarjotaan japanintaitoisen henkilön apua, koska muuten valo-ohjeiden ja musiikkiohjeiden täyttäminen saattaisi olla enemmän tai vähemmän ongelmallista – varsinkin jos nämä laput ovat japaniksi.

Esivalmisteluja seuraa sitten se odotettu matka Japaniin. Suomen joukkue saapuu ilmeisesti Tokion Naritan lentokentälle, josta siirrytään majoitukseen tokiolaiseen hotelliin ja kärsitään jet lagista. Seuraavana päivänä siirrytään busseilla Nagoyaan, jonne on matkaa kuutisen tuntia ja sitten alkaakin virallinen cosplaypyöritys. On lounasta, päivällistä ja aika moni asia dokumentoidaan. Parhaan kuvan  saa varmaan TV-Aichin WCS-blogista , jossa kerrotaan aika tarkasti kisaviikon vaiheita. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, mutta matka itsessään on oletettavasti aivan uskomaton.

Jokainen kokemus on kuitenkin arvokas ja Konamin toivoo, että kaikilla menneillä, nykyisillä ja tulevilla Suomen edustajilla oli/on/tulee olemaan hauskaa! Konamin tahtoo kiittää kaikkia, jotka lukivat tämän ja kaksi edellistä aiheeseen liittyvää tekstiä  Blogi palaa elämään mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella, mutta jos ei, niin viimeistään Cosplay Gaalan jälkeen.

Konamin rakastaa sirkustelttapukuja ja aikoo nyt esitellä kaikille ihmisille, jotka täällä käyvät, uusimman ja eeppisimmän projektinsa, jolla aikoo kisata ensi vuoden Animeconissa. Tämä entry valitettavasti paljastaa Konaminin super sikritin identiteetin, mutta kukaan tuskin pettyy, kun ruudun takaa ei löydykään 60-vuotiasta miestä, joka cosplayaa Touhoun Cirnoa?

Kun aletaan valitsemaan hyvää sirkustelttahahmoa, kannattaa ensin tutkia sekä Trinity Bloodin alkuperäisartit että CLAMPin nuudeliset artbookkuvat. Trinity Blood tarjoaa paljon kivaa silmänruokaa ja vielä kivempia yksityiskohtia, joiden tekemiseen voi kuluttaa helpostikin yli viisi minuuttia. CLAMPin sarjoja rakastavat sekä tytöt että pojat ja niissä on enemmän fysiikan lakeja ja ihmiskropan mittasuhteita uhmaavia pukuja kuin missään muualla. CLAMPin sarjoissa on myös se hyvä puoli, että kaikki tuntevat ne ja mieshahmoilla naurettavissa puvuissa voi harrastaa myös sitä saabisua.
Vaativampi pukuilija valitsee Five Star Storiesin puvut tai Rose of Versaillesin. FFS on hieman futuristisempi ja anatomisesti vaativampi, mutta kukapa EI haluaisi pukeutua ihontiukkaan kiiltävään spandexpukuun? Berubarassa helman leveys on minimissään sen 20 metriä ja sen lisäksi puvuissa on pitsiä ja röyhelöä vähintäänkin 100 metriä, joten tekemistä riittää sinulle itsellesi, naapurin koiralle ja alipalkatulle kiinalaislapselle. Jos haluaa sukeltaa askartelukaupan korutarvikehyllyyn, Konamin suosittelee Yoshitaka Amanon eli sen tyypin, joka teki designejä joihinkin Final Fantasy-peleihin, hahmoja.

Jos vielä mietit sirkusteltan tekemistä, kannattaa ehdottomasti kokeilla, ellet a) halua mieluummin yaoittaa conissa b) antaa ihmisten luulla, että olet poika/aikuinen, noin 30-vuotias mies ja nauttia satojen fanityttöjen kiljunnasta c) aio kisata ryhmäkisassa 5mx10m lavalla, koska telttasi vie lavasta vähintään sen 3mx6m ja kavereiden isoille mekoille jäisi todella vähän tilaa. Jos kuitenkin olet tyytyväinen siihen, että olet hameessa ja viet paljon tilaa, kannattaa jatkaa lukemista! Konamin takaa, että sirkustelttapukujen hameet eivät pysty niihin kaikkien vihaamiin pantyshotteihin.

Viimeaikoina on ollut paljon keskustelua siitä, millaiset materiaalit ovat oikeita cosplayssa ja eräiden neropattien vaihtoehtoiset ratkaisut tuntuvat kokeilun arvoisilta, joten Konamin aikoo olla innovatiivinen ja rajoja rikkova pukua tehdessään. Muodin huipulle haluavat ihmiset saavat olla kateellisia.

Erinomaisen ja kisoja voittavan sirkustelttapuvun ihanteellinen valmistusmateriaali on paperi. Paperi on halvempaa kuin kangas, se ei rypisty niin paljoa kuin tavallinen lakanakangas, joka on halvin optio, ja ostamalla paperia tuet suomalaista paperiteollisuutta ja metsänomistajien arvokasta työtä! Nerokas ihminen tekisi pukunsa pikseleistä ja heijastaisi puvun päälleen, mutta se ei taida vielä olla mahdollista ja mitäs sitten, jos joku heijastaisi kameran väärään suuntaan? Instant eroge-cosplay for the win?

Kestävää pukua pitää kasassa liima, koska ompelukoneet ovat yliarvostettuja eikä kukaan muutenkaan osaa käyttää niitä, saati sitten jaksaisi harjoitella jotain ompelua tällaisena hektisenä aikana, kun kaikki osataan jo valmiina (tai jos ei osata, pyydetään tietokonetta ompelemaan cosplaypuvut). Liimaksi tai vastaavaksi kelpaa mikä tahansa aine, mutta kaikkein parhaat pukuilijat vain käärivät puvut päälleen kuin toogat ja voittavat sitten kisoja. Myös teippiä voi käyttää ja tässä esimerkissä juuri teipillä on suuri tehtävä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä Konamin sanoo, että tavallinen läpinäkyvä tavisteippi ei ole se paras vaihtoehto vaan jokin jämäkämpi vaihtoehto toimii paremmin, jos haluaa, että puku ei tuhoudu ekan viiden minuutin jälkeen.

Tässä on Konaminin tarvikekasa, joka sisältää:

Akryylimaaleja puvun ja pohjakankaan värjäämiseen. Akryylimaalit saattavat tulla tosin hintaviksi, jos niitä käytetään 1:1-puvussa, joten Konamin suosittelee esimerkiksi maalikauppa Tikkurilan valikoimiin tutustumista. Vesiliukoinen ja ohentamista kestävä maali on paras vaihtoehto ja samalla tuette myös suomalaista maaliteollisuutta!

Liimaa tai teippiä. Kontaktiliima on hyvä vaihtoehto ja läpinäkyvä jeesusteippi myös.

Sakset, niillä leikataan paperia. Isompia paperimääriä varten suositellaan sahaa.

Paljon kivoja kiiltäviä asioita (jalokiviä, joulukuusenpalloja, pullonkorkkeja, nauloja, lasinpalasia, hilettä, kiiltokyniä)

Paperia

Koska Konamin tahtoo pukunsa olevan eeppisissä (TM) mitoissa, sarjaksi ei tällä kertaa valita ToriBlata eikä Nuudeleita vaan iki-ihana Takarazukan Rose of Versailles ja hahmosta ei väliä, kunhan helmaa riittää. Konamin yrittää tuota punaista. Muistakaa, että näitä pukuja ei saa missään nimessä käyttää Jaappanissa, koska Riyoko Ikeda saattaa suuttua ja sylkeä päällesi mangakan tulta. Kaikki kuvassa esiintyvät miehet ovat naisia (mutta naiset eivät ole miehiä).

Paras työskentelytila on kuvissakin esiintyvä ja jo tutuksi tullut saniteettitila. Puvun tekeminen aloitetaan rakentamalla alushame paperista. Konamin valitsi työskentelymateriaalikseen talouspaperin. Käytetty paperi on valkoista, mutta jouluteemainen, pinkki tai setelikuvioitu paperi (esimerkit vessapapereita) antaa alushameeseen oman säväyksensä. Paperia rypytetään ainakin kolmeksi kerrokseksi ja kerrokset teipataan, niin että ne pysyvät rypytyksillä – lankaahan ei saanut käyttää. Aloitusmateriaalin leveys vaikuttaa kerrosmäärään. Tämä vie pari tuntia, jos olet nopea rypyttäjä.

Sovitusvaiheessa alushame kääritään vyötärön ympärille ja teipataan kiinni. Kuten huomaatte, Konamin esittelee tässä jo valmista tuotetta, joka on jo sovitusvaiheessa. 1:1 kokoisille ihmisille Konamin suosittelee allaolevaa:

Paperirullia saattaa saada Serlan tehtailta. Yksi rulla saattaa tulla maksamaan enemmän kuin pari pukua, mutta ainakin se on riittoisaa ja voit käyttää samaa rullaa useampaankin pukuun ja ihan varmasti kaverillekin jää.

Sitten aletaan varsinaisen mekon valmistus. Koska punaisen talouspaperin löytäminen saattaa olla hankalaa, tyydytään värjäämään paperi akryyliväreillä (tai akrylaattimaalilla). Myös sormivärit toimivat, joskaan niiden käyttäminen ei tällä kerralla ollut mahdollista, koska Konamin-paran viimeisimmät sormivärit kuivuivat jo 90-luvulla (nyyh). Levitykseen suositellaan joko pensseliä tai mittavampiin projekteihin tällaista:

Tätä ennen leikataan kuitenkin sopivat kappaleet kankaasta. Annetaan kappaleiden kuivua, teipataan/liimataan ne yhteen ja kootaan mekko valmiiksi. Konaminin mekko valitettavasti on toteutettu päinvastaisessa järjestyksessä kylpyhuonetilan rajoitetun käyttöajan takia.

Huonolla valaistuksella on huonot puolensa, mutta jokainen näkee kivan punaisen sävyn, joka paperiin on maalattu.

Seuraa hauskin vaihe. Levitellään hopeista hilettä kylpyhuoneen lattialle, levitetään liimaa värjätylle paperille ja kieritään puku päällä hileessä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös helmiä tai muuta mukavaa. Jos puvussa on kuviointeja, pyydetään taas niitä nuorempia sisaruksia avuksi värittämään kuvioita. Toistetaan hileissä/helmissä/nauloissa/joulupalloissa kieriminen tarvittaessa. Kierimisvaiheessa kannattaa pistä pahvipussi päähän, jotta hiukset ja naama eivät olisi hileessä (jos haluat sparklata auringonvalossa, laita liimaa myös naamaasi ja unohda pussi). Muovipussia ei saa missään nimessä käyttää. Liimatekniikassa on toki huonotkin puolensa. Ellei ole kovin tarkka, koristeet tarttuvat vääriin kohtiin ja lopputulos on epäsiisti. Hyvä liima ei jätä pukuun tahroja eikä kiiltoa.

Ensin levitetään hilettä pinnalle,  joka saa likaantua, levitetään liimaa mekkoon

ja sitten siinä (hileessä) kieritään.

Lopuksi rypytetään vielä lisää paperia helmaröyhelöiksi ja puku on valmis! Tämäkin vaihe on tosin toisarvoinen, joten Konamin päätti laiskotella ja jättää vaiheen tekemättä. Isoissa sirkustelttapuvuissa on aina sen verran työtä, että yksityiskohtien huomioiminen ei ole niin tärkeää ja puku näyttää silti hyvältä. Ainoastaan mahdollisen cosplaykisan tuomarit, jotkut ilkeät cosplayelitistit ja mahdollisesti myös sinä itse, huomaavat puutteet, mutta muut eivät.

TADAAH! Puku on valmis.

Onneksi lystiä on vielä jäljellä. Kukaan ei ole vielä ehdottanut peruukeille vaihtoehtoja. Joskus on tosin nähty, että esimerkiksi Seilori Kuun peruukki on tehty keltaisesta langasta, mutta Suomessa kukaan ei vieläkään ole ollut näin innovatiivinen. Vaihtoehtoiseksi peruukkimateriaaliksi sopisi esimerkiksi huovutusvilla, mutta helpointa ja halvinta on ostaa kaupasta vanua ja värjätä se vaikkapa spraymaalilla halutun väriseksi. Vanun voi asetella päähän monin eri tavoin. Konamin ottaisi takaraivonsa irti, mutta sitten naamakin lähtisi irti ja se olisi liian rankkaa alaikäisille lukijoille. Siksi valmis kuva noudattelee japanilaisten ideologiaa eli peruukkia ei tarvita.

Nyt toivotaan vain, että kesän Animeconissa ei sada kovasti vettä. Muistakaa kaikki äänestää Konaminin pukua tuomareille ja Animeconin tuomareiden on paras olla katsomatta Konaminin pukua ennen kisaa, koska  lavashow’n pitää vaikuttaa enemmän kuin itse puvun.

FAQ:

Miksi pukua ei saa koristella jo leikkausvaiheessa?
- Koska hileessä kieriminen on parempaa kuin cosplaykisan voittaminen. Konamin ei hyväksy vastalauseita.

Miksi lopputulos oli niin ruma?
- Koska Konamin ei ole vieläkään oppinut käyttämään teippiä niin että se näyttäisi asialliselta.

Miksi Konamin pitää koulupukua mekon alla?
- Ole itse valmistettu PVC:stä ja yritä ottaa päällesi valettu puku pois! >:(

Konamin jatkaa Summitista viikon kuluessa ja valittelee kuvien huonoa laatua ja ohjeiden osittaista puuttumista.